maanantai 28. lokakuuta 2013

Kaksin konsertissa

Täällä on syyslomaviikko nyt. Sen vuoksi viikonlopulle ei ollut mitään säpinää. Ei ainoatakaan jalkapallo-ottelua. Meillä oli omaa aikaa.

Sen vuoksi mieheni lauantaina ehdottikin, että tekisin jotain superhyvää ruokaa. Ilman tuota superia olisin voinut vaikka loukkaantua. Ja koska ei ollut kiire minnekään, vain aikaa, päätin pyöritellä koko perheen rakastamia susheja ja vähän sashimia.


Päivällä lämpötila nousi 24 asteeseen ja yölläkin oli vielä 20 astetta. Iltakävelyllä olo oli taianomainen: lokakuun loppu, pimeys saapuu aikaisin, lämmin iholla, ihmisiä istuskeli terasseillaan, kuului pientä puheensorinaa, lyhtyjä, valoja. Tuntui kuin olisi ollut ulkomailla! Lempilausahdukseni...

Sisäkiipeilyhallillamme emme olleetkaan käyneet lähes vuoteen. Sunnuntaina oli siis jo aika. Helmi oli selkeästi saanut meidät aikuiset kiinni greideissä, ja Mattikin kolkuttelee lähellä. Neljän reitin jälkeen aikuiset olivat aivan valmiita. Kainaloista lemusivat hapoilla olevat lihakset ja korkeanpaikanpelko. Tällaisena päivänä ei olisi kannattanut unohtaa laittaa deodoranttia. Lapsilla kyllä meni reitti poikineen, eikä hajukaan ollut kovin pistävä. Ja tällä kertaa evääksi ei ollutkaan banaaneja, vaan makeja. Leuhkat eväät!

Kotikylpylässä laittauduin parhaimmilleni lähteäkseni mieheni kanssa kuuntelemaan klassista konserttia ja sen jälkeen pienelle iltapalalle. Oikeat rasvat oikeisiin paikkoihin, lakkaa kynsiin, meikkiä kasvoille, kiharoita hiuksin, mekko ja bleiseri sekä Fendit jalkaan!

Konsertti pidettiin naapurikaupungin Bensheimin Katholische Stadtkirche St. Georgissa. Taas yksi esimerkki siitä, kuinka upeita rakennuksia löytyy lähes jokaisesta pienestäkin kylästä!


Konsertin ohjelmistossa olivat W.A. Mozartin Kruunajaismessu ja Jupiter-sinfonia sekä G.F. Händelin Coronation Anthems. Itseäni kiinnosti erityisesti tuo Kruunajaismessu, koska olen itse esittänyt kyseisen teoksen Prima Vista -kuoron riveissä laulaessani. Toinen varsin pätevä syy lähteä konserttiin oli se, että soolo-osuutta laulava altto on pienten pianonsoiton opettaja ja koska hänen miehensä johti koko konsertin. Tunnemme molemmat verraten hyvin.


Konsertin loputtua ajoimme toiselle oman kaupunkimme linnoista, Wachenburgiin. Rinnettä ylös kiemurteleva tie oli täysin pimeä ja hiljainen, peurakaan ei loikkinut edellämme. Ensimmäisellä parkkipaikalla ei ollut mitään eikä ketään, ja toisella parkkipaikalla oli kaksi autoa. Yritin saada miestäni pysähtymään ja kääntymään takaisin. Täällä ei olisi elämää! Hän kuitenkin suuntasi kohti valoa. Sanoin, että linna on valaistu läpi yön, ei se mitään merkitse.


Onneksi kuitenkin mentiin sisälle, jossa oli kolme ihmistä: tarjoilija, kokki ja joku muu. Koko viihtyisä ravintolasali odotti vain meidän kahden pientä yksityistilaisuutta varten valmiina, kynttilät pöydissä palamassa, eläviä kukkia maljakoissaan. Oma tarjoilija ja oma kokki, kuin yksityistilaisuus.


Tilasimme lasilliset valkoviiniä sekä pienet iltapalat. Viikonloppu ei olisi mitenkään voinut päättyä paremmin.

2 kommenttia:

  1. Ahh, rakastan klassissta, vaikka en mikään expertti olekaan, varmaan ihana konsertti. Onko muuten nuo tuossa kattauksessa valkoiset astiat Teemaa kaikki? Tyylikästä on, maistuvan näköinen pöydällinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Ja aivan sama minulla tuon klassisen suhteen. Klassiset teokset täytyy tuntea jollain tasolla, että niistä nauttii. Minulle ainakin vieraampi teos on hyvinkin raskas kuunneltava. Siksi pyrin aina ennen konserttiin menoa hiukan tutustumaan teoksiin etukäteen, mikäli tulossa on jotain täysin tuntematonta, kuten nyt tämä Händel oli.
      Kaikki on tosiaan Teemaa. Olen hankkinut astioita pala kerrallaan ja tarpeen mukaan. Vähän löytyy oliivia vihreää myös kaapista täysin valkoista kattausta piristämään.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!