perjantai 28. kesäkuuta 2013

Pitkän tähtäimen projekti

Varmasti jo vuosi sitten innostuin tuunaamaan autotallimme. Uni ei tullut silmään, kun mietin mahdollisuuksia. Upeat vanhat tupakkituolit, vanha kirjahylly täynnään kypäriä, ajohanskoja ja harrastukseen sopivaa luettavaa. Ja tietenkin pari prätkää. Mitä seinille ja mitä lattiaan? Kyselin ideoita sisustussuunnittelijatuttavaltanikin. Päivisin selailin osto- ja myyntipalstoja, lähinnä sieltä lahjoitetaan-osaston puolelta. Jätin asian sitten hautumaan enimmän innostuksen laannuttua.

Täällä on tapana nostaa kadun varteen romu ja rompe silloin, kun siitä haluaa päästä eroon. Sitten soitetaan auto hakemaan lasti, maksutta. Varmaan ne viedään kaatopaikalle. Joskus kaatopaikalle on menossa todellisia aarteita. Mikäli haluaa pelastaa jotain, on kuitenkin toimittava nopeasti. Joku muu voi ehtiä ensiksi tai sitten auto onkin jo tulossa. Muutamia löytöjä olen kuitenkin ehtinyt pelastaa, kun olen alitajuisesti etsiskellyt materiaalia autotalliimme.

Kerroinkin eräässä postauksessa upeasta kirjahyllystä, jonka ajattelin sijoittaa autotalliimme, mutta josta kuitenkin tuli kirjahylly työhuoneeseemme: Naapurin rouva ja sen kirjahylly.

Tämän kevään parvekkeen siivous sai sysäyksen kesäkukista, mutta myös naapurin talon edestä löytämistäni vanhoista viinilaatikoista ja pikkuisista kynnysmatoista. Toisessa laatikossa lukee: Wein aus deutschen Landen 1981, ja toisessa: Wein schenkt Freude. Pikkumattoja oli kaksi samanlaista, ja ne ovat nyt parvekkeellamme ovien edessä. Luulen, että tulen pelastamaan kaikki viinilaatikot, mitkä näen kaduille nostettuina, tarvitsin niitä tai en. Niin viehättäviä ne ovat mielestäni.


Kevättalvella pelastin yhdelle parvekkellemme pohjastaan puhki ruostuneen, korkean kynttilälyhdyn. En sitä pohjaa niin tarvitsekaan, kun laitoin sisälle sähköiset ulkovalot.


Viime viikolla omalla kadullamme, lasten koulumatkan varrella oli naapuri nostanut pihalle kolme erilaista kirjahyllyä. Se oli täysiosuma autotalliamme ajatellen. Sama naapuri jo ajat sitten nosti pihalleen ihanan keinutuolin, jonka lasten kanssa retuutimme autotalliimme. Tämä sai minut aktivoitumaan viimeistenkin neljänkymmenen muuttolaatikon hävittämiseksi tallin nurkasta. Kaksi vuotta muuton jälkeen. Miten tällaisessa on voinut vaihtaa vaatteitaan!


Ja nyt. Netti-ilmoituksella muuttolaatikot menivät pilkkahintaan muutamassa päivässä. Kirjahyllyt ovat paikallaan. Ehkä niitä on jopa liikaa tarpeeseen nähden, mutta kokemuksesta tiedän, että kyllä ne nopeasti täyttyvät. Ja keinutuoli toimii kivana paikkana hengähtää ja viilentyä hikisen lenkin jälkeen. Viluisena ei ole kivaa jäädä talliin istuskelemaan.


Nyt on hyvä katsella taas ympärilleen, mikäli jotain sopivaa näkyisi katujen varsilla. Joku kiva matto kenties? Ja mitä nuo autonrenkaat tekevät autotallissa? Uimarenkaista puhumattakaan!


Eilen nappasin viimeisen löytöni. Valtava puutarjotin oli nostettu kadulle. Kadulla oli myös 3-4 puutuolia, jotka olisi ollut aivan ihanaa pelastaa suloiseksi sekamelskaksi vanhan puupöydän ympärille, jos vain minun sisustukseni taipuisi sellaiseen. Toivon, että joku muu ehti kuitenkin ennen kuin das Auto tuli ja hajoitti kaikki kitusissaan.


On ihanaa, kun sisustuksessa on ajan kerrostumia! Kun kaikki ei ole uutena kaupasta hankittua, vaan siellä täällä näkyy eletty elämä vanhoissa tavaroissa ja esineissä.

2 kommenttia:

  1. Viihtyisältä näyttävä autotalli. Mutmut Hanna, ellei renkaiden paikka ole autotallissa, niin missä sitten? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, siinähän se olikin tämän tarinan ainoa vitsi, mutta taisi olla huono sellainen, ellei sitä vitsiksi mieltänyt :(
      Pitäisi tuo suksiboksikin saada tuolta vielä muualle ;)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!