tiistai 8. lokakuuta 2013

Vierivä kivi ei sammaloidu; 66. Bergsträßer Winzerfest

Meillä oli viime viikolla neljän päivän vapaa. Torstai oli Saksojen yhdistymisen vuosipäivä, ja lasten koulusta oli sitten perjantaikin vapaa. Onhan tässä jo kuukausi käytykin kouluja ja syyslomaan on vielä kaksi ja puoli viikkoa!


Lasten jalkapalloseura päätti hyödyntää pitkän viikonlopun. Matin porukka lähti leirille keskiviikkoiltana ja palasi perjantai-iltapäivänä. Helmin popula lähti samaa leirikeskusta kohti vähän ennen kuin pojat olivat takaisin, ja palasi sunnuntai-iltapäivänä. Siivoojat ehtivät varmasti juuri vaihtaa lakanat välillä.


Näitä leiritavaroita purkaessa ja pakatessa, me saimme samalla nelihenkisen tuttavaperheen vieraaksemme perjantaina aamupäivällä. Helmi ehti juuri tervehtiä vieraitamme, kun bussi jo lähtikin leirille.


Panostimme vieraiden kanssa helppouteen ja letkeään yhdessäoloon. Kävimme sushilla ulkona, söimme kunnolliset aamupalat noin lounasaikaan, latasin uuninpellillisen täyteen uuniperunoita ja tein niille muutaman erilaisen kastikkeen, pistäydyimme paikallisilla viinijuhlilla katsomassa uusien viinikuningattaren ja -prinsessojen kruunajaisia ja korvasimme iltapalan juustoilla. Viiniprinsessat valitaan aina vuodeksi, ja he toimivat alueensa viinien pr-henkilöinä. Tuttavaperheemme tytär aloitti näistä juhlista oman prinsessavuotensa, ja tulevaksi vuodeksi on kalenterissa jo 80 varausta. Että ruusuilla eivät neidot lekottele kuin kruunajaisissaan.


Viini oli viikonlopun teema. Sitä oli tarjolla uutena, pirskahtelevana, punaisena ja valkoisena. Kylällämme pyörivät viinijuhlat ryydittivät menoa. Kun vieraat oli viety lentokentälle sunnuntaina puolen päivän aikoihin, puettiin Matti elokuvaryhmän tuotantotiimin jäseneksi ja vietiin juhlakulkueeseen koko muun koulun kanssa. Helmi ei valitettavasti aivan ehtinyt mukaan matkaan, koska leiriltä palaava bussi juuttui ruuhkaan.


Kulkueen jälkeen ennätimme kuitenkin koko perhe kylän hallille, jossa juhlallisuudet jatkuivat. Jo kolmatta päivää. Hevoset, traktorit, lampaat ja kanit vietiin kulkueen jälkeen talleihinsa ja tarhoihinsa, mutta isännät, prinsessat, bändit ja tanssijat täyttivät hallin. Ruoka ja juotavat maistuivat, soitto soi ja jalalla pantiin koreasti.


Tarjoilijoille tuli kiire siivota pöytiä, kun meno nousi niille saakka. Suomalaisia Leningrad Cowboysseja pilke silmäkulmassa parodioiva baijerilaisporukka, Blechrebellen antaa aina kaikkensa. Ja kun yleisö innostui niin täysin, niin bändikin innostui. Pojat laskeutuivat esiintymislavalta ja nousivat meidän kanssamme pöydille ja penkeille.


Maanantaiaamu valkeni ankeana. Kello soi 6.40. Koiralla oli alkanut yöllä ripuli, Matti piti pakata kouluun ja Helmi luokkaretkelle. Vierashuoneet olivat tyhjät, ja kylpyhuoneessa ei muuta ollutkaan kuin lakanapyykkiä ja purettavia leirikasseja. Onneksi oli sentään uuniperunoita jäljellä!


Tänään tiistaina kolmas pyykkikoneellinen pyörii ja kaikki narut liputtavat puhtaita pyyhkeitä ja lakanoita, mutta lattia ei ole edelleenkään näkyvissä. Pitäisikohän alkaa viikata kuivurista tullutta puhdasta pyykkiä. Voisi auttaa. Ehkä lauantaina, kun seuraavat Suomi-vieraat saapuvat, olen päiväjärjestyksessä.

2 kommenttia:

  1. Älä ressaa! Me ei olla vaativia vieraita ;)
    Kardemumma pakattu!
    Raisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen luottaen, ystäväiseni :)
      Ja huomenna vielä uunituoreet ruispalat laukkuun päällimmäiseksi...
      Nimim. Vastassa ollaan

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!