tiistai 4. kesäkuuta 2013

Suomessa kesän kynnyksellä

Ajelimme Saksaa pohjoiseen kokopäiväsateessa ja kuuden asteen lämpimässä. Herättyämme ensimmäisenä aamunamme Ruotsissa kello kahdeksan, meidät vastaanotti ulkona 22 asteen lämpö ja pilvetön, sininen taivas. Samaa kuumaa jatkui Suomessa koko vierailumme ajan. Vastaavasti Saksassa oli satanut toista viikkoa. Joissain kaupungeissa, kuten Münchenissä, on julistettu hätätila tulvien vuoksi. Heidelbergissa on Neckarin vesi noussut yli metrin vanhan kaupungin rannassa kulkevan tien päälle. Meidänkin metsissämme on maita vyörynyt, ja sen mukana kaatuillut puita juurineen. Vaikka olisikin ollut aika upeaa nähdä tällainen luonnon näytelmä, en kuitenkaan valita.


Suomi-lomat ovat aina liian lyhyet. Olisi niin paljon ihmisiä tavattavana ja niin paljon tehtävää, eikä kaikkeen mitenkään taivu. Listaan tähän asioita, joita kuitenkin ehdimme kokea.


Saapumispäivänämme lämmitimme päiväsaunan. Saunapuhtaina nautimme Mikon siskon valmistaman, upean, suomalaisen päivällisen pitkän kaavan mukaan.


Kuulumisia vaihdettiin kolmen sukupolven kesken. Nämä hetket ovat harvinaisuudessaan niin arvokkaita.


Isäni kanssa hankin täydennystä kirjahyllyymme divarista. Aivan kuin minulla ei enää olisi luettavaa hyllyissämme. Tämä on vaan kuin sairaus. Ehkä toivun, kun kirjahyllyyn ei enää mahdu. Tälläkin hetkellä sisälläni painii lukija, bloggaaja ja väsynyt matkustaja. Bloggaaja voitti, ja matkustaja ottaa hopeaa. Tietämättäni Mikkokin oli hankkinut oman kirjapussukkansa, ja pari kirjaa saatiin ystäviltämme. Näillä mennään taas hyvä hetki eteenpäin.


Tapasin lapsuudenystäväni kolmenkymmenen vuoden takaa. Oltiin parhaat ystävät ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Kaksi tuntia oli lyhyt aika referoida molempien elämä pääpiirteissään.


Täytin tyttärieni jääkaapin ruoalla, vesikannun tuoreilla kukilla, pesin ikkunoita valkoviinin voimalla, suoritin jokavuotisen kylpyhuoneen viemärin avauksen ja pesin neljä koneellista pyykkiä. Huomasin samalla kuinka kiireisiä nuoret naiset tänä päivänä ovatkaan. Pyörähdys ja käännös, ja taas he olivat menossa!


Nautiskelimme kesäpäivästä puistossa järven rannalla.


Koko perhe oli kutsuttu tuttavillemme grillaamaan. Siis koko perhe, kymmenen henkeä. Emäntä oli työpäivänsä päätteeksi loihe lietsonut salaatit, kastikkeet, lohkoperunat, grillattavaa, uunituoretta leipää ja herkkujälkiruoan. Kyllähän minäkin loihtisin, mutta ilman sitä työpäivää...


Ja tällaista kuvaa ei sitten koskaan ennen ole otettu. Tällaisten iltojen voimin jaksaa taas pitkään. Emännälle ja isännälle suuri kiitos, kaikesta.


8 kommenttia:

  1. Emännällä oli kyllä aika loistava apuri, joka loihi astiat puhtaaksi, vahti uunia, siivosi, huolehti, toi viiniä ja ruokaa matkassaan ihan vain muutamia mainitakseni! Tuollaisia vieraita on helppo kestitä. Oli todella hauska ilta! Kiitos myös meidän puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plaa, plaa, plaa...hajoitti uunivuoan mm. Mutta kiva, että teilläkin oli kivaa!

      Poista
  2. Aivan ihana tuo teidän perhepotretti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään siitä aivan hirmuisesti. Ei olla usein kasassa koko kokoonpanolla :)

      Poista
  3. Ihana perhepotretti ! Kyllä löytyy kaunista , komeaa ,suloista ja iloisen näköistä porukkaa. Teetätkö muuten usein kuvia ihan paperikuviksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Enpä ole teettänyt vuosiin enää. Jäi lasten vauva-albumit kesken :( Ehkä pitäisi painattaa digikuvista valokuvakirjoja. Sitten vaan tulee vastaan se ongelma, kun aivan ensimmäiset kuvat paperilla ja negoina ja vasta myöhemmin tulee digikuvia.
      Äiti teetti viimeksi muutamasta kuvasta paperikuvia, meille omat kappaleet. Niille pitäisikin löytää kehykset...

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!