perjantai 21. kesäkuuta 2013

Meidän elämä on jalkapalloa

Luulen, että muita se ei niin paljoa jaksa innostaa kuin meitä, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman hauskasti. Okei?

Molemmat lapset siis pelaavat. Tänään oli tulessa Helmi. Meidän seura järjesti koulujenvälisten tyttöjalkapalloturnauksen. Helmin koulusta saatiin joukkue, jossa oli neljä harrastajaa, yksi entinen harrastaja ja kaksi noviisia. Muista kouluista oli joukkueita, joissa ei ollut harrastajia ollenkaan tai sitten yksi tai kaksi harrastajaa.


Meidän tytöthän tietenkin jyräsivät muut ikäluokkansa joukkueet. En ole edes hämmästynyt. Toiset ressukat eivät osanneet välttämättä edes sääntöjä. Tai siis, minäkin osasin säännöt paremmin kuin nämä 8-10-vuotiaat tyttöset, ja minun tasoni ylittämiseen ei paljoa tarvita.

Meidän tyttöjen joukkueen vetäjä, koulun ainoa miespuolinen henkilö, vahtimestari, oli roolistaan hyvin innostunut. Hän "treenasi" tyttöjä muutamalla välitunnilla (niinkuin tytöt olisivat hänen valmennustaan tarvinneet) ja hän ohjasi tyttöjä pelien aikana kehoittamalla tyttöjä tekemään maalin tai laukaisemaan maaliin. Näitä kahta komentoa kuulin kerta toisensa jälkeen: maali tai laukaise! Ja tytöthän tiesivät hyvin tarkasti mitä tekivät. 12-0 -tilanteessakin "valmentaja" ohjaili tilannetta kyselemällä tytöiltä, että miksi et laukaissut. Kymmenen minuutin peleissä! Varmasti maaleja olisi pitänyt tulla 15?


Hauskaa tietysti oli, että valmentaja oli niin asialleen innostunut :D Meidän tytöt voittivat jokaisen ottelunsa, ja luonnollisesti myös oman sarjansa. Totuuden nimissä on kerrottava, että kaikki pelit eivät päättyneet yhtä raadollisesti. Joku voitto tuli myös 1-0-tilanteessa, kun vastassa oli toisia seurajoukkueen pelaajia. Yhtään maalia ei päästetty sisään.


Viimeisten pelien alkaessa, joku vastapelaajien joukkueen valmentaja kysyi pelin aluksi, että kuka teistä on Helmi. Helmi nosti kätensä ylös, ja valmentaja kertoi joukkueelleen, että Helmi ist gefährlich. Helmi on vaarallinen. Samaa kerrottiin minulle, kun tulin myyntitiskin takaa makkaraa ja kahvia myymästä seuraamaan tyttäreni peliä. Meistä molemmista tuntui kivalta. Vielä kivemmalta minusta tuntui, kun palkintojen jaossa Helmin joukkuetoveri, Amelie, palkittiin parhaana maalintekijänä. Super, Amelie!

Nyt, juhannusaattona odottelen miestäni lentokentältä Suomi-vieraamme kanssa. Mieheni vanha opiskelukaveri on tulossa meille viikonloppuvieraisille. Matti kysyi isältään onko Pia kaunis. Mikko loi minuun hämmästyneen katseen. Me mietimme yhdessä pienen pojan aivoituksia. Isin naispuoleinen, entinen opiskelukaveri on tulossa meille viikonloppukylään. Kyseleekö poika omasta vai äitinsä puolesta asiaa, vaiko isänsä :D Kaikki ovat kuitenkin rauhallisia tilanteessa. Isi hakee Pian lentokentältä, äiti leipoo huomiseen buffet-pöytään tuulihattuja ja Matti lenkittää Elliä. Helmi on lähtenyt Rotenbergiin kuoroleirille. Viikonlopun kaksi jalkapallopeliä saavat Helmin osalta nyt jäädä. Matin yksi lauantaina saa riittää.

Eilen oli mieletön ukkosmyrsky melkein 40 asteen helteiden jälkeen. Tänään on raivattu seuraamuksia: kaatuneita puita, katoilta lennelleitä kattotiiliä, seiniltä irronneita muratteja ja villiviinejä. Meidän tappiot jäivät pariin katkenneeseen retiisintaimeen ja kastuneeseen parkettiin, kun vettä satoi vaakatasossa sisään. Metsään en tänään ehtinyt tuhoja tutkailemaan. Niitä lienee kuuleman mukaan tullut.

Toinen tuho on sattunut ihan omassa kodissamme. Miespuoleinen ihminen meillä jätti jääkaapin oven yöksi raolleen, ja kaikista varotoimenpiteistä (piippaava jääkaappi) huolimatta ovi jäi auki ja lämpötila oli kaapissa aamulla 16 astetta. Vettä oli lattialla runsaanlaisesti, ja koiralla on kissanpäivät, kun se syö kaikkea varmuuden vuoksi.

"Kova ja sitkeä" taikina on varmaan jäähtynyt jo tarpeeksi munien lisäämiseksi. Jatkan nyt tuulihattutaikinan työstämistä. Menemme huomenna Suomi-vieraamme kanssa aikuissyntymäpäiville, joihin on toivottu tuomisia yhteiseen buffet-pöytään. Koira on nauttinut kissanpäiviä syömällä täytteeseen varatut katkaravut. Tänään ostin uusia.

8 kommenttia:

  1. Meidänkin elämä on futista - tosin vain yhden pojan osalta, mutta sitäkin vakavammin:) Ja sellaista erilaista jussin viettoa myös siellä nähtävästi... mukavaa viikonlopun jatkoa, hyviä tuulihattuja - ja on muuten suloinen tyttö ihan äitinsä näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro toki joskus jotain teidän jalkkisharrastuksesta! Eikä täällä tosiaan miltään juhannukselta tuntunut, tavallinen mukava viikonloppu kyllä. Ja kiitokset kauniista sanoista!

      Poista
  2. Vaarallinen Helmi ;)) No jalkapallossa kyllä, mutta muuten ihan enkeli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne sanoivat :D Helmissä on kyllä jännää tuo monipuolisuus: jalkapalloa ja balettia.

      Poista
  3. "Kukaan ei enää kuuntele Abbaa..." ...Helmi tulee ja Helmi tappaa. :D

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia ja hyvä meininki! Hienoa, että lapset ovat löytäneet mieleisensä harrastuksen ja ilmeisesti te vanhemmatkin siitä nautitte? Eikö koskaan harmita kun jalkapallo vie kaikki viikonloput? Minä olen suoraan sanottuna ollut salaa iloinen siitä, että lapset eivät ole aloittaneet jääkiekkoa tai jalkapalloa (molempia ovat kyllä saaneet kokeilla), vaan ovat pysyneet sellaisissa harrastuksissa joihin riittää yleensä pari (arki)iltaa viikossa, ainakin baletti ja hiphop ovat olleet sellaisia. Ratsastusta kokeilemme ja ehkä joku musiikkitouhukin voisi olla kivaa, toivon, että molemmille se oma kiva laji löytyy tai sitten vaan jatkamme kokeilua. Jotenkin ne viikonloput ovat ainakin minulle parhaimmillaan sitä, että voimme herätä kun huvittaa, istuskella sylikkäin sohvassa, mennä minne nenä näyttää tai olla menemättä. En ole ollut kuin parissa jalkapalloturnauksessa Kallen kanssa Suomessa; ainakin siellä vanhemman rooli oli kentän laidalla roikkuminen pari päivää, ei suoraan sanottuna oikein napannut. Minulle se ei antanut yhtään mitään; ei aikaa lapsen kanssa (hänhän oli siellä kentällä), enkä töiden jälkeen jaksa välttämättä "hyvääpäivääkirvesvartta" -jutusteluakaan. Ehkä se on vaan niin, että mulla ei rajallisena ihmisenä riitä sosiaalisuutta ihan seitsemälle päivälle :-D En tietystikään estelemään ala jos päättävät futiksen tai lätkän pariin siirtyä, sitten se on vaan kestettävä :-) t. Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kyllä nautitaan tästä ihan täysillä. Voitaisiinhan mekin tehdä kuten useimmat perheet täällä, että vain toinen menee peleihin tai lapsi menee jonkun toisen kyydillä. Mepä ollaan paikalla aina koko perhe :D Ellei sitten jouduta jakautumaan niin, että toinen menee toisen peliin, ja toinen toisen.
      Juuri tänään mietittiin, että tämänkin aamun vesisateessa oltaisiin kyllä jääty päiväksi sohvalle ilman tätä harrastusta. Onneksi oli peli, joten lähdettiin ja hytistiin kentällä 3 tuntia täydessä vesisateessa. Kaksi viimeistä tuntia oli jo poutaa :) Lämpöä saatiin lisää potkimalla itsekin lasten kanssa pelivuoroja odotellessa (turnaus). Oli ihan mahtavaa!
      Saattaahan meilläkin tulla se päivä, ettei enää nappaa, mutta nyt on ihan mahtavaa seurata lasten kehittymistä, onnistumisia ja pettymyksiäkin. Ja pelien tauoilla tsempataan lapsia, syödään eväitä tai buffet-herkkuja tai potkitaan lasten kanssa. Ettei se ihan vaan seisoskeluun rajoitu.
      Mutta eihän kaikkien tarvitsekaan kaikesta tykätä, tokikaan.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!