lauantai 28. joulukuuta 2013

Junalla Pariisiin ja takaisin

Isot tytöt palasivat Suomeen joulupäivän iltana.  Olimme varanneet itsellemme matkan Pariisiin heti seuraavana aamuna. Kohde valikoitui, koska pienet eivät olleet koskaan vielä käyneet Pariisissa ja aihe oli ollut tapetilla jo useampaan kertaan.

Varasin junasta ensimmäisen luokan paikat, koska hintaero kakkoseen ei ollut neljältä montaa kymppiä. Ykkösluokassa matkustamisessa on paljon etuja muutaman kympin hinnalla. Istumapaikat ovat tilavat, ja jokaisella matkustajalla on oma pöytä edessänsä. Junalipun hintaan kuuluu ateria, kuten lentokoneissa. Päiväsaikaan matkustettaessa ruokajuomaksi voi valita myös viinin. Vaihtoasemilla voit käyttää loungea ja sen maksuttomia tarjoiluja. Lasten mielestä junamatkat olivat koko reissun paras osuus, joten kannatti satsata junalippuihin.

Hotelli varattiin Bookingin kautta monta kertaa. On kätevää, kun huoneen voi perua maksutta vielä edeltävään päivään saakka. Noin pari viikkoa ennen matkan ajankohtaa sain sähköpostiini tarjouksen, jota seuraamalla löysin hotellin Rue Saint-Honorélta, Louvren viereisestä korttelista. Huoneen hinta oli alle kaikkien pariisilaishotellien hintojen. Kahteen tilavaan erillisvuoteeseen sai ottaa meidän lasten ikäiset lapset veloituksetta. Kohta aika kyllä ajaa tämän järjestelyn ohitse auttamatta...

Hotellin sijainti oli kyllä ihanteellinen. Eikä huoneessakaan ollut mitään moittimista. Heti rautatieasemalla ostimme metroliput kahdeksi päiväksi, ja suihkimme keskustaa pitkin ja poikin kaikkia linjoja hyväksi käyttäen. Metroverkosto tuntuu kattavan ihan koko Pariisin keskustan. Ainakin kaikkiin tärkeisiin kohteisiin pääsee sujuvasti melkein vain yhdellä vaihdolla. Opaskarttakin on todella ymmärrettävä.


Hotelliin kirjautumisen jälkeen päräytimme parin kafeterian ja Notre Damen kautta Riemukaarelle. Champs Elyseetä pitkin takaisin kävellen pistäydyimme lasillisilla tai parilla, ja kun emme enää jaksaneet jalan, hyppäsimme metroon. Tapaninpäivänä jouluvalot olivat vielä täydessä loistossaan. Yllätykseksemme iso osa liikkeistäkin oli auki.


Seuraavana aamuna etsimme kivan kaffilan, jossa söimme aamupalan. Hotellimme aamupalahinnoilla (19 eur/hlö) söi ihan kivan aamiaisen lähikuppilassa. Minä olisin istunut pienissä kahviloissa ja ravintoloissa enemmänkin, mutta kun mahtuvuus on rajallinen.


Päivän ohjelmaamme kuului vierailu Louvren-taidemuseossa sekä Eiffel-tornissa. Kummassakaan en ollut itsekään käynyt sisällä, joten motivaatio oli huipussaan. Louvreen olisi saanut ostaa lippuja netistä, mutta emme olleet paneutuneet asiaan tarpeeksi. Tekisimme sen, mikäli olisimme nyt asialla. Kun jonottaessa kohdalle tuli kahden tunnin kyltti, en uskonut. Ajattelin, että nopeammin tämä tästä sujuilee. Näköjään he jo jonkin vuoden kokemuksella tietävät, että kahden tunnin jonotusajan ennustaminen tarkoittaa suurella todennäköisyydellä kahden tunnin jonotusta. Etukäteen liput ostamalla olisi päässyt toista jonoa pitkin, ja sitä ei juuri jonoksi voinut kutsua. Sai vain kävellä sisään.


Eiffeliin nousuun meillä sitä vastoin oli liput tietylle kellonlyömälle, ja sen vuoksi Louvressa sitten mentiinkin pikamarssia kohti Mona Lisaa. Se oli ainakin nähtävä. Onneksi samassa osastossa sattui sijaitsemaan joukko muitakin nimekkäitä teoksia, joita olen tottunut näkemään vain historiankirjoista. Takaisin täytyy tulla ajan kanssa ja ilman lapsia.


Tuttua ravia juoksimme metroon, ja vaihtoasemalla syötiin taas. Viikkoon ei tarvitsekaan syödä sitten mitään. Ehdimme Eiffelille minuutilleen meidän ostamassamme lipussa olevaan aikaan. Harmi, että päivä oli pilvinen, joten tornista otetut kuvat eivät ole mitenkään edustavia.


Pienen lepohetken jälkeen ajoimme illastamaan Latinalaiskortteliin, jonne oli hotelliltamme kahden metropysäkinvälin matka. Eräs sisäänheittäjä laukaisi ensiyrittämällään, että: "Finnish?" Siinä olin minä jo sen verran myyty, eikä pikkupaikka toisensa jälkeen erottunut toisistaan, joten hän oli mielestäni provikkansa ansainnut. Kreikkalais-ranskalainen ravintola osoittautui oikein mukavaksi ja mutkattomaksi paikaksi. Tunnelma oli lämmin ja lapset viihtyivät.


Paikan isäntä kävi näyttämässä lapsille kädestä pitäen, kuinka simpukoita syödään. Toisella simpukalla. Tämä tieto oli uutta meille aikuisillekin. Ensi kerralla kyllä testaan. Nyt vain lapsilla oli alkupaloina simpukoita.


Viimeisenä aamuna kävimme kierroksen LaFayetten tavaratalossa (matkatavaroidemme kanssa). Viides kerros oli liikaa meille kaikille. Leluja, lastenvaatteita ja lasten kenkiä kuin paratiisista. Onneksi meidän muksut ymmärtävät euron arvon, eikä Monnalisan vaatteiden ostamisesta tarvinnut edes vääntää kättä. Kunhan ihastelimme Helmin kanssa. Niille, jotka haluavat googlettaa (http://www.monnalisadreams.com/en/abito_meraviglia.html) kerron, että kuvat eivät kerro puoltakaan totuudesta. Mukaan lähti aivan toisen merkin mekko, ja Matti osti Bioniclen ihan omilla rahoillaan. Kiitokset kummisetä Jarkolle!


Junamatka kotiin sujui mukavasti mekkoa hypistellen ja uutta Bionicleä rakennellen.

10 kommenttia:

  1. Nyt mua alkoi kiinnostaa, että minkälaisen simpukkakikan opitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syötyä simpukankuorta voi käyttää pihteinä, joilla irroitetaan ja napataan simpukan sisus kuorestaan. Ei tarvitse äksätä veitsien tai haarukoiden kanssa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä!

      Poista
  3. Nam.... simpukoita! Tuo syöntikikka opetettiin myös meille mutta tarjoiltiinko teille niitä ranskalaisia? Voinko muistaa niin väärin? Päivi : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kyllä tullut simpukoiden kanssa ranskalaisia :D Melkein kaiken muun kanssa kylläkin.

      Poista
  4. Pariisi on vaikuttava. Vaikka kaikki tärkeimmät nähtävyydet omalla reissulla katsottiin, niin yllättävää kyllä, silti itse mahtava, monikaistainen Champs Elysees, (heittomerkkeineen, tai jotain, en ole varma, onko tuo oikein kirjoitettu) oli vaikuttavin näky, vaikka kaikki kirkotkin yms. koluttiin. Vaan se laajuus, etenkin Louvren suunnalta katsottuna, on vaan niin mahtava ja Mona Lisa niin pettymys. Ja vou,
    teidän lapset on niin superkivat ja söpöt katsoa näissä teidän matkakuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse muistan aiemmalta visiitiltäni myös sen, kuinka päivänvalossa, keväällä, Champs Elysees näytti valtavalta. Nyt, illan pimeässä ja ihmispaljoudessa sama efekti ei päässyt oikeuksiinsa. Latinalaiskorttelin pienet kadut ja ravintolat ehkä puhuttelivat nyt eniten. Ja koska olin kuullut Mona Lisan "pienuudesta ja vaatimattomuudesta", niin itselleni sen kohtaaminen oli enemmän positiivinen kokemus kuin päinvastoin. Hyvä näin, eikö :)

      Kiitos kauniista sanoistasi, ja mukavaa tulevaa vuotta!

      Poista
  5. Näenkö oikein, että Helmin pään päällä istuu pulu?? Vai mikä se on :D ja jos se on se pulu, onko ne noin kesyjä, että tulevat ihmisen luokse :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puluhan se. Notre Damen aukiolla oli täti, joka selvästi ruokki "työkseen" näitä lintuja. Linnut pyrähtelivät hänen päälleen ja käsivarsilleen ja istuivat, mihin hän niitä laski. Mm. Helmin pään päälle.

      Feed the Birds!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!