tiistai 14. toukokuuta 2013

Mission completed!

Kun on lähdössä lomalle, täytyy jääkaappi syödä tyhjäksi. Yleensä aloitan tyhjentämisen aina hiukan liian myöhään. Sitten joudutaan heittämään jotain pois, jotain kannetaan naapuriin ja jotain yritetään ottaa matkaevääksi.

Nyt yritin aloittaa riittävän ajoissa. Yksi tavoitteista oli myös syödä pakastimesta pois siellä jo pitkään olleita ruokia. Etenkin lihaa. Elli auttoi pakasteesta löytyneiden vanhimpien lihaksien kanssa.
Minulla on aina lihaa pakasteessa: possun sisäfilettä, kanan rintafileitä ja paistijauhelihaa. Pakasteesta löytyy aina myös sekä vaaleaa että tummaa leipää. Kuivakaapissa on aina useita jauholaatuja, monenlaista riisiä, monenlaista pastaa, kuskusia, bulguria, linssejä ja säilykkeitä. Haluan, että inspiraation saatuani voin vain ryhtyä tuumasta toimeen, eikä aina kaupan kautta. Ajattelin, että syödään nyt kaikkea vähän pois ja ostetaan sitten varastot täyteen tuoreempaa päivämäärää.

Melkein kaikki tämä...

...on nyt täällä!
 
 
Lähtötilanne oli kamala kaapin tyhjennystä ajatellen. Kaikkea oli aivan liikaa. Nyt on yli viikko edellisestä kaupassakäynnistä, ja pohja näkyy jo. Maitoa haen tilalta muutaman päivän välein ja kananmunapaketti tulee ovelle aina perjantaisin. Muuta en ole hankkinut. Ja joka päivä ollaan saatu syödäksemme.


Viikonloppuna tarkoitukseni oli tehdä grillilihan kanssa perunamuusia, mutta perunoita oli vain pari pientä ja vajaata pussia, ja nekin eri lajikkeita. Siitä viis ja mukaan kaikkea muutakin! Lisäsin kattilaan pari palsternakan juurta ja porkkanaa. Voisin hyvin kuvitella, että lanttupala ja purjokin menisivät joukossa, mikäli semmoisista pitäisi päästä eroon.

Parista ananaksesta piti myöskin tehdä selvä. Käytin toisen ananasriisiin (vrt. appelsiiniriisi). Makua antoi jääkaapista löytynyt raejuustopurkki. Päälle saatiin kulumaan yksi granaattiomena koristeeksi.


Salaateissa saa menemään melkein mitä vaan! Sipulit varsineen, oliivipurkkien loput, fetat, porkkanat raasteena, sellerinvarret, fenkolit, eiliset pastat ja kananmunat.

Pastalle tein "tomaattikastikkeen" niin, että muutaman viimeisen tomaatin lisäksi pilkoin kattilaan kaikki loput kasvikset (paitsi kyssäkaalen): sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa, sellerinvarret, basilikaa, suolaa, mustapippuria, vettä ja creme fraichea. Surautin homman sileäksi sauvasekoittimella, ettei Matti näkisi aivan kaikkea. Tämä muhennos sopii kannattaa kokeilla -otsikon alle. Lisukkeeksi keitin pussinpohjat kolmesta erilaisesta pastalaadusta, vaikka keittonakin tuo menisi hyvin.


Vaikka tunnustankin olevani varautuja, varastoija ja hamsteri, olen aina äärimmäisen tyytyväinen, kun joku loppuu. Oli se sitten ruokaa tai jotain muuta kuluvaa. Aina kun rasvapurkki, hajuste, pesuaine, kynä, mikä tahansa vuosia kaapissa pyörinyt purkki, asia tai esine tyhjenee, loppuu tai kuluu puhki ja sen voi heittää menemään, saan siitä suurta tyydytystä. Kuitenkin olen huono heittämään mitään pois, mikäli siitä vielä jotenkin voisi saada jotain irti.

8 kommenttia:

  1. Kiitos hyvistä nauruista!! Meillä on sama homma aina ennen reissua ja välillä muutenkin, kun ei reissuun niin usein pääse. Ja ihan sama juttu tuon fiiliksen kanssa, olen niin iloinen, kun hyllyt on tyhjät ja pääsee vetämään ne rätillä ilman tavaroiden hurjaa siirtelyä. Mutta perhe on yleensä aivan eri mieltä?!? Niiden mielestä tyhjä jääkaappi on jotenkin ikävä juttu. Ja sitä mukaa, kun valinnanvara vähenee, niin ruuat muuttuvat erikoisemmiksi. "Äidin yllätys" -kastikkeet ja keitot menevät vain sauvasekoittimella surautettuna ja pyttipannuunkin täytyy laittaa jotain väriaineita eheyttämään kokonaisuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavoitit juuri olennaisen! Matti kyllä kyseli tarkkaan, mitä "tomaattikastikkeessa" on. Ja se eilinen ananasriisi on nyt pannukakkuna uunissa. Saas nähdä kelpaako!

      Poista
    2. Nam, toi pannari kuulostaa hyvältä idealta. Ja miksi muuten luulet, että meillä on parsakaalileipää yms. erityisleivonnaisia? Tästä samaisesta syystä ;)

      Poista
  2. Siinä on rouvilla luovuus huipussaan. Tykkään. Suotta niitä tauluja maalailisikaan, kukaan ymmärtäisi kuitenkaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun taulujani ei ainakaan! Vaan Raisapa saattaisi yllättää siinäkin :)

      Poista
    2. Yllättäisin siinä kyllä itsenikin. En edes muista, millloin olen viimeeksi tarttunut muuhun kuin meikkisiveltimeen :)

      Poista
  3. Kivalta urakalta kuulostaa... mutta toi viimeinen lause on niin totta.. miten onkaan ihanaa viskoa tyhjiä purnukoita menemään;) Viikonloput!

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!