torstai 29. elokuuta 2013

Kaksi viikkoa Suomessa

Kerrankin oli aikaa. Aikaa tehdä sellaisiakin asioita, jotka eivät ole niin elintärkeitä. Jotkut asiat tosin muodostuvat elintärkeiksi, mikä kenellekin.


Itsellenihän se on sienestys. Sienimetsällä kävin kaikkiaan neljä kertaa. Pari turhaa reissua ja pari aivan täydellistä keikkaa. Opetin paikan tyttärellenikin, niin tietää mennä hakemaan sieltä jo yllättäen esiin nousevat suppilovahverotkin, jahka ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Syötiin sienimuhennosta, sienikeittoa ja tattirisottoa - kaikkia useampaan kertaan.


Pienille pakkomielteeksi muodostui onkiminen. Papan kanssa haettiin retkikaupasta onget ja madot. Niitä kun ei enää löytynyt keneltäkään varastosta. Ongella istuttiin tuntitolkulla riippumatta siitä, söikö kala vai ei. Onneksi koko kaksiviikkoisen paistoi aurinko ja Suomen syksy näyttäytyi meille parhaimmillaan. Oli leppoisaa istuskella järven rannalla.


Koko idea Suomeen tulosta lähti entisten naapuriemme pihakierroksen 10-vuotisjuhlista. Siellä vanhakin nuortui! Aamulla ei tosin enää tuntunut ollenkaan samalta.



Minun on käytävä kampaajallani aina, kun Suomessa viivyn. Suvilla on ainoalla oikeat aineet kortistossaan niin pehmennystä kuin värejäkin ajatellen. Hiukset lyhenivät noin 20 senttimetriä ja saivat vähän pehmennystä pintaan.


Kun on oikeaan aikaan oikeassa paikassa, voi onnistua pääsemään rapupöytään.


Kun kaikki muut olivat kouluissaan ja töissään, me nautimme pienten kanssa puolityhjästä uimahallista, kirmasimme puistossa sorsia syöttäen, Helmi kävi ratsastamassa kaverin kanssa (tästä keskustellaan kotona vielä pitkään), ostimme pinon kirjoja divarista ja testasimme entisen kotikaupunkimme uuden sushi-buffetin. Muun muassa.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. Väri on kyllä sekoitus kaikkea vanhaa: omaa pohjaa, vanhaa vaalennosta sekä auringon polttamaa. Jahka pehmennys vähän vanhenee, niin pitää sitten miettiä mille alkaisi. Pysyäkö vaaleana vaiko lisätä vähän tummempaa joukkoon.

      Poista
  2. Hauskaa, että kuume tarttui teillekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairastaminen on aina mukavaa! Oli tauti sitten mikä tahansa ;) Varmaan koputellaan tänään vielä puputädin ovelle kyselemään kuinka vanhoja ne hänen poninsa oikein olivatkaan.

      Poista
  3. Ihanat hiukset! Itsellänikin on ollut tuo malli vuosia sitten ja pidin kyllä, ehkä vielä joskus.. jSienimetsään kaipailisin minäkin, on se vaan niin ihanaa (edellyttäen, ettei hirvikärpäsiä ihan parvina pyöri..). t. Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töitähän tämä lyhyt vaatii kyllä enemmän kuin pitkä ja suora. Nimim. papiljotit päässä
      Ja hirvikärpäsiä näin vain yhden koko lomalla, eikä sekään löytynyt minun päästäni :)

      Poista
  4. Ihania kuvia. Mielelläni lukisin lisää suomi- postauksia!. Onko seuraavaa Suomen matkaa jo suunniteltu ? Mietin ,että millasia tunteita lapsissa Suomen reissut herättää , onko kaipailtu takasin Suomeen asumaan ? Hyvää syksyn alkua ja kiitos kivasta blogista, tämä on ilahduttanut monet kerrat, vaikken olekaan sitä täällä ennen sanonut. T:Lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Suomi-postauksia tulee todennäköisesti vasta ensi keväänä, kun perheessämme on toivottavasti kahdet valmistujaiset.
      Pienet lapsemme ovat niin avoimia kaikelle, että he ovat onnellisia missä vain. Joka lomakohteessa he nauttivat ja kotona he ovat tyytyväisiä. Kysyttäessä, missä he mieluummin asuisivat, he sanovat haluavansa asua Saksassa. Ainakin nyt meillä on hyvä täällä.
      Hyvää syksyä sinnekin, vaikka meillähän jatkuu kesälomaa vielä viikon. Tänään oli uimarannan vesi 21,63 asteista. Desimaalit lienivät rantavalvojan huumoria.
      Minusta tuntuu niin mukavalta aina, kun joku viihtyy blogini parissa. Oli kiva, kun sanoit nyt :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!