maanantai 17. kesäkuuta 2013

Viikonloppu numeroina

Voisikohan jo sanoa, että kesä on täälläkin. Lämpötila kohosi viikonloppuna jälleen kolmeenkymmeneen asteeseen. Ensi viikolle on luvattu parille päivälle 36 astetta. Ollaan käyty uimarannalla jo kaksi kertaa, ja lapset uivat molemmilla kerroilla. Eilen veden lämpötila oli jo/vasta 20,5 astetta. Minä menen uimaan sitten, kun asteita on vähintään 24.


Vietimme viikonloppuna ulkoilmaelämää. Molempina päivinä olimme ulkosalla noin 10 tuntia. Lauantaina oli F-junioriturnaus, ja kyllä minä odotan jo ensi syksyä ja Matin siirtymistä E-junioreihin. Itse seurailen pääasiassa Helmin E-junioritason pelejä (joskus hän paikkaa D-juniorijoukkuetta), ja Mikko kulkee Matin F-turnauksissa. Ero on valtava.


F-juniorit pelaavat 10 minuutin pelejä pienellä kentällä, pieniin maaleihin ilman erotuomaria, neljällä kenttäpelaajalla. Pelkästään jo maalivahti saattaa potkaista vastapuolen maaliin. E-junioreilla peliaika on 25 + 25 minuuttia, kenttä ja maalit ovat kaksi kertaa suuremmat, kentällä on tuomari ja 5 (6) kenttäpelaajaa. E-junioreihin siirtymässä olevat pojat ovat jo aika tekijöitä, ja palloa on hankalaa saada pysymään niin pienellä alueella.


On kivaa olla seurassa, joka on vahva ja aktiivinen. Matin joukkue voitti turnauksen kaikki pelit. Sijoituksia ei F-junioreilla täällä saa ilmoittaa, mutta arvatenkin olisimme voittaneet tai ainakin jakaneet ensimmäisen sijan. Matin viidennen maalin jälkeen en enää pysynyt laskuissa.


Turnauksesta ajoimme suoraan seuramme tyttöjoukkueiden kesäjuhlaan kotikentällemme. Tilaisuudesta sai ostaa kaikkea sitä, mitä jokaisessa tilaisuudessa aina on tarjolla. Wurst mit Brötchen (tarkoittaa todellakin isoa makkaraa kuivan, vaalean sämpylän välissä; tehkääpä googlen kuvahaku :D), ranskalaisia perunoita, tällä kertaa myös grillissä kuumennettuja Schnitzeleitä ja äitien leipomia kakkuja. Yleensä tarjolla on myös Brezeleitä tai Laugenstangeneita (rakkaan lapsen eri nimityksiä; taikina sama, muoto eri). Kun joka urheilu- tai muussa tapahtumassa (ja paikallisissa bubeissa ja stubeneissakin) on tarjolla vain ja ainoastaan näitä terveysherkkuja, olen miettinyt niille vaihtoehtoa, mutta en vain ole keksinyt itsekään ainoatakaan. Tiukka saa olla sitten ravintolareissuilla, ettei anna lasten aina tilata Shnitzel und Pommes, vaikka se on jokaisella lastenlistalla. Emme yleensä koskaan valitsekaan mitään lastenlistalta. Chickennuggets ei mielestäni ole sen parempi tai mielikuvituksellisempi vaihtoehto siitä iänikuisesta makkarasta puhumattakaan. Täytyy myös sanoa, että suosimme kyllä mieluummin muita kuin saksalaista keittiöitä. Italialaisia ravintoloita on onneksi paljon tarjolla.

Äitien leipomat kakkuset ovat alkaneet parissa vuodessa maistumaan paremmilta kuin aivan alussa. Pohdimme tässä itsekin onko meidän makuaistimme muuttunut vai osaammeko nyt vain jo valita ne meidän mielestämme maukkaimmat vaihtoehdot. Alussa meillä meni nimittäin ensimmäiset Bretzelitkin roskiin. En voinut käsittää, että joku syö niin suolaista leipää, ja syöttää sitä lapsilleenkin. Nykyään ostan Bretzelit ilman suolarakeita tai sesamin siemenillä koristeltuina. Suolaisia ne ovat edelleen. Ja kakkuset ovat makeita. Kuivakakkukin, vaikka se olisi muuten aivan samanlainen kuin suomalainen siskonsa, kuorrutetaan suklaalla. Samoin tehdään kääretortuille ja tortuille, joissa on vanilijakastike pinnalla. Suklaata! Juustotortuissa on juustotäytettä aina kolme kertaa niin paljon kuin pohjataikinaa, ne maistuvat lähes poikkeuksetta maukkaille. Tai sitten leivonnaiset ovat aivan omituisista materiaaleista, kuten happamista kirsikoista tai luumuista tai niiden hilloista. Paksu, kuiva muropohja ja happamia kirsikoita eivät maistu minulle.


Kesäjuhlassa lapset muodostivat omat joukkueensa ja kilpailivat eri pisteisiin rakennettujen tehtävärastien kimpuissa pisteitä keräten. Mekin innostuimme Mikon kanssa pelaamaan lasten kanssa jalkapalloa vapaan maalin edessä. Yhtäkkiä seuraan liittyi tenava toisensa jälkeen, ja parhaimmillaan meitä pelasi 8-9 henkeä. Olisin voinut valita jalkaani jotain muuta kuin uudet, nahkaiset, valkokärkiset Converse-tennarini.

Sunnuntaina teimme kahden tunnin pyörälenkin, vietimme Mannheimin Luisenparkissa muutaman tunnin ja illaksi menimme uimarannalle lueskelemaan ja loikoilemaan. Luisenpark on eläintarha, puutarha, lasten leikkipuisto, Kaivopuisto, ravintolamaailma ja konsertti- ja juhlatapahtumapaikka - kaikki yhdessä. Valtava alue aivan Mannheimin keskustan välittömässä läheisyydessä. Kaksi kertaa vierailleena en ole vieläkään nähnyt kaikkea. Päälle vielä lenkit Ellin kanssa. Eipä silti ole mitään happimyrkytyksen oireita kenelläkään, vai kuuluvatko punoittavat poskipäät ja nenät niihin?


Kokeiltiin ensimmäisen kerran ajaa Matin hiukset 15 mm terällä. Inspiraatio tuli siitä, kun Matti kysyi miltähän hän mahtaisi näyttää kaljuna...

6 kommenttia:

  1. Kyllä nauratti Saksassa, kun rock-konsertissakin porukka veti iloisena bretzeleitä.

    VastaaPoista
  2. Ihanat elämää täynnä olevat kuvat...:)
    terv. Irmastiina/uusi lukijasi...:)

    VastaaPoista
  3. Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu... Suloista suvijuhlaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palttinainen paita se vain hulmuaa! Kiitos, kiitos, vaikka juhannuksesta ole kyllä täälläkään mitään tietoa, mutta kesä on sentään täysillä päällä.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!