torstai 13. kesäkuuta 2013

Arjessa onnelliset

Kun seurailin läheltä tuttavani avioliittokriisiä ja kirjoitin hänelle ajatuksiani omista kokemuksistani kummuten, tulin pohtineeksi samalla omaa ihmissuhdettani ja sen hoitoa omalta osaltani. Ihmissuhteen arvo kirkastuu aina silloin, kun on pienikin vaara siitä, että joku uhkaa sitä. Tällä kertaa riitti se, että seurasi toisen pelkoa parisuhteensa menettämisestä.

Tulin jälleen kerran miettineeksi kuinka kohtelen toista, annanko hänen olla oma itsensä rinnallani, saako hän toteuttaa haaveitaan ja teenkö minä hänet onnellisemmaksi kuin mitä hän olisi ilman minua. Parisuhdehan on vapaa valinta, ei pakko. Jokainen valitsee itselleen kumppanin vapaasti tullakseen onnellisemmaksi hänen kanssaan. Sellaiselta parisuhteen tulisi tuntua vielä vuosien jälkeenkin. Jokainen puoliso on omalta osaltaan vastuussa toisen onnesta.


Niinpä tein sitten sen, mitä osaan parhaiten. Aloitin päiväni (aamulenkin jälkeen tottakai) ruokakauppakierroksella. Koska oma elämänkumppanini oli poikkeuksellisesti toimistolla kolme ensimmäistä päivää tällä viikolla, oli meillä mahdollisuus syödä iltaisin kaikki yhdessä. Halusin satsata aivan tavalliseen tiistai-iltaan. Tehdä arjesta pikkuisen juhlaa. Niinpä katoin päivällisen siivotulle parvekkeellemme. Grillattiin kanaa ja maisteltiin tapaksia. Käytiin kiireettömästi kaikkien päivän tapahtumat läpi.


Helmi osallistui päivällisen toteutukseen jälkiruoan osalta. Viiniviljelysten väleissä ja reunoilla kasvaa villiintyneitä ja hoitamattomia kirsikkapuita, joiden oksat kurottavat hiukan liian korkealle. Koska minä en luvannut hänen raahaavan pellolle mukaansa mitään tuolia tai jakkaraa, ehdotin hänelle jotain keppiä tai koukkua. Varttitunnin puuhastelun jälkeen Helmi oli suunnitellut ja valmistanut itselleen kirsikkakoukun.


Täydet vatsat eivät tuoreita kirsikoita kummempaa jälkiruokaa vaatineetkaan.

2 kommenttia:

  1. Voi, rakastan ja kaipaan tuoreita kirsikoita!! Eivät täällä Suomessa maistu ollenkaan samalta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makeampia Ovat :) Ja täytyy antaa tunnustusta saksalaisille mansikoillekin. Maku lähentelee suomalaista mansikkaa rohkeasti.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!