keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Turkkilaista ja kreikkalaista ruokaa

Viime joulun lahjoja pohtiessani törmäsin eri lähteistään tuleviin tietoiskuihin eri asioiden eettisyydestä.

Piti miettiä haluaako hankkia aitoa nahkaa tai turkista, untuvaa tai angoraa, eläimillä testattua kosmetiikkaa, lapsityövoimalla tuotettuja hyödykkeitä tai huonoissa työolosuhteissa toteutettua kaupankäyntiä. Piti punnita haluaako tukea paikallisia yrittäjiä vai suuria tavarantoimittajia, ostaa tuotteita suoraan tuottajalta tai vähittäismyymälöistä. Piti miettiä sitäkin, mikä vähittäiskauppa polkee hintoja tuottajahintojen kustannuksella ja mikä on ylipäätään terveellistä, tarpeellista ja hyväksi. Väliin tuntui, että kumarsi sinne tai tänne, aina pyllisti jonnekin. Ja niinhän se fysiikan lakien mukaan meneekin.

Päätin sitten, että vaikka kuluttajana valintoja teenkin, en kuitenkaan ole vastuussa siitä, mistä minun järkeni mukaan ovat vastuussa hyödykkeiden tuottajat. En mitenkään pysty varmistamaan, että kaikki ostamani asiat on tuotettu lakien ja säädösten mukaisesti. On luotettava myös toisiin kanssaeläjiin.

Niinpä ostin joululahjaksi untuvaisia petivaatteita, ja hajuvesiä pelkästään tuoksun perusteella. Pyykkikone lahjalistallani alkaa olla jo traditio, jos voidaan sanoa, että kaksi peräkkäistä joulua on traditio. En myöskään selvittänyt kärsiikö joku, mikäli tilaan isovanhemmille joululahjaksi Ifolor-kuvakirjat menneestä vuodestamme. Ainakin lahjojen saajat olivat ikionnellisia. Tästäkin voisi tehdä tradition.


Kerran kuulin, ettei Aldista (vrt. Lidl) kannata hankkia ruokaansa, koska niin edullisilla hinnoilla ei tuottajille voi jäädä mitään. Jotenkin minun on vaikeaa uskoa, että maksaessani kaksi kertaa saman hinnan samasta tuotteesta Marktkaufissamme (vrt. Prisma) jää tuottajalle käteen sen enemmän. Uskon, että joku sieltä välistä vetelee. Jatkan edelleenkin ostosten tekoa edullisesta Aldista ja rauhoitan mieltäni sillä, että ostelen sentään maidot ja munat suoraan alkutuottajalta.

Aasinsilta varsinaiseen aiheeseen alkaa olla aika pitkä tällä kertaa...

Kaksi ja puoli vuotta ollaan nyt asuttu paikkakunnallamme. Olin jo joku aika sitten kuullut toisella puolen kaupunkia sijaitsevasta turkkilaisesta supermarketista, Aromasta. Olin kuullut, että se on erittäin edullinenkin sen lisäksi, että sieltä saa vähän erikoisempia artikkeleita.

Ajattelin tarjota uudenvuoden aattona perheelleni ja tuttavaperheelle kreikkalaista ruokaa, joten turkkilainen kauppa voisi toimia tarpeeseen. Varsinkin, kun lampaanlihaa tuskin saa muista kaupoista. Kerran ostin lammasta pienen määrän Marktkaufistamme noin 40 euron kilohintaan, kun en tiedustelun jälkeen enää kehdannut vetäytyä kaupoista. Turkkilaisesta kaupasta sai lammasta kilohinnaltaan molemmin puolin kymmenen euron. Moussakaan tarvitsemani lampaan ja naudan jauhelihasekoitus maksoi käsittämättömät 4,99 euroa kilo. Ketä lie taas käytetty hyväksi. Lammasta ainakin.

Kaupasta löytyi kaikkea ihanaa suurissa pakkauksissa. Syövätkö turkkilaiset valtaväestöä enemmän! Viininlehtikääryleitäkin oli kiva laittaa tarjolle, kun ei tarvinnut ostaa niitä pienissä 300 gramman peltipurkeissa. Yhdestä 1900 gramman pöntöstä syödään koko seuraava viikko. Turkkilaista jogurttia myydään pääsääntöisesti kilon kappaleina. Se mitä ei cacikiin tarvita, voidaan juoda ayran-juomana. Tilli- ja minttupunteissa sai samalla hinnalla kolme kertaa saman määrän kuin muissa kaupoissa. Ehkä enemmänkin. Feta-, oliivi-, kuskus-, bulgur-, linssi- ja riisivalikoimat olivat liikaa minulle. Tummanruskeaa bulguria en ollut koskaan edes nähnyt aiemmin. Halvaa aivan kaiken makuista, tahineja kymmenen vaihtoehtoa. Ellinkin kanansiivet olivat edullisempia kuin missään muualla.

Turkkilaisia ruokaohjeita ammennan Karoliinan blogista.


Yoğurtlu havuç, haydari, cacıkç sekä yaprak sarması.


Zeytinyağlı pırasa ja pilav.


Aattoiltana katoin pöytään sitten seuraavat kreikkalaiset mezet. Kreikkalaisen salaatin (oikeasta vuohen fetasta), viininlehtikääryleitä, vihreitä oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja, kuskusta, tsatsikia ja hummusta.


Alkupalojen jälkeen olikin hiukan ahdasta pääruoalle eli moussakalle, mutta tuttavaperheen isännän auliilla avustuksella vuoallinen saatiin melkein tyhjäksi. Minun moussakaani ei tule perunoita, vain pelkkää munakoisoa jauheliha- ja maitokastikkeen lisäksi. Onneksi tein kaksi vuokaa, niin tänään saan vain nautiskella.


Nyt olisi kyllä tilausta hyville uudenvuodenlupauksille. Jotenkin ne voisivat liittyä syömiseen ja liikkumiseen.

4 kommenttia:

  1. Onpa hyvännäköiset tarjottavat sulla taas ollut :) Turkkilaiset tykkäävät ostaa ruoka-ainekset suurissa määrin, varsinkin esimerkiksi riisin, öljyn ja teen joita käytetään päivittäin - ja yleensä pöydän ääreen kokoontuu vielä isohko porukkakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisi sekin, kiitos :) Onneksi minulla on vielä paljon kokeiltavia reseptejä blogissasi. Nyt se on helppoa, kun löydän erikosemmatkin ainekset kätevästi.

      Poista
  2. Nää on varmaan tosi hyviä ruokia vaikka tulis helteinenkin kesä? ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja raahaan sutkin sinne kauppaan, mikäli et kovasti laita hanttiin. Voidaan sitten laatia ruokalista yhdessä.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!