tiistai 29. lokakuuta 2013

Kaiserschmarrn - Keisarin pannarimössö

Täytyi matkustaa Itävaltaan viisi kertaa ennen kuin tutustuttiin itävaltalaiseen jälkiruokaklassikkoon nimeltä Kaiserschmarrn. Läpiajoja en tässä nyt edes laske.

Paikallisten, itävaltalaistyylisten ravintoloiden ruokalistalta löytyy poikkeuksetta tämä jälkiruoka. Koska minulla ei aiemmin ollut mitään aavistusta siitä, mitä se on, en myöskään koskaan sitä tilannut. Viime kesänä olimme reissussa saksalaisperheen kanssa, ja he tunsivat naapurimaansa herkun hyvin. Näin mekin pääsimme tähän tutustumaan. Lapset varsinkin innostuivat.

Tällä viikolla, kun jääkaappiin oli taas kertynyt liikaa kananmunia, päätin kokeilla valmistusta netistä löytyneen reseptin avulla. Siitä tuli niin hyvää, että haluan jakaa tämän teidän kanssa.

Kuvailisin ruokaa niin, että kyseessä on pullan makuinen, kuohkea, paksu pannari, joka syödään tyypillisesti omenasoseen ja/tai vanilijakastikkeen kanssa. Mikä tahansa hillo tai jäätelökin käy hyvin.

Itse kehittelin taikinasta vähän perinteistä kevyemmän version. Korvasin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla ja vähensin sokerin ja voin määrää. Eikä tuntunut missään!

Yhteen paistinpannulliseen tarvitset:

1,85 dl täysmaitoa
1,25 dl vehnäjauhoja
0,25 dl ruisjauhoja

Sekoita keskenään.

3 munan keltuaiset
vajaa 0,5 tl suolaa

Lisää. Anna turvota jääkaapissa puoli tuntia (ei ollenkaan pakollista).

3 munan valkuaista kovaksi vaahdoksi vatkattuna
+ 2 tl vanilijasokeria

Lisää vanilijamuna-vaahto taikinaan.

reilu ruokalusikallinen voita
rommissa mehustuneita rusinoita (ei ollenkaan pakollinen)
ruokalusikallinen mantelirouhetta (ei ollenkaan pakollinen)


Sulata voi pannulla ja lisää mantelirouhe tai rusinat. Kaada taikina pannuun ja anna hyytyä miedolla lämmöllä 5 minuuttia. Homma kärähtää helposti.

Käännä kakku, eikä ole mitään väliä hajoaako systeemi vai ei :D Kunhan saat taikinan hyytymään molemmilta puolin. Kestää vajaat 5 minuuttia.


Leiko kakku paistinlastalla pieniksi, suuhun sopiviksi palasiksi, ja paistele niitä vielä hetki.

1 rkl sokeria

Ripottele sokeri palasten päälle ja karamellisoi palaset pannulla.


Kaada palaset tarjoiluastiaan ja siivilöi pinnalle halutessasi tomusokeria tai kanelia. Minä en halunnut.

Tarjoile omenasoseen ja/tai vanilijakastikkeen kanssa, mikäli on. Minulla ei ollut.


Parempaa kuin pannari, huolimatta hiukan terveellisemmästä versiosta. Lähemmäs aitoa saa jos unohtaa ruisjauhon ja käyttää koko määrän vehnästä ja tuplaa voin sokerin määrän. Mutta, miksi ihmeessä, kun hyvää tulee muutenkin! Ensi kerralla lisään taikinaan hiukan kardemummaa.

2 kommenttia:

  1. Olisit vaan ripotellut kanelia, se on terveydeksi;) Tämä kuulostaa niin herkulliselta.

    Me teemme leut nykyään yhden Hesan klassikkoravitolan ohjeella ja heti sokerimäärä tuplaantui ja kermaakin kehoitettiin käyttämään maidon asemesta...

    Toivottavasti pääsen nauttimaan tätä aidossa ympäristössä. Löysin gulassin perunamuussilla eräästä Salzburgin fiineistä ravintoloista eli näin sitä matkalla avartuu;) Nyt ei siis kyseessä se soppaversio...

    Mahtavaa marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaneli varmasti sopii hyvin myös. Tällaisista perinneruoistahan tuskin on yhtä ja oikeaa reseptiä, mutta tämä kyllä vaan oli hyvää, ja aika lähelle erästä itävaltalaisravintolan kokin Youtube-tutorialia. Hällä kyllä kääntyi tekele pannulla ihan mallikkaasti, ja niin kääntyi minullakin toinen kappale, mutta tämä hajonnutpa oli paljon hauskemman näköinen kuvattavaksi :D

      Minäkin lupaan pyöräyttää tällaisen jäljitelmän, mikäli tässä pysähdytte aitoon ympäristöön matkatessanne!

      Toivottavasti teidänkin marraskuu olisi leppoisa! Meillä oli tänään neljäntoista asteen lämpimät. Kateellinen ei kuitenkaan kannata olla, vettä vihmoi sopivasti sen verran :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!