torstai 11. heinäkuuta 2013

Näin kieltäydytään kutsusta linnanjuhliin

Tänä kesänä olemme saaneet ihania yllätyksiä! Kutsuja, joihin kaikkiin emme ole voineet edes vastata myöntävästi. Kutsuja, jotka tulevat sekä sähköisistä viestimistä että oikein ihanina, perinteisinä kirjeinä. Eikä ainoakaan niistä ole ollut hääkutsu.

Olemme istuneet yhdet aikuissyntymäpäivät puutarhassa grillaten ja seurustellen. Täällä aikuisetkin pitävät syntymäpäivänsä. Tulin siitä itsekin ajatelleeksi, että kun tänä syksynä täytämme molemmat 45 vuotta, niin sitähän voisi jotenkin juhlistaa. Viisi vuotta sitten vietimme 40-vuotispäiviämme matkustaen, ja nyt voisi pitää juhlat. Viisikymppisiin pitää sitten kehitellä taas oma teemansa.

Läheinen ystäväperhe kutsui meidät päivällisille Suomessa vieraillessamme. Saavuimme paikalle koko laajennetun perheemme, kymmenen hengen, voimin. Tällaista vierasmäärää ei joka emäntä hoidakaan ihan vain siinä kättelyn ohessa. Jäimme sitten samalla vaivalla myös yökylään!

Kotiin saapuessamme meitä odotti postilaatikkoon tullut kirje. Tiedättehän, postimerkit ja kaikki. Tuttavaperhe kutsui meidät supisuomalaiseen mökkimaisemaan vapaavalintaisena ja ennalta sovittavana ajankohtana tämän kesän kuluessa. Mitä muuta ihminen voisi haluta? No tietenkin aikaa. Aikaa siihen, että voisi vain tulla Suomeen ja unohtaa kaikki sukulaiset ja muut ystävät ja painella Suomen sydämeen tämän perheen kanssa Suomen suvesta nauttimaan.  Kutsuun painetut kuvat paikan päältä eivät helpottaneet tuskaa. Häpeäkseni tunnustan, että en ole vastannut mitään. Kun en halua sanoa "ei", mutta muutakaan vaihtoehtoa tässä tuskin on. Mutta jos vaikka kuitenkin!

Seuraavaksi saimme kutsun täkäläisen tuttavapariskunnan 88-vuotissyntymäpäiväjuhlille. Vuosien lukumäärä jaettiin kahdelle henkilölle. Ei lapsia, vain aikuisia. Entäpä, kun meillä oli sinä viikonloppuna yksi ylimääräinen aikuinen vahvuudessamme? Ei haitannut mitään. Mukaan ja matkaan vaan! Vietimme kivan juhannuslauantain tuttavaperheen syntymäpäivillä oman vieraamme kanssa. Täällähän juhannus ei ole normaalia viikonloppua kummempi.

Sitten tuli kutsu juhannusjuhlille, jotka vietettiin viikko juhannuksen jälkeen. Sopi meidän aikatauluumme. Meillä oli vain yksi jalkapalloturnaus tuona päivänä. Paino sanalla vain. Ajelimme siis lauantai-illaksi Frankfurtin seudulle, toisen suomalaisperheen luokse grillaamaan ja seurustelemaan. Täältä nappasin sen romesco-kastikkeen idean.

Seuraavaan kutsuun vastasin myöntävästi, koska se sopi niin hyvin muihin kulkemisiimme. Suomessa asuessamme järjestimme naapuruston kanssa aina koulujen alkamisen aikaan Pihalta pihalle -juhlan. Rinkiin kuului noin 6-7 perhettä, jotka ennalta laaditun ja joka vuosi vaihtuvan suunnitelman mukaisesti järjestivät lauantai-iltapäivänä ruoka- tai juomarastin pihallaan, puutarhassaan tai terassillaan, siten kuin itse kunkin tilat taipuivat. Sisälle ei kuitenkaan menty kuin tyhjennykselle. Hyvin usein sää suosi niin, että oli jopa lämmintä istuskella terasseilla. Ensimmäinen perhe tarjosi yleensä alkumaljat ja pieniä tapaksia, seuraava tarjosi kenties keittoa tai muita alkupaloja ja seuraava jotain ruokaisempaa. Sitten riittikin väliin pelkkä juomarasti. Häntäpään perheet tarjoilivat makeita jälkiruokia ja kahvit. Ihan viimeisessä paikassa piti taas saada jotain tasapainottavaa, kun ilta monasti kesti aina aamuyöhön saakka niillä, joiden pää kesti menossa mukana. Yleensä pimenevässä elokuun yössä grillattiin. Puutarhat olivat lyhdyin ja kynttilöin valaistut, ja tunnelma oli aina lämmin ja hieno.

Kuuden mukanaolovuotemme aikana koimme ihan mielettömän hauskoja hetkiä. Pelejä ja leikkejä, hyviä ruokia ja juomia, ja hauskaa yhdessäoloa aikuiset ja lapset sulassa sovussa keskenään. Monet lapsista kasvoivat tuona aikana aikuisiksi, ja perheiden pienimmistäkin kasvoi omilla jaloillaan seisovia. Oikein aina odotin koulujen alkua.

Tässä elokuussa on historiaa takana kymmenen vuotta. Sen kunniaksi kaikki joskus mukana olleet perheet kutsuttiin mukaan. Meillä, jotka emme enää ole naapurustoa, on vielä kerran mahdollisuus osallistua kaikkeen tähän! Emmekä voineet sanoa houkutukselle ei, kun meillä ei ollut mitään muutakaan kalenterissamme. Lapsillakin on vielä kesäloma parhaimmillaan. Päätin oitis, että lennän Suomeen lasten ja koiran kanssa pariksi viikoksi, kun mies muutenkin tekee töitä tuolloin. Ostin lennot, eikähän koiran mukaan ottaminen ihan läpihuutojuttu ollutkaan, mutta kertonen siitä myöhemmin lisää. Ja nyt ollaan tulossa Suomeen pihajuhlille ja sukuloimaan elokuussa oikein ajan kanssa.


Eiköhän posti tuonut viime viikonloppuna kirjeen, jossa koko perhe kutsuttiin paikallisen tuttavaperheen toimesta viikonloppujuhlia viettämään. Pariskunnan molemmat puoliskot ovat aatelisia, joten missä he muuallakaan kesäjuhlansa viettäisivät kuin suvun vanhassa, upeassa, edelleen toiminnassa olevassa linnassa! Kutsussa oli kerrottuna kaikki mahdollinen kiusa, mitä tilaisuuden varalle on suunniteltu. Meillä nyt kuitenkin on lennot ostettuna, kivaa ohjelmaa ja ihania ihmisiä Suomessa odottamassa juuri tuona ajankohtana. Miksei ihminen voi saada kaikkea! Tällaisia kutsuja saadaan vain kerran elämässä.


Pihalta pihalle vuonna 2005, kun meidän talomme remontti oli niin vaiheessa, että meillä oli vasta takaterassi. Meillä oli jälkiruokarasti: kahvi- ja suklaakiisselit sekä hot shotit.


Elokuu 2006. Meidän pääterassimme on valmistumaisillaan. Kyllä jännitettiin saammeko kaiteet juhliin mennessä valmiiksi. Kaiteet saatiin, mutta portaita ei. Ruokarasti: grillattiin.


Vuonna 2007 terassi on täysin valmis. Markiisikin on näköjään jo hankittu. Pihasta puuttui edelleen asfaltti ja muuta kivetystä (kivet siistissä pinossa terassin nurkalla). Kakkosrasti, alkupalat: itsetehtyjä karjalanpiirakoita, munavoita ja nuudelisalaatti.


2008 meillä oli jälleen jälkiruokarasti. Kookospannacottaa ja puolikuivaa kuohuviiniä.


Elokuussa 2009 näinkin vähän enemmän vaivaa tarjoilujen osalta, koska olin itse niin hurahtanut sushiin. Ruokarasti meidän hoidettavanamme.


Huuhteluun kahta erilaista valkoviiniä, koska kaikki eivät välttämättä pidä minun valinnastani sushille: puolikuiva Gewürztraminer.


Millään rastilla ei varsinaisesti tarvinnut kantaa huolta siitä, että jano pääsisi yllättämään.


2010 meidän rastimme oli toiseksi viimeinen. Tarjosin kahvit (avec) ja kahta erilaista kakkua: sacherkakkua ja prinsessakakkua. Jaksaa, jaksaa!

Näiden kuvien selailun jälkeen varmaan alan laskea päiviä tuleviin kymmenvuotisjuhliin. Tällä kertaa olemme vain vierailijoina, mikä on toisaalta sääli. Oli aina niin hauskaa suunnitella iltaa tarjoiluineen ja somistuksineen. Nyt vain menemme nauttimaan!

6 kommenttia:

  1. Kiva, että ehditte vielä Suomeen! Ja kutsu on jälleen voimassa :)
    Toi sushipöytä oli kyllä huikea juttu, muistelen, että pääsin syömään rääppiäisiä. Sun sushit on niin hurjan kauniita ja maukkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lomamatka kestää vain 2 viikkoa, joten hyvin sen jälkeen tosiaan Suomeenkin ehtii. Ja voit olla varma, että käväistään :)
      Kiitos paljon. Pitäisikin taas joku päivä aktivoitua...riisit vanhenee kaappiin.

      Poista
    2. Aktivoidu, kun me tullaan Saksaan! ;-) Nyt Vilikin tykkää susheista tosi paljon!

      Poista
    3. Silloin vaan taitaa olla liian monta rautaa tulessa :( Sunnuntai ainoa mahdollisuus, ellei päätä satu särkemään :D

      Poista
  2. Mahtaisikohan mun olla mahdollista nähdä sua/teitä ollenkaan? Ikävä on kova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain on! Me ollaan heti tullessa appivanhemmilla joitakin päiviä. Voitaisiin hyvin ajella katsastamaan miten maa makaa. Jutellaas tästä tarkemmin...

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!