torstai 4. huhtikuuta 2013

Projekti Kirjahylly

Meidän perheessä mies on se, joka lukee ja joka on aina lukenut. Itselläni lukeminen on aina ollut vähän projektiluontoista. On ollut ajanjaksoja, jolloin olen lukenut enemmän ja sitten taas jaksoja, jolloin en ole lukenut vuosiin yhtään mitään. Nuo lukemattomuuden jaksot olivat silloin, kun lapset olivat hyvin pieniä. Lukemisen kulta-aikaa ja hyviä tilanteita ovat olleet joutilaat kesät, työmatkaliikenne junalla ja pitkät lentomatkat.

Muutettuamme tänne, järjestin kaunokirjallisuutemme aakkosittain kirjailijan mukaan kuten kirjastoissa. Selvitettyäni Waltarin historialliset romaanit, oli minulla jatkuvasti ongelmana se, mihin tarttua seuraavaksi. Mikään ei tuntunut miltään. Kukaan toinen kirjailija ei voisi koskaan luoda samanlaisia maailmoja, kuin mitä Waltari teki kerran toisensa jälkeen. Siirtyen aina uuteen aikaan ja uuteen todellisuuteen, lukija mukanaan.


Muistan, kuinka kerran kesällä parikymppisenä kävin Pähkinärinteessä Hämeenkylän sivukirjaston valikoimaa läpi alkaen aina jonkin kirjaimen alusta. Luin useita kirjoja kirjailijoilta, joiden nimi alkoi kirjaimella A, ja kyllästyttyäni siirryin B-kirjaimeen. Tuolloin tulivat tutuiksi mm. André Brinkin teokset, enkä tiedä olisinko niihin ihan heti elämässäni muuten törmännyt. Päätin alkaa homman alusta kotikirjastomme kanssa.

Viime kesänä aloitin A:sta. Mikäli väliin sattuu kirja, jonka olen jo lukenut, hyppään tietysti seuraavaan. 8 kuukautta ja 18 kirjaa. Vauhti ei ole tappava, mutta riittää minulle. Mielenkiinto säilyy myös hyvin yllä, kun seuraava kirja on monasti aivan erityyppinen kuin edellinen oli. Eikä tarvitse itse pähkiä, mitä lukea seuraavaksi. Kauhulla odotan Danten Jumalaista näytelmää, Mankellin yhdeksää ja Nesbon seitsemää dekkaria. Toivon, ettei mies löydä niitä yhtään enempää. Tosin tällä vauhdilla minulta kestää toistakymmentä vuotta päästä M-kirjaimeen saakka. Varsinkin, kun on tuo Dantekin tuossa välissä...


Jonkun kirjan kanssa jumittaa joskus pidempään, silloin saatan lukaista rinnalla jonkin toisen. Yksi sellainen oli monen ylistämä Siilin eleganssi, Muriel Barbery. En meinannut yhtään jaksaa   itsekorostukselta tuntuvaa filosofointia, mutta sitten onneksi kirjan loppupuolella tarina alkoi elää ja kulkea. Niin, että lopulta päästin kirjan vastahakoisesti kädestäni ja yritin myydä sitä miehelleni, että saisin edes hänen rinnallansa elää lukukokemuksen uudelleen, seuraamalla hänen reaktioitaan. En hoitanut markkinointia aivan parhaalla mahdollisella tavalla alussa siteeratessani hänelle pahinta jaarittelua, muutamaan kertaan vieläpä. En usko mieheni aivan heti tarttuvan kirjaan.

Mielettömän piristävä yllätys on maannut hyllyssämme kymmeniä vuosia. Mieheni tosin sanoi, ettei minun niitä tarvitse lukea, mutta tämä järjestelmällisyys sopii minulle. Luin juuri päivässä Tarzan, apinain kuninkaan, Edgar Rice Burroughs. Seuraavana hyllyssä olisi Tarzanin pedot, mutta haluan ehdottomasti löytää jostain ensiksi Tarzanin paluun. Viimeistään keväällä Suomesta. Kuinka erilainen alkuperäinen tarina onkaan, kuin mitä elokuvat ja piirretyt ovat antaneet ymmärtää. Olen aivan myyty. Mikäli jollain lojuu tarpeettomana hyllyssään Tarzanin paluu, niin ostaisin sen ehdottomasti. Eemeiliä vaan allekirjoittaneen laatikkoon, kiitos!


Nyt hyppään O-kirjaimeen ja luen pari Oksasta sillä aikaa, kunnes löydän puuttuvan Tarzanin. Ne on luettava nyt, eikä kymmenen vuoden päästä. Ja nytkin jo olen myöhässä.

4 kommenttia:

  1. Vau, hyvä Hanna! Voisinkohan minäkin tästä inspiroituneena ruveta lukemaan.. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile vaikka ensin yhdellä kirjalla :D

      Poista
  2. Upea kirjahylly!

    Minä taasen rakastan lukemista ja voi vitsit! Olen lukenut noi samat Tarzanit, ihan noilla samoilla kansilla jo lapsena ja samaa mieltä, hyvin kirjoitettuja ja hauska niitä oli lukea!

    Olen itse sellainen, että en viitsi lukea mitään "väkisin" vaan ainoastaan käytän aikaani niihin kirjoihin, joista koen olevan itselleni iloa/nautintoa lukea. Jos vaikka aloitan lukemaan jotain julkisuudessa hehkutettua kirjaa, esim. Jari Tervon, enkä tykkää yhtään, en lue loppuun. Mutta on aina kiva löytää joku hyvä kirjailija ja lukea sitten koko tuotanto, jos tykästyy. Eikä voi tietää, ellei kokeile. Nimimerkillä: "kirjaston suurkuluttaja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meillä on noita kaksi :) Ne ovat varsinaisia tilaihmeitä. Niihin mahtuu aivan uskomaton määrä kirjoja, hyllymetrejä on aika monta. Ovat Booknäsin mallistosta.

      Minä taas haluan lukea "väkisin". Ajattelen vähän samoin kuin ruoankin kanssa, että jos niin moni tykkää, niin ei voi olla kauhean pahaa. Syönkin lähes kaikkea :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!