sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Suomalainen sunnuntai

Mieheni jaksaa päivitellä minun huonoa historiantuntemustani. Varsinkin niiltä osin, kun se koskettaa Suomen historiaa. Tietenkin olen lukenut samat asiat Suomen lähihistoriasta kuin kaikki muutkin, mutta asiat eivät vain ole jääneet päähäni. Sotien nimet, vuosiluvut, syyt ja seuraukset... Tottakai minulla on summittainen käsitys tapahtumista, mutta ei ollenkaan samalla tasolla kuin miehelläni. En siis muista tapahtumia kuukausitarkkuudella.

Minulla on sama ongelma myös lukemieni kirjojen tai katselemieni elokuvien suhteen. Jos näitä asioita voi ollenkaan verrata... Elokuvien suhteen olen toivoton. Parin vuoden kuluttua en enää muista olenko katsonut jonkun elokuvan vai en. On minulla muitakin ongelmia...osoitan oikealle mutta sanon vasemmalle. Harva meistä on rautaa.

Muutama viikko sitten mieheni sai minut katsomaan elokuvan. Saavutus sinänsä, koska en juurikaan katsele elokuvia. Elokuva kertoi Suomen sisällissodasta 1918. Liikuttiin vahvasti epämukavuusalueillani. Elokuva oli ruotsinkielinen, mikä ei myöskään helpottanut asiaa. Kyseessä oli Kjell Westön samannimiseen romaaniin perustuva, Missä kuljimme kerran.

En vaikuttunut niinkään itse elokuvasta, mutta olin tyytyväinen, että elokuvan myötä tämän sodan taustat ja tapahtumat selvenivät minulle paremmin. Hassua sitten, että olimme saaneet joululahjaksi Westön toisen romaanin, Kangastus, jossa saman sisällissodan asiat vaikuttavat taustalla. Mieheni luki kirjan ja pelkää nyt, että en elinaikanani ennätä kirjastossamme W-kirjaimeen. Nythän olen menossa Ca:ssa. Uusille lukijoille tiedoksi, että luen kirjahyllyämme aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan. Tästä voisi olettaa, että meidän kotikirjastomme on suunnaton, mutta asia ei ole aivan niin. Minä vain olen tavallista hitaampi lukija. Tässä kohden haluan kertoa, että Tolkienin elämänkerran, Humphrey Carpenter, puoliväliin pääsemiseksi minulla on kestänyt nyt jo toista kuukautta. Ja työ on kesken edelleen. Ja minulla on enää viisi kirjaa Danten Jumalaiseen näytelmään! Kuolema edessä.

Lisää yhtymäkohtia Suomen sisällissotaan löytyi toisesta joululahjaksi saamastamme kirjasta, jonka luin tänään loppuun, koska Elisabet Aho. A-kirjain on jo ohitettu, joten kirja piti poimia sitten tähän väliin, kun ei tuo elämänkerta meinaa edetä. Kirja käsittelee sotaa diakonissaksi opiskelevan nuoren sisaren näkökulmasta. Kirja tempaisi minut mukaansa, ja sisällissodan tapahtumat saivat taas uuden näkökulman mielessäni. Kiitos Arja! Nämä kirjat ovat meille tärkeämpiä kuin osaat arvatakaan.

Tänään Helsingin Sanomien etusivulta bongasin pitkän artikkelin ensimmäistä maailmansotaa edeltäneistä vuosista Euroopassa. Taas liikuttiin samoissa syvissä vesissä. Artikkeli sai minut googlettamaan Kazimir Malevitšin Mustan neliön valkoisella pohjalla ja kuuntelemaan Sibeliuksen neljännen sinfonian syöskellessäni uunituoreita karjalanpiirakoita munavoin kera.

Sisar-kirjassa kuvattiin sekä punaisten että sotaan osallistumattomien työläisten köyhyyttä ja puutetta sotaa ennen, sen aikana ja heti sodan jälkeen. Oli paljon, jos sai jostain palan kaalia, jonka saattoi keittää vedessä. Joskus joltain löytyi ruisjauhoja pussin pohjalta. Siitä keitettiin veteen puuroa.

Minäkin olen veteen keitettyä ruispuuroa lapsena syönyt, ja itsekin sitä aikuisiällä keitellyt, koska pidän siitä kovin. Kun karjalanpiirakkataikinaa jäi pala riisipuuron loputtua, en heittänytkään sitä tapani mukaan pois, vaan sekoitinkin taikinan kylmään veteen sauvasekoittimella ja haudutin sen kattilassa. Sain myös syödä sen aivan itsekseni. Lapset kyllä maistoivat, mutteivät ihastuneet. Muistelivat tosin maistaneensa sitä ennenkin, ettei siitä sitten ole kymmentäkään vuotta, kun olen puuroa edellisen kerran haudutellut.

Suomen sisällissotaa, Sibeliusta, karjalanpiirakoita ja ruispuuroa! Ei tullut ikävä, mutta tuli aika vahva tunne suomalaisuudesta.


Mitenkäs tämä kuva liittyy yhtään mihinkään?

Yle 1:llä pyörii ohjelma nimeltä Puoli seitsemän. "Ensi viikolla (3.-9.2.) Ps:ssä on Etäsuomalaisviikko. Miltä sinun kotikulmillasi näyttää klo 18.30? Lähetä meille kuva, joko tänne Facebookiin tai sähköpostilla ps@yle.fi! Lisää tietoa Ps:n blogissa http://bit.ly/1fjeWk6"

Kävin sitten ottamassa kuvan tänään 18.30 yläkertamme kattoikkunasta, mutten lähettänyt sitä minnekään. Tässä se kuitenkin teille!

2 kommenttia:

  1. Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla - romaani antaa myös hyvän kuvan sisällissodasta ja ennenkaikkea tekee ymmärrettäväksi miksi köyhä kansa, kuten torpparit, rengit ja piiat liittyivät punaisiin ja osallistuivat sotaan. Heidän asemansa oli todella huono. Muistan aikanaan kun mainittu romaani oli julkaistu niin työkaveri ihan päällikkötason henkilö tuli aamulla työpaikalleni ja kertoi lukeneensa romaanin ja sanoi, että nyt riitti minä liityn sosiaalidemokraatteihin ihan justiinsa. Minullakin torpparin pojan poikana on sympatiat heidän puolellaan. Sisällissota olisi kaiketi vältetty, jos olisi jo aikaisemmin säädetty torpparilaki, jota oli esitetty. Sehän säädettiin sitten kohtapian sodan päätyttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin jo riemuissani kirjahyllylle aikomuksenani lukaista tuo Täällä pohjan tähden alla tähän samaan syssyyn. Meidän Linna olikin sitten Tuntematon sotilas, eikä tuo edellä mainittu. Pitänee käydä kesällä taas divarissa...

      Itse olen tyytyväinen, etten ole aikalaisia, koska molemmin puolin tehtiin niin paljon vääryyttä. Puolen valitseminen olisi ollut vaikeaa, vaikka yhteiskunnallinen asema olisi voinut kyllä sanella jo paljon. Mikon kanssa tosin mietittiin, että samat lait ja oikeudet ovat kyllä tulleet voimaan joka puolella Euroopassa ilman verisiä sisällissotiakin.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!