keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Romesco-kastiketta ja guacamolea

Pistäydyttiin viikonloppuna Frankfurtin liepeillä tuttavillamme kesäkekkereissä. Kaikki toivat tullessaan vähän jotain yhteiseen pöytään. Nyyttikestein hoidetaan täällä todella monet kutsut, koulujen juhlat ja harrastusseurojen tapahtumat. Olimme tässä vast'ikään myös aikuissyntymäpäivillä, jossa lähes kaikki tarjottava tuli vieraiden mukana. Kutsussa luki, että lahjan sijaan voi tuoda jotain tarjottavaa tullessaan. Ja kyllä olikin paljon hyvää tarjolla. Kutsujen emäntä ja isäntä pääsevät suhteellisen helpolla, ja kynnys juhlien järjestämiselle laskee.

Näillä kesäkekkereillä oli eräs vieraista, venezuelalainen mieshenkilö, tehnyt tuomisinaan romesco-kastiketta tai -tahnaa, sekä guacamolea aivan eri tavalla kuin miten minä sen yleensä teen. Eilen piti sitten kokeilla molempia. Romescosta en ollut koskaan aiemmin kuullut puhuttavankaan.
 


Romescon malliksi valitsin Helsingin sanomista löytämäni ohjeen. Tämä vieras sanoi, ettei hän käyttäny tahnassaan ollenkaan tomaattia, vaan pelkästään paprikaa. Minä laitoin sitten paprikaa ohjeessa olevaa enemmän ja tomaattia vähän vähemmän. Jälkeenpäin jäin miettimään olisiko chiliä tarvinnut ensinkään kiehauttaa. Kastike ei ollut yhtään liian tulinen.



Guacamolen olen aina tehnyt kermaviiliin ja maustanut sen vain sitruunamehulla, musta- ja cayennepippureilla sekä lisännyt suolaa. Tämä toimii mainiosti esimerkiksi dippinä maissilastuille. Nyt yritin jäljitellä venezueloa jättämällä kermaviilin pois ja lisäämällä edellisten lisäksi valkosipulia, tuoretta chiliä, tomaattia, basilikaa ja korianteria. Mies sanoi pitävänsä kermaviiliversioa parempana, mutta minä päästelin hommaa ihan sellaisenaankin. Niin hyvää se oli mielestäni. Meitä jakaa vähän tuo tuore korianteri.


Tarjosin kastikkeet grillatun porsaan sisäfileen, kesäkurpitsan ja herkkusienien kanssa. Eikä tarvittu mitään muuta!


Helmi leikki odotellessa Ellin kanssa, enkä ole aivan varma oliko Elli onnellinen vaiko osaansa alistunut. Liikuttava se ainakin oli.

6 kommenttia:

  1. Voi ihanuus tuota koiraa, näyttää kyllä ihan tyytyväiseltä osaansa. Tosi mukava tämä ruokapostaus, aion pikapuoliin tehdä ihan identtisen aterian, niin hyvältä näyttivät nuo herkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää ihan lampaalta minun silmääni :) Ja hyviä kyllä olivat. Seuraavaksi päiväksi jäi vain yksi pala lihaa ja yksi viipale kesäkurpitsaa. Tuota romescoa tuli niin iso satsi, että dippailen siihen leipää vieläkin.

      Poista
  2. Minä olen guacamoleni oppinut tekemään Argentiinassa ja se on kaikkien illanviettojen hittituote, joten uskallan jakaa salaisuuden: Hass-avokadoja, tuoretta chiliä, limen mehua, suolaa, raastettua valkosipulia ja halutessa korianteria. Ei missään nimessä mitään sauva- tai tehosekoitinta, vaan haarukka tai veitsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Great! Und finally! Oma rakas Feniksini jättää ensimmäisen kommenttinsa. Love you! Melkein teen sitten kaiken oikeaoppisesti. Haarukkaa apuna käyttäen, vähän ehkä liikaa kaikkea mukana. Mutta, tässä on aikaa hioa tuotetta loppuunsa. Kiitos reseptistä!

      Poista
  3. Hei

    Vielä kysyisin, että mitä laitoit noiden herkkusienien ja kesäkurpitsojen mausteeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin tuolla: http://hannaliina.blogspot.de/2013/04/niksinurkka.html, huhtikuisessa postauksessani, Niksinurkka, mitä perusmarinadini sisältää. Perusmarinadiin voi sitten itse lisätä mausteita makunsa mukaan (yrttejä, inkivääriä, sitruunaa, tuoretta chiliä). Mutta perus on aina sama: öljyä, jotain hapanta (punaviinietikka, sitruunamehu, vanha punaviini, balsamico), hunajaa, suolaa, valkosipulia ja pippureita. Tuo makea (hunaja tai sokerihippunen) on tärkeää maun kokonaisvaikutelman aikaansaamiseksi.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!