sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lauantai-ilta vs. sunnuntaipäivä

Viikonlopussa oli kontrastia.


Lauantaina Matti oli kutsuttu kaverille yökylään ja me jäljelle jääneet olimme saaneet kutsun naapuriin. Meille oli luvattu tehdä vähän "leipiä" iltapalaksi. Isäntäväen viiniharrastuksen tietäen, meillä oli odotukset sopivan korkealla.


Kynttilöiden valaistessa pimenevää iltaa tutustuimme täysin uuteen tuttavuuteen nimeltä Crémant, ranskalaiseen kuohuviiniin, joka sopi erittäin hyvin minun suuhuni. Juotavan hyvää -blogissa kerrotaan tarkemmin tästä tutustumisen arvoisesta kuohuviinityypistä.


Maistelimme leipien kanssa ainakin kymmentä erilaista juustoa, leikkeleitä, hedelmiä, salaatteja ja pähkinöitä. Oli kuin pala taivasta olisi pudonnut pöydälle.


Isäntä avasi tilaisuuden vuoksi erinomaisen viinivuoden 2005 burgundia. Asiantuntijat pöydässä olivat kuitenkin sitä mieltä, että erä kannattaa jättää kellariin vielä 5-10 vuodeksi, vaikkakin jo nyt viini puolusti hyvin paikkaansa pöydässämme.


Kynttilöiden hämärä sai Helmin sulkemaan silmänsä selkeästi normaalilauantaita aikaisemmin. Illalla tehty ratkaisu kärrätä uninen tyttö pimeän turvin kotiinsa nukkumaan ei enää päivänvalolla kottikärryjä palauttaessa tuntunutkaan yhtä hyvältä ajatukselta. Seuraavana iltana kärryjä palauttaessani ajattelin, että kukaan ei takuulla keksi miksi emäntä työntää kottikärryissä tyynyä ja peittoa asfalttikatua pitkin. Toivoin, ettei vastaan tulisi kovin montaa tuttua, ja kysyisi.

Sunnuntaiaamu alkoi Matin noutamisella ja Helmin jalkapallo-ottelulla. Suihkun ja muutaman kalapuikon jälkeen ovikello alkoi soida. Matille alkoi virrata 9-vuotissyntymäpäivävieraita.


Olimme varanneet elokuvateatterista yhden rivin syntymäpäiviämme varten. Lapsia oli yhteensä 12. Toinen naapurimme oli lainannut meille tila-autoaan, joten pääsimme hyvin liikkumaan, kun meillä itsellämme on tila-auto myös. Leffan jälkeen paikallisen hampurilaisravintolan henkilökunta tyydytti juhlijoiden näläntunteet.


Kotona Matti avasi lahjat. Jännityksen tiivistyminen näkyi hauskasti piirin pienenemisenä. Volyymit olivat suhteellisen kovalla myös, muttei se haitannut, kun tämä hetki juhlia ei kestänyt ikuisuutta. Itse asiassa nyt, kun tunnen jo kaikki lapset aivan henkilökohtaisesti, osasin suhtautua heidän myötäelämiseensäkin aivan eri tavoin kuin silloin, kun jokainen innosta kiljahteleva lapsi oli minulle täysin vieras. Suloisia jokaikinen otus!


Kerroin lapsille, että nukuin aamulla aivan liian pitkään, ja nyt heidän pitää leipoa itse omat kakkunsa. Pyöräytin taikinan nopeasti Matin availlessa lahjoja, ja nyt sai jokainen lapsi vuorollaan tulla paistamaan oman minuutin mutakakkunsa mikroaaltouunissa. Päälle sai kauhoa vanilijajäätelöä halutessaan.


Taas kävi niin, että varatut neljä tuntia eivät riittäneet kaikkeen. Ensimmäiset hakijat odottelivat ovella, kun lapset tyhjentelivät kuppejaan. Joku ilmoitti noutajalleen, että tulee puolen tunnin päästä uudelleen. Minusta on tulossa aivan mestari siinä, kuinka järjestetään syntymäpäiväjuhlat ilman minkäänlaista stressiä ja valmistelupaineita! Eikä tarvitse edes tinkiä lasten mukavuudesta. Hauskaa näytti taas olevan kaikilla, äitiä ja isää myöten.

4 kommenttia:

  1. Juhlat kuin juhlat, aina ihania - ja jos mukaan mahtuu pienistä isoihin, niin loisto juttu! Ja kyllä on teidän tyttö nätti, ja ihan äitinsä näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisten tai lasten, aivan. Kunhan tapahtuu :) Ja mitä ihmettä noihin kehuihin sanoisi...tytöstä polvi paranee :D

      Poista
  2. Tulin vastavierailulle ja täältähän löytyi tuttua mutakakkuakin ;), kiitos linkityksestä! Oikein ihanaa syksyn jatkoa koko perheelleenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäljet johtavat sylttytehtaalle :) Kiitos samoin teille!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!