tiistai 26. marraskuuta 2013

Tryffelipasta ja tryffelikoira

Saatiin lahjaksi ystävien illalliselta yli jäänyt pala valkoista tryffeliä, maistiaisiksi. Kuka koskaan on sellaista pidellyt kädessään, tietää, ettei kyse ole ihan tavallisesta ruoka-aineesta. Jo tuoksu sen kertoo. Itselleni tuttavuus oli täysin uusi.

Valkoista tryffeliä suositellaan hankittavaksi noin 10 grammaa ruokailijaa kohden. Kuulostaako vähältä? Minun mielestäni ainakin kuulosti. Mutta sen jälkeen, kun olimme itse valmistaneet vajaan 10 gramman palasesta tryffelipastaa neljälle, ei 10 grammaa per ruokailija enää kuulostanutkaan ollenkaan vähältä.


Ja siis tryffelipastan valmistushan on melkoinen taidonnäyte. Pasta keitetään, maustetaan tryffeliöljyllä, suolalla ja valkopippurilla sekä lorauksella sitruunamehua. Siinäpä suurin piirtein se! Pasta nostetaan lautaselle ja tryffelihöylällä (lue: perunankuorimaveitsi) viipaloidaan ohuenohuita siivuja sientä pastan päälle. Eikä niitä viipaleita tarvita paljoa maun saamiseksi! Itse asiassa yliannostus lienee suurempi vaara kuin se, että makua ei saisi riittävästi.


Meidän onni oli, etteivät lapset osanneet arvostaa herkkua samassa määrin kuin me. Äidin leipomat tuoreet sämpylät tekivät paremmin kauppansa. Enkä sitten käynyt ahdistelemaan lapsia. Tyydyin kaapimaan heidän lautastensa pohjat.


Ehkä valmistan tänään pienen munakkaan niistä kahdesta kananmunasta, jotka laitoin edelliseksi yöksi sienen kanssa samaan ilmatiiviiseen pussiin. Tryffelin voimakas tuoksu kuulemma tarttuu munaan sen kuorenkin läpi. Tryffelimunakas on toinen suosittu ruoka, jota sienestä valmistetaan.


Kun sieni tuotiin kotiin, Elli steppasi keittiössä häntä viuhuen. (Mikä häntä?) Kokeilimme piilottaa palan ympärillä olleen paperikääreen ja sen sisälle koiran herkun palkinnoksi mahdollisesta löytämisestä.


Nokka tuhisi vain hetken. Ainakin kolme kertaa Elli etsi käärepaperit eri paikoista kotoamme. Ruokailun jälkeen Elli sai etsiä käyttämämme lautaset nuoltavaksensa. Tämä olikin hiukan vaikeampaa, kun tryffeli tuoksui ympäri huoneistoa. Pöydällä pastakulhossa, sekoitusastiana käyttämässäni kattilassa keittiössä, aterimissa. Pienellä ohjauksella lautaset kuitenkin löytyivät yksi toisensa jälkeen.


4000 euroa/kilo! Kyllä tekisi mieli ajaa Elli Ranskaan sieneen. Sesonki olisi suurinpiirtein nyt.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Yksi huone enemmän ja yksi huone vähemmän

Olemme olleet oikein tyytyväisiä kotiimme täällä. Ainoita miinuksia ovat, että koti ei ole oma eikä tässä ole pihaa. Pihan korvaavat kolme parveketta ja pienen pieni auringonottopaikka talomme toisella sivulla.

Kun muutimme tähän 2,5 vuotta sitten, kalustimme tämän Suomesta tuomillamme huonekaluilla. Näiden kanssa ollaan menty niin, että lisää on hankittu lähinnä sisustustavaroiden kuten esimerkiksi mattojen, taulujen ja lamppujen verran, mutta myös muutama lipasto, pöytä ja vierassohva hankittiin alussa lisää.


Kun tavarat löysivät paikkansa, eivät ne ole siitään mihinkään liikahtaneet. En yleensä vaihtele huonekalujen järjestystä. Mitä sitä hyvää vaihtamaan!


Viime viikolla kuitenkin vaihtui. Ihan kunnolla. Meillä ei enää ole ruokasalia, vaan meillä on nyt kirjasto/tupakkahuone. Kukaan meillä ei tosin tupakoi, eivätkä vieraatkaan sisällä, mutta tarvitseeko sitä välttämättä polttaakaan.


Onneksi olohuoneemme on niin tilava, että meidänkin ruokapöytämme (100 x 240) mahtui siihen, jos ei heittämällä, niin villasukkia apuna käyttäen hiljaa hinaamalla. Ja yhden naisen voimin. Maton altarullaus ja takaisin allerullaus olivat ne vaikeimmat rastit.


Muutos oli pieni yllätys miehelleni. Olin toki varovaisesti kysäissyt, että mitä jos. Luottoa järjestelyn mielekkyydelle ei kyllä paljoa tullut. Onneksi kaluja ei tarvitse niitata kiinni lattiaan. Mikäli homma on susi, haetaan taas villasukat.


Lipastojen ja kirjahyllyjen alta saa näin myös kivasti imuroitua ja pyyhittyä reilun kahden vuodet pölyt!


Odotan niin ensimmäistä kunnollista illallistamista uudessa ruokatilassamme. Jännää nähdä miten tila toimii käytännössä! Kirjastohuonetta ainakin on käytetty ahkerasti ensimmäisestä illasta alkaen.


En tiedä miten muualla, mutta meillä ainakin on aina mennyt niin, että kun illalliselle tulee vieraita, istutaan ruokapöydän ääressä sitten hamaan tappiin saakka. Nyt vähän toivon, että ruoan jälkeen voidaankin siirtyä kirjastoon seurustelemaan, kun huoneessa on mukavat nojatuolit neljälle ja vielä tuoliparit vastapäätä toisiaan. Jälkiruoat voisikin syödä sitten vasta kirjastossa!


Moni koriste-esinekin löysi uuden paikan itselleen, ja pääsi näin paremmin esille.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Note to self

On jälleen tullut se aika vuodesta, kun kaikki housut ovat menneet pieniksi, eikä mikään muukaan vaate näytä hyvältä päällä. On siis hyvä muistuttaa itseä muutamasta seikasta.

Laita kattilan kansi kiinni! Sinun ainoan ei tarvitse tyhjentää jokaista astiaa ja kulhoa, joka huushollissa tuoksuu hyvälle.

Älä leivo enempää kuin miehesi ja lapsesi jaksavat syödä yhdellä kerralla! Kaikki ylimääräinen huutaa sinun nimeäsi.

Pullon korkki kiinni! Oli se sitten glögi, Glühwein, viinipullo tai mehu - korkki kiinni. Ala hauduttamaan teetä. Keitä illaksi koko pannullinen, niin on helppoa. Kivennäisvedellä voi laimentaa täysmehua, ja tarjoilla sen vaikka jalallisesta lasista, itselleen. Tulee herkästi mielikuva jostain paremmasta.

Pidä kiirettä! Älä jää lenkillä ihailemaan maisemia. Kyllä ne siinä pysyvät. Äläkä juttele joka toisenkaan vastaantulijan kanssa. Anna mennä, pidä vauhtia yllä!

Sulje läppärin kansi. Älä jää sohvalle puolille öin. Ota kirja käteen. Ei kestä kauaakaan, kun uni kuiskuttelee korvaasi. Aikaisemman nukkumaan menon hyviä puolia on muiden muassa, että viimeinen iltapala jääkin syömättä, ja energiaa on aamulla vaikka kuntosalilla jakaa.

Lähde sinne kuntosalille! Puoli vuotta taukoa alkaa jo riittää. Kohta et enää muista missä se on. Reppu ovenpieleen valmiiksi, jo tänään. Kyllä se siitä mukaan tarttuu vielä joku päivä.

Käytä liikenevä vapaa-aika hyötyliikuntaan! Joulu on ovella. Pese ikkunat, vaihda huonekalujen järjestystä, siivoa komerot tai tamppaa vaikka matot. Energiaa palaa, ja jouluna kiität itseäsi.

torstai 14. marraskuuta 2013

Äyriäiskeitto

Haastan kaikki kokeilemaan seuraavaa keittoreseptiä. Tähän jää koukkuun!

Olen napannut reseptin jo alle 20-vuotiaana, joten se on kulkenut mukanani yli 25-vuotta. Tässä alkuperäinen resepti.


Itse laitan keittoon kaikki mahdolliset keittojuurekset: juuriselleriä ja palsternakkaa myös. Keitto valmistuu maistelemalla. Tärkeää on, että liemi on hapan (smetanaa riittävästi) ja että sitruuna maistuu. Taisin itse viimeksi lorauttaa liemeen valkoviinipullon pohjat. Curryn ja kuivattujen yrttienkään määrää ei pidä säikähtää, vaan laittaa ainakin ohjeen verran ellei enemmänkin. Simpukat voivat olla mitä vain: purkista, eläviä, savustettuja - kunhan ovat simpukoita! Jos sinulla on mustekalan poikasia: mukaan vaan!

Valmistus on helppoa. Suikaloi kasvikset ja keitä ne. Lisää kaikki muu!


Kuulisin mielelläni palautetta, mikäli innostutte kokeilemaan. Niin varma olen tästä ohjeesta.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Haluaisi kirjoittaa

...mutta kun ei ole oikein mitään kirjoittamista.

Haluaisi kertoa kuinka täydellisiä joululahjaideoita onkaan keksinyt läheisilleen tänä vuonna, mutta kun ei voi, koska seinilläkin on korvat. Joulun jälkeen on sitten jo liian myöhästä kenenkään iloksi niitä tänne kertoilla.


Haluaisi kertoa, kuinka on löytänyt uudelleen sämpylät, mutta pelkää, että kukaan ei ole ihan tavan sämpylöistä kiinnostunut. Mutta kun nyt aloitin, niin kerron loputkin.
Teen taikinan vain 2,5 dl nestemäärään. Leipominen käy sutjakasti, kun taikina on pieni. Sämpylöistäkin teen puolet normaalikokoa pienempiä. Leikkaan vaan pötköstä veitsellä kokkareita. Sämpylät ovat aina tuoreita, kun ne menevät kerralla samana päivänä. Melkein joka päivä tuoksuu tuore leipä. Makua voi vaihdella eri öljyjä ja eri jauholaatuja käyttämällä. Omia suosikkejani tällä hetkellä ovat oliivi- ja rypsiöljy ja jauhoista ruis ja speltti vehnäjauhon paranteena. Samalla lämmityksellä uuniin saattaa sujahtaa muutakin hyvää. Varsinkin näin joulun alla. Luuleekohan joku tässä keksineensä polkupyörän uudelleen...
En ollut koskaan ajatellut, että levitteen voisi tehdä myös itse. Eri rasvalaatujen terveellisyydestä on nykyään niin paljon puhetta, joten ystävättäreni suosituksesta päätin kokeilla vääntää leivänpäällisenkin ihan itse. Puhtaaseen voihin sekoitan perunasurvimella neitsytoliiviöljyä ja vettä suhteessa 100 g/1 dl/1 rkl. Suolaa oman tarpeen mukaan. Jokainen voi käyttää sitä öljyä, minkä kokee terveellisimmäksi ja parhaimman makuiseksi. Hommassa ei suolan lisäksi ole mitään muuta lisäainetta. Perhe kiittelee makua ja aivot tykkäävät hyvistä ja luonnonmukaisista rasvoista.


Kertoisi myös, kuinka keitot maistuvat näin syksyllä, vaan kun tämä ei varsinaisesti ole mikään ruokablogi, niin ei tiedä onko tämä oikea foorumi sellaiseen. Aiemmin mainitsemani kurpitsakeiton taidan keittää jo toistamiseen tänä iltana, koska halloweenista on jäljellä vielä pari koristeena käyttämääni Hokkaido-kurpitsaa ja koska ensimmäinen versioni keitosta onnistui nappiinsa.
Pari kertaa keitin myös kaksikymmentä vuotta sitten löytämäni ja mukanani kuljettaneeni reseptin mukaisen äyriäiskeiton ihan yhden viikon sisällä, koska ensimmäinen keitto loppui kaikkien mielestä kesken. Omia ja vieraiden tenavia myöten. Keitto ei jätä ketään kylmäksi erikoisen mausteyhdistelmänsä vuoksi, ja poikkeuksetta kokemus on ollut maistajien mielestä positiivinen. Jaan reseptin, mikäli se ketään sattuu kiinnostamaan.


Laittaisi mielellään vähän kuvia vähäisistä jouluvalmisteluistaan, mutta kun ei oikein kehtaa tunnustaa, että kehässä on jo jopa joulupalloja. Alkaisipa pian edes joulukuu!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kurpitsakeitto - Kürpissuppe

Pyynnöstä laitan edellisessä postauksessa nauttimani kurpitsakeiton reseptin. Itsekin tulin ohjeen pyytäneeksi, koska parempaa kurpitsakeittoa en ole koskaan maistanut. Eikähän homma näytä edes vaikealta!


4 annosta
noin 40 minuuttia

1 Hokkaido-kurpitsa (noin 500-1000 g riippuen aivan siitä, kuinka paksun keiton haluat)
2 salottisipulia
2 rkl rypsiöljyä
5 (8) dl kasvisfondia
1,5 dl kuohukermaa
Kalahari-suolaa
valkopippuria
kuivattua chiliä myllystä

koristeeksi 4 rkl kurpitsansiemenöljyä

Pese kurpitsa. Lohko neljään osaan ja poista siemenet. Leikkaa isoiksi kuutioiksi. Kuori sipulit ja kuutioi pieniksi. Huomaa, että kurpitsaa ei kuorita!

Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää kurpitsakuutiot ja kuullota 3 minuuttia.

Lisää kasvisfondi ja kerma, ja kiehauta keitto. Vähennä lämpöä ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Kun kurpitsa on pehmennyt, soseuta keitto. Purista sose hienon siivilän läpi ja kiehauta sose uudelleen. Mausta suolalla, valkopippurilla ja chilillä.


Annostele keitto syvälle lautaselle ja lorauta päälle hiukan kurpitsansiemenöljyä.

Meidän emäntämme tarjosi keiton kanssa erillisiltä astioilta katkarapuja, paahdettuja kinkkukuutioita ja paahdettuja siemeniä. Niitä sai lisätä keittoon tahtoessaan.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Happy Halloween

On niin ihanaa, kun on ystäviä, jotka yltävät sellaiseen, mihin itse ei kykene!


Ollaan me kerran kaiverrettu lasten kanssa kurpitsat aiemminkin, mutta eilen kurpitsoita oli kymmenen rivissä, eri kokoisia ja eri värisiä. Ja työkaluja oli varattu kaikenlaiseen taiteiluun. Meidät oli kutsuttu koko perhe niitä vähän kaivertelemaan. Meille oli luvattu kurpitsakeittoakin teeman mukaan. Ihan vaan keittoa, ja vähän leipää sen kanssa.


Menimme paikan päälle sentään jälkiruokakakun kanssa. Ettei ihan tyhjin käsin, ja jotain juotavaakin oli mukana.


Ensimmäiseksi tehtiin kierros pimenevässä puutarhassa, jossa tuikki lyhty poikineen. Puussa, maassa, terassin pöydillä. Takassa paloi tuli. Vedettyäni villasukat jalkaan istahdin lampaantaljalle tulen ääreen. Hyvin nopeasti sain lasillisen kuplivaa käteeni. Yhtä nopeasti voisin tottua tällaiseen!


Minäkin kaiversin yhden tuskaisen ilmeen yhdelle punaiselle kurpitsalle. Helmi taisi tehdä useamman ja Matti myös yhden, mutta ison.


Ja sitten saimme sitä "vaan keittoa". Ohje on nyt itsellänikin, jos vaikka saisin onnistumaan myös. Pöytää en varmastikaan osaa laittaa yhtä upeaksi. Suurin osa materiaaleista oli löytynyt suoraan luonnosta, osa peräti omasta puutahasta.


Helppoa on, kun sen osaa! Isäntäväelle taas nöyrä kiitos tunnelmallisesta illasta!