tiistai 17. joulukuuta 2013

Kaikessa rauhassa

Kävin vajaa pari viikkoa sitten Suomessa pitkällä viikonlopulla. Tyttäreni poikaystävä valmistui ylioppilaaksi ja tyttäreni kisasi viimeiset cheerleadingin suomenmestaruuskisansa. Hän lopetti näihin kisoihin pitkäaikaisen ja rakkaan harrastuksensa. Lakkiaiset olivat hienot, mutta kisa meni pepulleen. Tai rähmälleen. Tyttäreni joukkueen unelma suomenmestaruudesta ja sen myötä kansainvälisen tason kisapaikoista kariutui vaaralliseen pudotukseen, joka söi pisteitä sen verran, että he sijoittuivat viidensiksi kahden edellisen vuoden voiton sijaan.


Kohta kotiin tultuani sairastuin kuumetautiin. Mies lähti työmatkalle ja minä jäin sohvan pohjalle katselemaan kirkkaassa auringonpaisteessa hiljaa leijuvia pölyhiukkasia kuin lumihiutaleita. Ne eivät olleet ollenkaan yhtä kauniita ja rauhoittavia.

Viikonloppuna oli vielä vähän voimaton olo, ja kalenterissakin oli muutama buukkaus. Siksi heräsin sitten aika toivottomalta tuntuvaan maanantaihin. Kauan kaivatut tyttäreni ovat tulossa keskiviikkona meille joulun viettoon, eikä meillä oltu heiluteltu imuria kahteen viikkoon, vierashuoneet olivat siistimättä, jääkaappi vaati täydennystä, mutta pyykkikori sen sijaan oli hyvinkin täynnä. Lahjat olivat paketoimatta ja saapumatta. Tilattu ne sentään oli, ja tulivatkin melkein kaikki samalla ovenavauksella ystävällisen kuriirin tuomana. Inhosin jokaista jouluntuoksuista postausta ja päivitystä, jotka silmiini sattuivat.

Nyt tiistai-iltana vierashuoneet on tuuletettu ja vuoteet pedattu, omat lakanat on vaihdettu ja kone on pyörähtänyt viisi kertaa. Melkein koko huusholli on imuroitu, vierasvessa on pesty hammasharjalla, kuolleet kasvit on vaihdettu eläviin, joulukuusi tuikkii valojaan paketoidut lahjat juurellaan ja odottaa huomista ja koristelijoita.


Lahjat tilasin kätevästi sairasvuoteen pohjalta. Lähes kaikki Amazonista. Elämä vaan meinaa mennä vaikeaksi, kun pitäisi olla niin valveutunut joka suuntaan. Ei angoraa, ei untuvaa, ei turkista eikä nahkaa. Ei eläimillä testattua kosmetiikkaa eikä ihmisiä orjuuttamalla tehtyjä tuotteita tai palveluksia. Ei tehotuotettua ruokaa eikä epäterveellisiä rasvoja ja sokereita, eikä missään nimessä valkoisia jauhoja. Ei lisäaineita eikä ainakaan alkoholia.


Mitä sitten ostaa lahjaksi tai laittaa ruoaksi?

Jos vaan joskus sulkisi silmät ja korvat hetkeksi, ja antaisi vähän periksi. Kävisi välillä pyöräyttämässä punaviinimarinaadissa viikon kellivää naudanpaistia, Sauerbraten, josta tulee aattopöydän kinkku. Samalla voisi nuuhkaista voilla leivottua piparitaikinaa, joka sekin niinikään odottelee jääkaapissa leipojia huomenna saapuvaksi. Sitten kippaisi Glühweinin kitusiinsa ja menisi puhtaisiin lakanoihinsa untuvien alle odottelemaan huomista ja omia ihanaisiansa saapuvaksi. Olisi vaan tyytyväinen, että taitaa se joulu ehtiä meillekin!

6 kommenttia:

  1. Voi kyllä se joulu sieltä tulee vähemmälläkin siivouksella ja hössöttämisellä.....:)
    Paljon olet lahjoja keksinyt, kovasta kriteeristä huolimatta...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää tosiaan tulevan :D

      Ja sitähän minä täällä parunkin, kun pitäisi, mutta kun ei vaan pysty. Paketeista saattaa löytyä sitä untuvaa, eläinkokein testattua kosmetiikkaa ja halpatyövoimalla raadettuja tavaroita. Enkä ole ollenkaan varma, että se nauta on kirmannut onnellisena pellolla elämänsä. Voita, sokeria ja alkoholiakin tulee joulupöydässäni esiintymään. Kaikesta ei vain jaksa kantaa huolta ja murhetta.

      Ja paketeista 27 on Helmin väsäämiä. Jo touhuamisen katselu on uuvuttanut :)

      Poista
  2. Hei, kerro vähän lisää tosta "sauer..." jostain, en ole ikinä kuullutkaan ruokalajista, siis viikko marinadissa, ohhoh, todellista raakakypsennystä. Ja varmaan ihana nähdä lapset ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sauerbraten, hapanpaisti. Varmaan parasta saksalaista perinneruokaa, mitä olen koskaan maistanut. 3-10 vuorokautta hapatetaan lihaa viinissä ja viinietikassa ja sitten paistetaan miedolla lämmöllä ja pitkään. Teen yksityiskohtaisemman jutun, jahka "kinkku" kypsyy :)

      Tytöthän mä näin viimeksi Suomessa noin viikko sitten, mutta pienet olivat ihan täpinöissään siskoista. Ja koira. Lauma koossa. Ja on minustakin aivan ihanaa. Varastettu viikko isolla porukalla.

      Poista
  3. Kuka se teillä on noin eläinystävä, kun ei saa olla mitään eläinperäistä tuotetta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä toisista blogeista olen ammentanut tätä tietoisuutta. Lisäksi tyttäreni blogiin tulee kaikkea mahdollista. Milloin Anni käyttää aitoa karvaa, milloin syö väärää ruokaa ja hyvin usein kaikki arvot on aivan pielessä. Tulee sitten itsekin mietittyä mikä on oikein ja hyväksi ja mikä ei.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!