maanantai 16. syyskuuta 2013

Täydelliset 45 +45 -kutsut

Palasin juuri lentokentältä. Vein sinne molemmat isot tyttäreni sekä heidän poikaystävänsä. Hiljaisuus talossa on käsin kosketeltava. Tuntuu kuin ajatuskin olisi pysähtynyt. Mennyt viikonloppu oli niin vauhdikas, että kontrasti tähän hetkeen on valtava. On vaikeaa aloittaa, kun ei tiedä mistä.


Mieheni täytti 45 vuotta pari viikkoa sitten, ja itselläni on sama kohtalo edessä vähän myöhemin. Päätimme pitää vähän suuremmat juhlat, kun pariin vuoteen ei mitään juhlia perheessämme ole ollutkaan. Keväällä tosin on edessä taas parit valmistujaiset.


Vieraat oli kutsuttu kello kuusi alkaen. Juhlapäivänä tuli vielä kaksi ilmoittautunutta lisää, kun pelkäsin, että peruutuksia alkaa tulla viime hetkellä. Vain yksi vieraista oli sairastunut. Odotimme siis 31 vierasta.


Kutsutuista moni tiedusteli voisivatko he tuoda jotain mukanaan, ja elleivät he voi osallistua tarjoiluihin, mikä voisi olla kiva lahjaidea. Pyysin kohteliaasti olemaan tuomatta mitään syötävää, koska halusin tarjoilujen olevan täsmälleen suunnitelmani mukaiset. Sen sijaan kerroin, että kaikenlainen kaunis, hiukan ylellinen tai hyvänmakuinen voisi olla mukavaa. Jotain luksusta sisustukseen tai jotain hyviä makuja maisteltavaksi. Ja ihmisethän ottivat tosissaan!


Saimme upeita lahjoja ja hauskoja ideoita, joiden parissa voi puuhastella monet illat. Esimerkiksi maailman ihanimpia kynttilälyhtyjä, vaaseja, kukkia, koreja, karahveja, mauste-etikoita, mausteöljyjä, paukkureseptejä kaikilla ainesosillaan, upeita viinejä, kirjoja, suklaata, kynttilöitä, lahjakortin hyvään ravintolaan ja tuorekurkun.


Pukukoodi oli Cocktail Dress. Halusimme tällä luoda tilaisuuteemme lisää tunnelmaa. Ilman koodia, ihmiset olisivat todennäköisesti tulleet osin farmarihousuissaan, ja mielestäni juhlat kyllä tuntuvat enemmän juhlilta, kun miehillä on tummat puvut ja naisilla mekot. Useimmat olivatkin noudattaneet koodia, ja moni kertoi nauttineensa saadessaan pukeutua.


Kun suurin osa vieraista alkoi olla paikalla, mieheni piti tervetuliaispuheen, jossa hän kertoi kuinka paljon arvostamme kaikkia vieraitamme, koska he ovat juuri niitä, joiden avulla olemme solahtaneet niin helposti osaksi tätä paikallista elämänmenoa, kuinka avuliaita ja ystävällisiä meitä kohtaan on oltu ja kuinka hyvin, niin meidät kuin lapsetkin, on otettu täällä vastaan. Toivoimme myös, että kaikki viihtyvät juhlissamme niin meidän kanssamme kuin keskenäänkin.


Ja kyllä siltä vaikutti! Kun lähes kaikki kävivät henkilökohtaisesti kiittämässä ihanista juhlista, ja monet vielä useampaan kertaan, oli pakko uskoa. Kaikki myös tulivat juttuun keskenään, huolimatta siitä, tunsivatko he toisiaan aiemmin vai ei. Joitain uusia tuttavuuksiakin syntyi, vaikka suurin osa toki tunsi toisensa jo ennakkoon. Tunnelma oli välitön ja hauska aivan ensimmäisistä minuuteista alkaen.


Perisuomalaiset voileipäkakut olivat täysin uusi tuttavuus melkein kaikille saksalaisille ystävillemme. Moni paikalla ollut suomalainen taas totesi, ettei ollut saanut herkkua vuosikausiin. Tein kolme kalakakkua ja kaksi lihakakkua, ja niin vain olikin, että kala maistui paremmin. Joku kertoi syöneensä yksin yhden kakuista.


Juustoja oli aivan liian vähän, mutta en hennonnut laittaa miestäni uudelleen kauppaan, vaikka huomasin ongelman kyllä jo heti hänen tultuaan kaupasta. Tapakset onneksi riittivät hyvin.


Isoäidin kahvikiisseli herätti myös hilpeyttä. Koska en tarjonnut kahvia sellaisenaan ollenkaan, ajattelin, että kahvikiisseliä olisi sen sijaan. Oli kuitenkin joitain henkilöitä, jotka eivät voineet nauttia kahvia enää myöhään illalla. Tätä voisi miettiä seuraavalla kerralla vielä toisenkin kerran. Ainakin niin, että olisi sitten vaihtoehto heille.


Hot shotit eivät aivan kaikki onnistuneet. Kun nopeasti yrittää rakennella 30 kerrosdrinkkiä, voi käydä niin, että kerrokset eivät ihan muodostu. Makuun se ei kuitenkaan vaikuttanut. Tällä kertaa kahville oli vaihtoehtona Baileys.


Viimeinen virallinen asia listallamme oli sacher-kakku makean kuohuviinin kera. Kolmesta kakusta vain suurin syötiin illalla. Hukkaan eivät kyllä menneet ne kaksi muutakaan. Sunnuntai-iltana oli enää vajaa kakku jäljellä. Ja emännällä on aina helpompaa olla, kun tietää, että jääkaapista löytyy.


Viinejä oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa kumpaakin väriä. Tiesimme, että vieraiden joukossa oli todellisia asian harrastajia. Sen vuoksi hiukan jännitti, kun emme kuitenkaan valinneet niitä arvokkaimpia pulloja kaupan hyllyltä. Ajattelimme reippaina, että määrä korvaa laadun! Oikeasti luotimme täysin viinikauppiasystävämme suosituksiin ja luonnehdintaan kyseisistä viineistä.


Suureksi helpotukseksemme viinitkin saivat kiitosta. Saatoimme iloksemme suositella ystävämme juuri avattua puotia ja sen valikoimia. Viinit tekivät myös tehtävänsä. Jossain vaiheessa arvostelukykyni petti niin paljon, että kutsuin jäljellä olevat vieraat (joita oli vielä arviolta puolet jäljellä) täysin siistimättömään yläkertaamme pianon äärelle. Joukossa oli musiikin ammattilaisia sekä innokkaita harrastajia. Pianon ääreenkin istui ainakin neljä henkilöä, oma rakas mieheni mukaanlukien.


Muutenhan kaikesta tästä olisi jäänyt jäljelle vallan mukavat muistikuvat, elleivät tyttäreni olisi taltioineet niitä unohtuneita ja kaikista noloimpia hetkiä videolle. Puheeni sohvan käsinojalla seisten sekä suomalaisten Viidestoista yö -esitys kilpalaulantana saksalaisten hiukan vastaavalta kuulostavan kappaleen kanssa kuuluivat näihin ikuistettuihin hetkiin. En suosittele sitä kenellekään! Itse asiassa, kun kuulin lauluani videolta, en enää halunnut nähdä kuvaa. Viimeiset vieraat poistuivat kellon käydessä kuutta.

17 kommenttia:

  1. Upeat vaatteet sinulla ja tyttäresi ovat aivan taivaallisen kauniita nuoria naisia kumpikin! :) Nyt jopa tunnistaa helposti kumpi on Essi ja kumpi Anni, kun joissain vanhemmissa kuvissa tuo tunnistaminen ei ole ollut aivan yhtä helppoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Onhan tytöissä eroa, kun vierekkäin laitetaan, mutta erikseen voi vieraampi kyllä mennä sekaisin :)

      Poista
  2. Ihanat juhlat!
    Onnea teille molemmille. Tuossa yhdessä kuvassa on KOLME kaunista sisarrusta...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi oli ne ihanat, kiitos vain! En minä nyt ihan enää siskosta mene, vaikka kuuntelen kyllä tuollaista ihan mielelläni :D

      Poista
  3. Kivaa kivaa juhlapostaus, tykkään tosi paljon näistä. Ihan ensin haluaisin sanoa, etta sun juhlamekko on kyllä 11+, siis ihan täydellinen, kalliin näköinen, uskallanko kysyä, mistä on ostettu? Olet lyhentänyt hiuksia, pukee todella hyvin.

    Tarjoilut harkittu varmaan tarkkaan, että voi syödä yhdellä ruokailuvälineellä vaikka seisaaltaan, hyvä kokonaisuus, ja kukat, tuo valkoinen kimppu on kyllä huippuihana ja liljat myös. Myöhäisillan musiikkituokio, jos on pianonsoittotaitoisia, on ihan mahtava! Ja hällävälit, pääasia, että on hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän juhlat ovat aina juhlat! Pitkään voi näitäkin arjen keskellä muistella.
      Asuni on tilattu Nellystä. Ostin sen toista tilaisuutta ajatellen, mutta valitsinkin sitten pitkän tämän sijaan. Oli siis kaapissa odottamassa. Eikä hintakaan kyllä ollut kuin alle 100 euroa muistaakseni.
      Laskin tosiaan, että tuolit ja pöytäpaikat eivät riitä kaikille. Mutta kaikkia niitäkään, mitä oli, ei käytetty hyväksi. Ihmiset tykkäsivät seisoskella ryhmissä. Lasinpidikkeet auttoivat seisoskelijoita, toin niitä Suomesta kesälomalla käydessäni. Ja nekin hämmästyttivät paikallisia.
      Tuo valkoinen kimppu oli ihanalta ystävättäreltäni. Tiesin, että kimppu oli tulossa, ja luotin hänen makuunsa täydelleen varaten sille paikan sisäänkäynnin kohdalle. Liljat eivät ryökäleet ehtineet avautua juhlaillaksi, mutta ovat juuri nyt parhaimmillaan.
      Ja kyllä kiitos, hauskaa meillä oli )

      Poista
  4. Oi ,että mitkä juhlat! Teetkö vielä toisen postauksen kuvien kera? olisi mahtavaa. Kauniina olet ollut , kuten tyttäresi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat olivat! Voisi varmaan alkaa jo hitaasti kypsytellä ajatusta viisikymppisistä :D
      Pitää katsoa, jos keräisi vielä jonkinlaisen kuvakoosteen, jos saisi sille jonkin punaisen langan mielessään.
      Kiitos sinulle!

      Poista
  5. Olisi mielenkiintoista lukea mistä lastesi nimet ovat tulleet, ensimmäiset ja toiset? Jos niillä on vaikka joku tarina taustalla, kuka keksi ehdottaa nimiä ym. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut nimistä tulee suvusta. Vanhemmilta, isovanhemmilta tai sitäkin kauempaa. Osa vaan sopi yhteen muiden nimien kanssa. Kaikkien piti kuitenkin päättyä i-kirjaimeen :D
      Nyt tuntuu, ettei siitä ihan postausaiheeksi ole juttua, mutta pitää kypsytellä sitäkin ajatusta.

      Poista
    2. Minuakin kiinnostaisi postaus lastesi nimistä, ne on kauniita :)

      Poista
    3. Ekassa satsissa on neljä kirjaninta, tokassa viisi. Mutta Helmi on ainoa, jolla ei ole kaksoiskonsonanttia. Täh? :)

      Poista
  6. Hui, onpa paljastavat mekot tytöillä! Ihana tunnelma välittyy kuvista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisitpa nähnyt sen, joka ei mennyt minun seulastani läpi!
      Kiitos, kaikki tuntuivat kyllä viihtyvän hyvin, jos juhlien kestosta voi mitään päätellä :)

      Poista
    2. Kummalla tytöllä tällainen mekko olisi ollut..? :)

      Poista
  7. Kivoja kuvia ja hauskalta näyttävät juhlat. Hyvä, Hanna (ja ehkä vähän Mikkokin)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mikko teki sen hyvän työn, että pysyi pois jaloista saapuen juhlapaikalle vasta perjantai-iltana. Sen jälkeen kyllä hoiti isännän velvollisuudet ihan superisti.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!