sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kolme kertaa hiki

Eilen lauantaina oli kummallakin muksulla jalkapallopelit. Mikko paleli Matin viiden pelin turnauksessa, minä Helmin 2 x 25 min matsissa. Itselläni oli jalassa Salomonin paremman luokan varrelliset vaelluskengät ja kaksikerroksinen softshell-laskettelutakki, pipo oli päässä ja hanskat kädessä. Palelin kaikesta huolimatta. Sydäntä lämmitti sentään Helmin avausmaali sekä 2-1 voitto vastustajasta. Mikko pysyi lämpimänä Matin tekemällä avausmaalilla sekä poikien jokaisen viiden pelin voiton turvin.

Tänä keväänä on tuntunut siltä, että koko ajan palelee. Ulkona olen kulkenut pipo päässä eiliseen saakka, sisällä Aino-tossut ovat vakiovaruste ja yöllä nukun kuumavesipullon, kaksien sukkien ja villatakin kanssa. Monikaan ei ole kuullut minun valittavan, että on liian kuuma. Sellaista harvoin on.

Eilinen plus kymmenen ja sateen ja paisteen vaihtelu puolen tunnin välein heitti aivan yllättäen tänään häränpyllyä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja mittarilukema kiipesi plus kahteenkymmeneenneljään.

Today
Apr 14th
Monday
Apr 15th
Tuesday
Apr 16th
Wednesday
Apr 17th
Thursday
Apr 18th
Mostly SunnyMostly Cloudy with ShowersMix of Cloud and SunMix of Sun and CloudSunny
24°C25°C
14°C
24°C
17°C
25°C
14°C
26°C
17°C

Kyllä olikin vaikeaa jättää pipo narikkaan, hanskat naulakkoon ja varsinkin se takki kotiin. En voinutkaan, vaan hanskat kulkivat repussa mukana ja takki lanteilla.


Aamulla piti heittää lenkki Ellin ja Mikon kanssa. Pidettiin reilu tunti kovaa vauhtia yllä, ja valittiin jyrkimmät rinteet metsäpolkujen välistä ja tarvottiin umpisessa metsässä. Treenataan kesälomaa varten :) Nyt tuli hiki, ja sen kyllä huomas.


Suihkun ja kevyen lounaan jälkeen lähdimme DAV, Deutsche Alpenvereinin, Weinheimin Sectionin avointen ovien päivään. Perillä ihmeteltiin itsekin, mitä oikein ajattelimme. Paikkahan oli tukossa. Ihmiset söivät grillimakkaraa, leivonnaisia, kiipeilivät ja vain istuskelivat ja nautiskelivat auringossa. Tajusimme välittömästi, että jäseninä meillä on aivan sama, koska tulemme Via Ferrataa kokeilemaan. Ei meidän tarvitse tupata sinne avointen ovien päivänä. Makkaranhaju oli Ellillekin aivan liikaa.


Kannoimme reppumme takaisin kellariin ja vaihdoimme kevyempää päälle. Lämpötila kohosi tunti tunnilta. Lähdimme seuraavalle suunnitellulle etapille. Kevään/kesän/kevään/kesän ensimmäiselle polkupyöräretkelle. Ja koska periaatteeni on, että Elli otetaan mukaan aina, kun mahdollista, niin Ellihän tuli mukaan. Olkoonkin sitten vaikka minun selkänahastani.


Raskastahan tuo oli. Olinkin viimeinen joka ylämäessä. Painovoima hoiti hommat kotiin onneksi alamäessä. Ensilenkki, 15 km naapurikylään, otti kyllä minun reisilleni aika tiukille. Varsinkin, kun mentiin rinteitä molempiin suuntiin menomatkalla. Palatessa äänestin laaksonpohjan tasaisella ajamista, ja voitin. Kolmostietä seuraillessamme oli suureksi suruksemme auton alle jäänyt täysikasvuinen kettu. Aivan vast'ikään. Pääteltiin siitä, kun nostettiin se hännästä tien sivuun ja suusta valui kirkas veri. Lämminkin sen kylki vielä oli. Elliäkin jaksoi jännittää, mikä kaverilla oikein on. Äidin kettutytöllä taas tunteet ottivat ylivallan ja silmät vetistivät loppumatkan.
 

Kotona grillattiin, syötiin paljon kasviksia ja syötiin paljon. Sen jälkeen patisteltiin lapset pesulle ja lähdettiin tarkastamaan äidin rengaspaineet. Hurautettiin äidin Honda käyntiin ensimmäisen kerran talven jälkeen, ja vain kertapainalluksella. Ei yskinyt startti lainkaan. Olin kyllä aikataulusta pahasti jäljessä. Vakuutus on ollut voimassa jo 14 päivää! En vain voinut kuvitellakaan aiemmilla keleillä ajelevani. Nyt olivat ajotakin vuoretkin liikaa. Irroiteltiin niitä kilometrin päässä huoltoasemalla. Hauskaa oli, vaikka alkuun pelottikin, että aivan kaikki on unohtunut.


Oodi kesälle!

4 kommenttia:

  1. Voi että miten keväistä siellä jo on! Vaan onneksi täälläkin on jo aika hyvä tilanne lumien sulamisen suhteen. :)

    Jälleen kerran ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ja kevät pamahti oikeasti yhtenä päivänä käyntiin...

      Poista
  2. Nyt kyllä sydän suli, Elli matkalla, miten ihmeessä se pysyy/tyytyy/ on kiltisti vaan tossa? ja 24 astetta..........kateeks käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elli on melkein aina menossa mukana :) Täällä ravintolatkin ovat pääsääntöisesti koiraystävällisiä. Ja Elli on kyllä ihan oman turvallisuutensa vuoksi valjaistaan kiinni korin pohjalle tekemässäni hihnaviritelmässä. Joskus nousee peppu, mutta laskee kyllä, kun käsky käy. Istu!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!