torstai 3. lokakuuta 2013

Kuka pitää runoista?

Minä nimittäin en, ainakaan isosti. Tai sitten en ole vain löytänyt hyviä. Suurin osa runoista on mielestäni sananhelinää, kovaa yrittämistä ilman todellista ajatusta. Kuulen kyllä mielelläni, mikäli joku on löytänyt jotain aivan helmiä mielestään.

Toki matkan varrella vastaan on tullut hienojakin oivalluksia. Kivoja riimittelyjä, jotka syystä tai toisesta ovat koskettaneet jollain tasolla, ovat hauskoja tai jostain syystä vain jääneet mieleeni. Haluan jakaa tässä niistä muutaman. Mukana pari itkugeneraattoriakin.

Lapsen uni
 
Tuli enkeli taivaasta, makkara kädessä,
ja antoi sen minulle -
voi kuinka se maistui!
Ja enkeli sanoi: tule taivaaseen!
ja me mentiin. Ja siellä istui jumala.
Tikkukaramelli suussa. Ja antoi sen minulle.
Ja se vasta maistui!
Ja jumala sanoi: lihaa aina vaan
köyhille lapsille,
ja leivoksia päälle,
ja jäätelöä!
Ja kaikki söi.
Ja kaikkien vatsat
inisivät tyytymyksestä.
Ja jumala sanoi:
kuka siellä niin kauniisti laulaa?

Elmer Diktonius (1896-1961)
 
 
Helvetti

Minä heräsin silkkityynyjen päältä,
salit hohteli kullalta, loisteli jäältä,
ja naisia, paljaita sieltä täältä,
minun vuoteeni tanssien ympäröi,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä:
“Mikä paikka tää, ei tunnu tää elämältä,
ei myöskään ikävältä,
onko naisia nää?”
“On, naisia on”, piru rähinöi
ja mielettömästi pianoa löi.

Minun mainen haluni heräsi silloin,
sitä tuntenut olin jo monin illoin,
ja piru-herralta kysyin:
“Näitä lempiä saako?”
“Saa, lempiä saa”, piru rähinöi
ja aivan hurjasti pianoa löi.

Vein naisista kauneimman vuoteellein
kädet kauniit kiertyivät kaulallein,
ja nurkassa piru pianoa löi.

Minä kääntelin ja vääntelin naista sitä,
mut arvatkaas, veljet mitä!
sillä ei ollutkaan sitä!

Minun ruumiini himosta kihelmöi,
luo pirun mä hiivin ja kysyin tältä,
“Kuinka olla näin voiskaan?”
“Ei helvetti tää muuten oiskaan!”
Piru rähinöi
ja kuin mieletön hyppi ja pianoa löi.
 
Uuno Kailas (1901-1933)


Mullekaikkihetinyt

Viekää takaisin
tämä annos!
En mä tätä tilannut
Mä tilasinn
Onnea ja Menestystä, Valtaa,
ison annoksen
Kaikilla lisukkeilla, Ihailua
Sen nimi on
Mullekaikkihetinyt,
sen annoksen
Viekää takaisin tämä annos!
Mulle kuuluu jotakin
suurempaa ja parempaa,
jotakin kivaa,
jotakin vaan
En mä tätä tilannut,
ei tämä maistu mulle
Mä en missään nimessä tilannut
Työtä, Nöyryyttä, Vaivaa
enkä tällaista pientä ja hidasta
Mähän tilasin
Onnea ja Menestystä, Valtaa,
ison annoksen,
eikö kuulu?
Mulle kuuluu juuri sellainen,
Mullekaikkihetinyt,
mulle kuuluu tuoda
juuri sitä mitä mä haluan
sillä muuten mä en ehkä
viitsi enää ollenkaan
ja miten suu sitten pannaan
jos mä en enää viitsi?

Tommy Taberman (1947-2010)


Laulu onnesta

Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.


Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.


Eino Leino (1878-1926)


Iltalaulu Riikalle

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

 
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,


ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”

 
Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

 
"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.


Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme
.

Kaarina Helakisa (1946-1998)





Footprints in the Sand

One night I dreamed a dream.
I was walking along the beach with my Lord.
Across the dark sky flashed scenes from my life.
For each scene,
I noticed two sets of footprints in the sand,
One belonging to me and
One to my Lord.
When the last scene of my life shot before me
I looked back at the footprints in the sand.
There was only one set of footprints.
I realized that this was at the lowest
And saddest times of my life.
This always bothered me
And I questioned the Lord
about my dilemma.
"Lord, You told me when i decided to follow You,
You would walk and talk with me all the way.
But i'm aware that during the most troublesome
Times of my life there is only one set of footprints.
I just don't understand why, when I need You most,
You leave me."
He whispered, "My precious child,
I love you and will never leave you,
never, ever, during your trials and testings.
When you say only one set of footprints,
It was then that I carried you.


Margaret Fishback Powers (1922-1999)


SYDÄMENI LAULU

(Linkki: Sydämeni laulu Sibeliuksen sävellyksenä)

Tuonen lehto, öinen lehto,
siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.


Aleksis Kivi (1834-1872)


 
Seuraava runo on päivitetty yleisön pyynnöstä. Olin aivan unohtanut tämän suuruuden. Häärunoksi sopivan letkeän oivalluksen, jonka voi kirjoittaa vain kaikkein tutuimpien ihmisten onnittelukorttiin.
 
Sikojen rakkaus 
 
Kun auringon alla
puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin,
ja kukkoa kosii se kanoista arin.

Niin mikseivät sitten sika ja sika,
saparon verran ja kärsänsä mitan,
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani sulle mun kyljykset palaa!
 
Niin kuu etsii maata,
niin suu etsii suuta,
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi.

Niin mikseivät sitten sika ja sika,
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani sulle mun kyljykset palaa!

Ilpo Tiihonen (1950- )

7 kommenttia:

  1. Moi

    Joskus olen kokenut runokauden, jolloin luin paljon eri kirjoittajien runoja, eniten mieleen jäi Eino Leinon Nocturne, joka on ehdoton lemppari ,sen sanonnat eivät vaan kulu, vaikka lukee usemmankin kerran. Syvästi mieleen jäi myös tuo Sydämeni laulu, joka on jotenkin niin ahdistavan kauhistuttava, vaikkakin asiantilansa hyväksyvä, nykyrunoista en pidä niinkään, eipä nyt kyllä ole tullut aikoihin luettua minkäänlaisia runoja, pitäisi varmaan taas vilkuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta! Täytyy tutustua ajan ja ajatuksen kanssa tuohon Leinon Nocturneen. Mitä käsitetään "nykyrunoiksi"? Itse ajattelisin, että näistä Taberman ja Powers edustaisivat sellaista.
      Olen itse laulanut kuorossa tuota Sydämeni laulua. Ensin opettelin vain stemmaani, enkä ajatellut sanoja ollenkaan. Kun sitten tiesin mitä teen, pystyin ymmärtämään sanatkin, eikä ollutkaan enää helppoa laulaa. Yritin kovasti olla ajattelematta, mitä sanat merkitsevät, kyyneleitä nieleskellen.

      Poista
  2. Leinosta pidän minäkin, mutta Uuno Kailas ja Eeva Kilpi, siinä ensirakkauteni lyriikan saralla. Myöhemmin Maya Angelou, jota ei välttämättä heti lyriikaksi miellä ja Pablo Neruda, tietty.

    Häpeän tunnustaa, etten seuraa nykyaikaa ja etsi aktiivisesti uusia runoilijioita. Proosan puolella minua kiinnostaa nimenomaan uusi ja nykyinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ihminen kaikkeen repeä!
      Luetko sä noita ulkomaan elävien tuotoksia alkuperäiskielellä? Jotenkin voisi kuvitella, ettei runo pysy samana enää käännettynä. Oma listani näyttääkin juuri sen vuoksi hyvin suomalaiselta.

      Poista
  3. Sika kiittää! :D

    Mä tykkään runoista. En kaikista maailman runoista ja runoilijoista tietenkään, mutta monista. Niin monista, että vaikea on kiteyttää tähän jotain erityisiä helmiä. Ilmeisesti sulle kuitenkin uppoavat parhaiten sellaiset runot, joiden merkityksiä ei tarvitse kauheasti arvailla, vai? Katsohan suomalaisista klassikoista vaikka Uuno Kailaan "Pallokentällä", Aale Tynnin "Kaarisilta", Katri Valan "Kukkiva maa", Lauri Pohjanpään "Syksy" ja Eino Leinon "Hymyilevä Apollo". Tykkäätkö mistään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Kailasta pitäisi lukea näköjään enemmänkin! Yksi pieni poika niiskuttaa täällä vieläkin tuon Pallokentän jälkeen. Myös tuota Hymyilevää Apolloa pitää lukea vielä monta kertaa. Yhdellä lukemalla raapaisi vasta pintaa, mutta löysi kuitenkin paljon kivoja yksityiskohtia. Kiitos näistä, ja hoida kärsäsi terveeksi :D

      Poista
  4. "Omenan kuoressa on reikä,
    Jos siihen painaa korvansa kiinni
    ja kuuntelee tarkasti,
    voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
    astioiden helinää.

    Toukka tiskaa."

    Risto Rasa, 1972

    Hyvää yötä!

    VastaaPoista

Iloitsen jokaisesta kommentista!