sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Niksinurkka

Isäni tekee arjen pieniä keksintöjä. Sellaisia, jonka kaltaisia löytyi aikoinaan Niksipirkasta. Mitä voi tehdä sukkahousuista, miten narulla ja rautalangalla saa korjattua tai paranneltua monenlaista, miten superlonin tai styroksin avulla hoidetaan monta ongelmaa, silikonia ja teippiä unohtamatta. Olen onnekseni saanut tuon saman geenin. Taisin saada pikkuveljellenikin varatun. Viidestä lapsestani vain Helmi on tainnut onnistua arvonnassa...

Muistelisin, että olin aivan ensimmäisillä luokilla koulussa, kun jo aloin itse rassata polkupyörässäni kanittavat kohdat kuten kettinginsuojiin hinkaavat kettingit ja polkimet sekä renkaisiin hierovat kurakaaret. Tällaista lapsen ajopelille pääsi aina joskus käymään. Ilmaa olen pumpannut renkaisiin niin kauan kuin muistan. Tästä oli suora jatkumo siihen, kun ensimmäiseen avioliittooni tuli syksy ja piti vaihtaa talvirenkaat autoon ensimmäisen kerran itse. Tunkki käteen ja vivun päälle pomppimaan, ellei pultti muuten antanut periksi. Naapurien isännät katselivat hymyillen.

Edelleen minä olen meillä se, joka tietää työkalujen paikan, ja minä olen myös se, joka niitä käytän. Tosin minä olen myös yleensä se, joka olen kotona, mikäli jotain menee epäkuntoon. Minä kasaan huonekalut ja minä seuraan lämmityskattilaa pannuhuoneessa (naapurinkin puolesta). Tämä järjestely sopii meille kaikille.

Tällä viikolla käytin moottoripyöräni tarkastuksessa, kun valmistajalta tuli kirje, että kettingeissä on tässä mallissa jotain, mikä vaatii kaikkien huoltoonkutsun. Autolleni tilasin juuri ajan huoltoon, kun se näyttää tiputtelevan öljyä. Kaksi vuotta vanha auto! Selvitin nettitohtorilta (kiitos Pekka) jo vaivan syynkin. Täytyi aloittaa kysymyksellä, mistä koko värkin konepellin saa auki. Sen jälkeen kaikki olikin pelkkää pässinlihaa. Öljynlauhdutin on ilmeisestikin hajonnut. Ja oikean vastauksen kuulen vasta kuudes toukokuuta. Että ei tämä elämä täällä pelkkää pannukakun leipomista ja kynsien lakkailua ole.

Jaan tässä muutaman arkea ja juhlaa helpottavan oivalluksen, joita reppuun on matkan varrella kertynyt. Nämä eivät ole varsinaisesti mitään keksintöjä, vaan arkea helpottavia juttuja. Aloitan arkisemmista asioista ja siirryn kohti juhlavampia.


Pikkukomposti keittiön työtasolla
Ruokaa laittaessa koin ongelmalliseksi vähän väliä avata roskakaapin ovea likaisin käsin ja lisätä kompostiroskikseen mitä milloinkin. Ruoanlaitto keskeytyi aina ikävästi. Hain kellarista ensimmäiseksi käteeni sattuneen kukkien suojaruukun työtasolle ja lisään siihen kaikkea roskikseen jonottavaa. Sipulinkuoret, tomaatinkannat, porkkanankuoret, kaiken sen pienen, jonka voi tyhjentää sitten yhdellä kerralla, kun ruoka on valmis. Tiedän, että joillakin on keittiön työtasossa pieni luukku, josta voi pudottaa jätteet kätevästi alla odottavaan jäteastiaan. Vaan kun minulla ei ole.

Vesi höyrysilitysrautaan kuivausrummusta
Suomessakin silitysrautani kalkkeutui, ja täällä Saksassa vesi on vieläkin kalkkipitoisempaa. Kaupoista voi ostaa puhdistettua vettä sellaisiin kodinkoneisiin, joissa tukkeutuminen on ongelma. Naapurin vinkistä olen alkanut ottaa veden silitysrautaani kuivausrummun vesisäiliöön kondensoituneesta vedestä.

Raaka kananmuna huoneenlämpöiseksi lämpimässä vedessä
Majoneesiainesten tulee olla huoneenlämpöisiä juoksettumisen ehkäisemiseksi. Minä säilytän kanamunani jääkaapissa (oikein tai ei), enkä minä ainakaan muista ottaa munia huoneenlämpöön paria tuntia aiemmin. Kun munan upottaa kuppiin, jossa on lämmintä vettä, lämpenee munakin huoneenlämpöiseksi muutamassa minuutissa.

Pihka lähtee vaatteista voilla
Pihka sulaa voihin. Pihka lähtee myös hiuksista voilla. Tämä testattiin kerran vuosia sitten, kun tyttäreni tuli itkien kotiin. Puistossa oli joku ajattelematon tuttu poika pyyhkinyt kätensä tyttäreni pitkiin hiuksiin sen jälkeen, kun ne olivat tulleet puussakiipeilyn jälkeen pihkaisiksi. Kyseessä oli tuore, kirkas pihka. Miten kukaan voi edes ajatella tekevänsä jotain tuollaista! Ellen olisi tiennyt tätä voin ja pihkan vihasuhdetta, olisi hiukset ollut leikattava suhteellisen lyhyiksi. Hiukset käytiin läpi jokainen suortuva kerrallaan. Hierottiin voita ja kammattiin sula töhnä pois. Vaatteiden kanssa sama juttu. Hierotaan pihkakohtaa voilla, hierotaan vaatetta sormien välissä niin kauan, että pihka "sulaa", sitten pestään pyykkikoneessa. Voita kannattaa kokeilla myös purukumiin. Sitäkin on pitkistä hiuksista joskus voilla sulateltu...

Vanhoista tai alennuksessa olevista paneeliverhoista tulee käteviä kaitaliinoja
Pöytäliinat ovat monasti aika kalliita. Valikoimat ovat myös usein aika suppeat. Verhoja on sitä vastoin jos minkäsorttisia ja kaikkia maailman värejä. Hemtexistä tai Kodin Anttilasta tekee monasti edullisia löytöjä tarjoukseen laitetuista paneeliverhoista. Itselläni on pitkä ruokapöytä, ja vanhat käytöstä poistetut tai alennuksesta ostetut paneeliverhot toimivat edullisina kaitaliinoina ruokapöydässä. Voi surutta vaihdella tyylejä ja värejä!

Juhlajärjestelyjen avuksi aina lista
Suurempien juhlien alla kannattaa tehdä lista tehtävistä, ostettavista ja muistettavista asioista. Listan voi laatia päiväkohtaiseksi ja suunnitella milloin mikäkin yksityiskohta pitää tehdä tai hoitaa. Tämä helpottaa varsinkin yöunia, kun ei tarvitse nukahtamishetkellä muistella, onko kaikkea varmasti ajateltu ja muistinko varmasti tänään kaiken tai muistanko huomenna. Tätä olen joskus pohtinut jo aiemminkin: Frauenabend

Täytekakkujen täyttäminen vuokiinsa
Tästä kerroin myös eräässä vanhassa postauksessani: Elämän juhlahetkiä Kun täytekakun kokoaa edellisenä iltana siinä paistettuun vuokaansa ja kumoaa sen juhlapäivänä koristelua varten, tulee kakusta jämäkkä ja säännöllisen muotoinen. Samalla tavoin kokoan voileipäkakut. Nurinperin.

Punaviinin loput marinadiaineksiksi
Jos juhlan tai aivan tavallisen arki-illan jälkeen on punaviinipullon pohjalle jäänyt jotain (siis, jos), kannattaa laittaa korkki (tai kumitulppa) kiinni ja pullo jääkaapin oveen. Mitä kauemmin pullo etikoituu jääkaapissa, sitä parempaa se on grillilihan marinadiin. Öljyä, punaviinietikkaa tai etikkaista punaviiniä, valkosipulia, hunajaa, suolaa ja mausteita maun mukaan. Siitä on hyvä marinadi tehty!

10 kommenttia:

  1. Nauratti. Hyvin sä vedät. "Että ei tämä elämä täällä pelkkää pannukakun leipomista ja kynsien lakkailua ole."

    VastaaPoista
  2. Hanna, hyvin tosiaan. Klikkaa heti eioototta.fi (Bloggausvinkki:kliseepostaus). Sä tod. et tee tätä. Hyvää yötä. =)M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä. Saattaisin tehdä, jos osaisin. Onneksi en :) Oikeasti olen vähän allerginen kaikelle kliseiselle kirjallisessa ja suullisessa ilmaisussa. Hoosiannaa huutavat lihakset on varmaan kuluneinta, mitä tiedän.

      Poista
  3. Hei taas,
    uskomatonta, että juuri eilen vaihdoin perheen molempiin autoihin renkaat... miehelläni selkä petti juuri sopivasti. Asiaa kyllä vähän helpotti hallitunkki, sähköiset pulttin vääntimet jne.. mutta sain kyllä huomiota kadun muilta miehiltä. Meissä on paljon samaa sisua ja oivallusta! Aikoinaan, kun möimme Espoon talon, minä olin se ainoa joka osasi opettaa uusille omistajille lämmitysjärjestelmät ym. Mieheni oli siihen aikaan niin paljon työmatkoilla, että hoidin talon käytännössä yksin. Tiedän siis tilanteesi. Oma rakas mottoni onkin "Ei siihen munia tarvita". Päivi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jei! Minä en kyllä nykyistä autoani enää käsipelillä hoitele, eikä minulla ole tuollaisia vempeleitä. Hyvä, että jaksan nykyiset renkaani nostaa kyytiin, kun vien ne vaihdettavaksi. Ei niin, että voimia olisi vähemmän, vaan auto on reilusti isompi :D

      Poista
  4. Siis hyvä postaus. Olet ihanan monitaitoinen, toimelias ja selvästi jotenkin nautit noista arkiaskareista. Hyvä niin.

    Minun pitää tunnustaa, että meillä polkupyörät huolletaan, autot siivotaan ja renkaat vaihdetaan ammatiliikkeissä. Mies hoitaa tavallisesti varaukset, viennit ja tuonnit. Mies hoitaa myös kaikki talotekniikkaan ja useimmat talon ulkotöihin liittyvät asiat: tekee itse (esim. vaihtaa ilmanvaihtosuodattimet ja leikkaa nurmikon) tai tilaa jonkun muun tekemään (esim. maalaustyöt). Käytännössä kaikki talon korjaus- ja rakennustyöt on ulkoistettu. Myös viikkosiivous on ulkoistettu ja juhlatarjoilut otamme useimmiten pitopalvelusta.

    Mä hoidan massiiviset pyykkivuoret, vatteiden viikkauksen ja silityksen sekä shoppaan tavallisesti vaatteetkin koko perheelle. Joskus on sovittaja mukana, joskus ei. Aina voi vaihtaa tai palauttaa, jos koko on väärä tai ei miellytä. Useimmiten onnistun kerralla (ostan käyttäjän maun mukaisia, en omani, ja tiedän koot). Ruokakaupassakin käyn tai annan miehelle ostoslistan. Rätin kanssa huiskin keittiössä ja joskus muuallakin, jos on tarve.

    Ruuasta emme ota stressiä emmekä useinkaan kokkaile pieteetillä. Kun grillataan, mies grillaa ja mä väännän salaatit. Mies osaa myös varata ravintolasta pöydän, tilata pizzaa tai hakea sushit. Mä teen nopeaa arkiruokaa tyyliin: uunivuokaan pakasteesta pussillinen perunasipulisekoitusta ja pussillinen vihanneksia, niskaan suolaa, pippuria ja ruokakermaa. Päälle tai viereen lohifile tai valmiiksi marinoitu paisti. Vuoka uuniin ja munakello soimaan, kun ruoka on valmista.
    Tai: paista kanasuikaleet nopsasti, lisää pussillinen lämmitettyjä vokkivihanneksia (pakaste), perään maustekastike (esim. makea chili) ja nelisen minuuttia keitetyt nuudelit. Sekoita.
    Jos olen yksin kotona, en kokkaa ollenkaan. Syön ruisleipää, juustoa, vihanneksia, hedelmiä. Tai haen valmiit sushit tai salaatit. Mieheni kokkaa vielä vähemmän.

    En muista, että olisimme koskaan riidelleet kotitöitä tai arkiasioiden hoitamisesta. Nehän ovat aika pieniä käytönnönjuttuja, jotka voi hoitaa monella tavalla. Kyse on vain itselle ja omalle perheelle sopivista valinnoista, priorisoinneista ja käytännönratkaisuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Sillä lailla mennään, mikä kenellekin sopii. Meidän ei ole vielä kertaakaan tarvinnut riidellä siitä, kumpi saa käyttää meisseliä. Mikon vahvuudet ovat työelämän hallinnassa ja harrastuksissamme. Siinä, että välineet on kunnossa ja ajan tasalla, ja hotellit on varattuna oikeisiin aikoihin ja paikkoihin.

      Ystäväni, yli 50-vuotias nainen, tunnusti, ettei ole elämässään vaihtanut edes sähkölamppua palaneen tilalle. Mietin joskus kärsiikö minun naisellisuuteni siitä, että vasara ja kaulin pysyvät kädessäni yhtä hyvin. Tulin siihen tulokseen, että naiseuteni vaan vahvistuu ja saa aivan oman ilmenemismuotonsa minussa.

      Poista
  5. Hanna... minulla on "maasturi" Volvo... voit kuvitella että NE renkaat todella painavat! Isäni aikoinaan asetti minulle ehdon kun täytin 18 -vuotta ja hän osti minulle ensimmäisen auton. Ehto oli se, että renkaiden ilmanpaineet yms. on osattava katsoa, konepellin allekin on joskus kurkistettava... ja ymmärrettävä jotain? No sain silloin sen ihanan "rakettini" ja nykyisen autoni renkaat otin Euromasterilta sopivasti pois juuri viimesyksynä, siis kohtalon ivaa? Mutta hengissä ollaan ja ihan vähän ylpeäkin että selvisin. Nyt haravoimaan nurmikkoa ja ihailemaan kaikkea mikä on selvinnyt talven alta hengissä, aurinko paistaa ja lämmintä on 10 astetta. Päivi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, minun ei tarvitse kuvitella. Minä TIEDÄN.
      Nimim. XC90 :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!