tiistai 7. toukokuuta 2013

Vieras Espanjasta

Mieheni kertoi kutsuneensa meille vieraan maanantai-illaksi. Emme olleet saaneet vahvistusta kutsuumme, mutta kaikki oli kuitenkin mahdollista. Señor on erittäin kultturelli, rakastaa oopperaa, liikkuu Mardidin yössä kuin omassa kotonaan, tuntee kaupungin vaikuttajat ja omien sanojensa mukaan rakastaa naisia.


Täytyihän minun näyttää mistä suomalainen nainen on tehty. Aloitin siis sunnuntaina hellepäivän ratoksi valmistautumaan maanantai-illan mahdollista vierasta varten. Se tarkoittaa tärkeimpien näköalaikkunoidemme pesua, pölyjen pyyhkimistä perhevalokuvista, kirjahyllyistä, patterien väleistä, kynttilänjalkojen ja valaisimien kiillottamista, lyhtyjen pesemistä, sisustusesineiden päivittämistä vuodenaikaan sopivaksi, seinien maalaamista...stop nyt. En maalannut seiniä tällä kertaa, koska vuorokausi ei riittänyt enää siihen. Tällä viikolla kyllä vielä maalaan...


Koko ajan ajattelin, että vaikka vieras ei pääsisikään saapumaan, niin ei se siivoaminen niin huono juttu ole kuitenkaan. Koko huoneisto alkoi tuoksumaan puhtaalle. Mietin kyllä mielessäni oliko tuoksu vain korvieni välissä. Väritkin kotona muuttuivat. Valo pääsee huoneistoon aivan uudella tavalla, ja rakkaat katsovat valokuvista kirkkaammin silmin. Alkoi olla aivan sama tuleeko mitään vierasta vai ei. Kiva, että jostain sai kipinän kevätsiivoukselle!


Menuun suunnittelu oli taas se vaikein rasti. Sitä suunnittelin jopa Facebook-kaverieni kanssa. Mietimme yhdessä, mikä olisi suomalainen jälkiruoka, kun leipäjuustoa ja hilloja ei ole käytettävissä. Mustikka sai paljon kannatusta, mutta mustikan hinnan vuoksi torppasin sen vaihtoehdoista. Kiisselit, köyhät ritarit, pullavanukas, pappilan hätävara, raparperi... Ja siitähän se alkoi muodostua. Kerroskiisseri: alle maitokiisseli vanilijatangosta kaavituilla siemenillä maustettuna, väliin raparperikiisseli ja päälle kermavaahtoa. En ole koskaan oppinut pursottamaan mitään kauniisti. Niinpä olen vakuuttanut itselleni, että on paljon kauniimpaa ja omaperäisempää, suloisen rosoista ja maanläheistä olla pursottamatta. Päälle olisi pitänyt olla mintun tai sitruunamelissan lehtiä, mutta arvatkaas muistinko ostaa vai jäivätkö ne kauppaan.


Alkupalat ideoitiin mieheni kanssa. Yritettiin kehitellä kokonaisuudesta mahdollisimman suomalainen. Sunnuntaina leivoin siis karjalanpiirakoita. Saksalainen Pumpernickel sai toimittaa ruisleivän asemaa kylmäsavulohileipäsissä. Graavilohi oli kaupoista loppu, joten siksi kylmäsavulohi. Ja alle reilusti piparjuurituorejuustoa.


Pääruokaankin mieheltä syntyi ehdotus, jonka ympärille rakensin sitten muut lisukkeet. Savustettiin omassa pöntössämme lohifilee (helpompi syödä kuin kokonainen lohi), keitin kaveriksi uusia perunoita, tein vihersalaatin keitettyjen kananmunien kanssa ja liukasteeksi mätimoussea ja kermaviilikastiketta. Kermaviilikastikkeeseen laitoin sipulinvarsia ja tilliä. En tiedä mitään yhtä suomalaista kastiketta!


Kun viimeisetkin ruokalajit alkoivat maanantai-iltapäivänä kello 14 olla valmiita, saatiin vahvistus sille, että vieras on tulossa. Olisi ollut taas prameat puitteet maanantaipäivälliselle oman perheen kesken, ellei aikataulu olisikaan hänelle sopinut. Näinkin on joskus käynyt.


Alkupalojen kanssa kilistelimme samppanjaa, koska meillä sattui olemaan sitä hyllyn päällä pilaantumassa. Olemme vähän huonoja juomaan sellaista. Jemmassa oli myös naapuripitäjän valkoviiniherkku, joka vuonna 2010 sai paikallisen kultamerkin kylkeensä. Myöhemmät vuosikerrat eivät tätä merkkiä ole saaneet, eikä tuota palkittua vuosikertaa enää löydä kaupoista. Punaviiniksi valitsin myös paikallisesti palkitun punaviinin samalta tuottajalta, vaikka mieheni ei paikallisille punaviineille juurikaan anna arvoa. Ajattelin, että olisihan se hauskaa. Varalta tarjolle laitettiin takuuvarma ranskalainen. Ja niinhän siinä kävi, ettei tuota paikallista punaviiniä sitten edes avattu.


Ilta oli viihtyisä, tunnelma oli lämmin, vieras oli otettu ja emäntä sai taas palkkion kaikesta vaivannäöstään. Kutsu Madridiin on vahvistettu!

17 kommenttia:

  1. Voi unelma, mikä ihana postaus! Aivan upeat nuo ruusut noissa valtavissa maljakoissa, ruokapuolesta nyt puhumattakaan ja tuttu kastehelmihän siellä myös pilkisti. Tästäpä tulikin itselle monta kivaa ideaa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja voi kuinka kiva tehdä näitä postauksia, kun joku saa ideoita, tykkää ja sanoo sen. Kiitos!
      Täällä nämä kukat ovat niin edullisia, että niitä voi hakea useinkin, ja ihan vaan itselleen. Nämä ruusut maksoivat 4 euroa/10 kpl. Aina katselen muitakin kukkia, mutta kuitenkin lähden ruusujen kanssa kotiin. Sentään ostin noita gerberoita kokeeksi. Luonnossa näyttävät kauniimmilta kuin kuvassa.

      Poista
  2. Nuo maljakot näyttävät sellaisilta, joissa pitkävartiset ruusut ovat esillä kukkakaupoissa, oletko hankkinut jostain suhteilla, vai vaan kaupasta? Tuo kerroskiisseli on ihan suosikkijälkkäri, siinä voi aina vaihdella kauden marjoja tai hedelmiä kivasti, taitaa siellä jo olla raparperikausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä olivat suuren huonekalumyymälän, Segmüllerin, sisustusosastolta. Kävi vielä mäihä, kun nämä olivat suuressa alennuksessa, ja juuri oli kaksi vaasia jäljellä. Marraskuisessa postauksessani, Äidin uusi harrastus, kerronkin vaasien hankinnasta. Siinä ne näkyvät koko kokonaisuudessaan.
      Raparperiä löytyi jo tosiaan kaupasta. Sitä oli valmiina jääkaapissa, kun jälkiruokaa pohdiskelin. Siksi päätös olikin niin helppo. Oma jälkiruokasuosikkini on kautta aikojen ollut kookosmaitoon tehty pohjakiisseli, päälle viipaloidaan tuoreita mansikoita tai mustikoita, ja päälle sitomaan mehuhyytelö. Kookos ei vaan nyt käynyt tähän suomalaiseen ideaan. Eli variaatioita tosiaan löytyy!

      Poista
  3. Nami, mitkä herkut! Ja sitten vaan Madridin matkaa varailemaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ja kevyttä!
      Kysymys kuuluukin enää, että lapsilla vai ilman ;)

      Poista
  4. Sinä se jaksat nähdä vaivaa upeiden annosten loihtimiseen. Mahtavaa ja herkullisen näköistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin sitä jotenkin jaksaa, kun on vieraita tulossa. Toivottavasti tulee pian taas, niin saan loputkin ikkunat pestyä! Kiitos :)

      Poista
  5. Vauu , sinä se kyllä osaat. Saanko kysyä mitä alaa olet opiskellut?

    VastaaPoista
  6. Oi kiitos! Olen valmistunut kirjanpitäjäksi, mutta viimeisistä tilinpäätöksistäni on kyllä reilusti yli kymmenen vuotta. Viime aikoina Suomessa tein sihteerin/assistentin/koordinaattorin töitä hyvin monipuolisesti. Samalla työnantajalla pääsin kokeilemaan peräti kolmea eri toimenkuvaa, kolmella eri osastolla :)

    VastaaPoista
  7. Kivan näköiset herkut! Meilläkin jää nuo saksalaiset punaviinit juomatta.. alkuun kokeiltiin erilaisia, mutta viemäristä menivät alas :-)
    Meilläkin leivottiin sunnuntaina karjalanpiirakoita! Nami.
    t. Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei. Aika pelkästään kulutetaan nykyään näitä paikallisia valkoviinejä, se mitä niitä nyt kuluu enää, kun on jatkuva dietti päällä :) Ja hassua, että samana päivänä urakoitiin piirakoita. Kun en minä niitä kovin montaa kertaa vuodessa värkkää.

      Poista
  8. Hei! olen katsellut blogiasi aina silloin tällöin, ja vaikka olen vasta 18-vuotias, on sitä aina yhtä ihana lukea :) tapasi kirjoittaa on mielenkiintoinen ja kuvat kauniita. toivon että voisin sitten joskus vuosien päästä olla edes hieman niinkuin sinä; antaa lapsille rakkautta ja positiivisuutta ja kokemuksia yms.
    ihanaa kevään jatkoa sulle ja perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos kauniista sanoistasi! Minä toivon, että kaikki toiveesi kävisivät toteen :)
      Keväisin terveisin!

      Poista
  9. Hei taas pitkästä aikaa....
    Ahmin tässä urakalla blogiasi, koska on ollut niin "kiire" etten ole päässyt keskittymään ja nauttimaan. Ihania juttuja ja kuvia taas... Suomessakin olette käyneet. Paljastit ammattisi ja pakko tehdä taas tunnustus että samalla alalla ollemme, minä tällä hetkellä talousasiantuntijan tehtävissä. Mitähän yhteistä vielä löytyykään...? Hyvää kesänjatkoa teille ja nauttikaa tulevasta lomastanne. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa :) Hauskinta minusta oli, kun tajusin, että taidamme ajella samanlaisilla autoillakin. Huomasitkos vastaukseni siihen renkaanvaihtokommunikointiin?

      Poista
  10. Nimenomaan, nauroin kommentillesi monta kertaa... Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Päivi :)

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!