sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Wie Leder

Olimme sopineet lauantai-illalle parin tunnin patikkalenkin ystäväperheemme kanssa. Vaikka lähtöhetkellä huomasimme, että alkoi tihkuttaa, lähdimme kuitenkin liikkeelle, koska olimme kovasti motivoituneita. Arvata saattaa, että sää ei siitään parantunut. Vaikka meillä oli sateenpitävät takit päällämme, suuntasimme jossain vaiheessa sille polulle, joka vie autoille nopeammin.

Autot olimme pysäköineet perisaksalaisen Stubenin pihalle tarkoituksenamme syödä hyvin patikan päätteeksi. Hyvin syöminen ei kyllä useinkaan minun mielestäni käy yksiin saksalaisen ravintolan kanssa. Pyydän jo valmiiksi anteeksi kaikilta, jotka voivat saada tästä herneitä vääriin paikkoihinsa. Ja ei, tämänkään vastoinkäymisen vuoksi emme aio muuttaa takaisin Suomeen, joten kenenkään ei tarvitse ystävällisestikään ehdottaa mitään sellaista.

Tulimme ravintolaan onneksi ajoissa, koska kun olimme lopettelemassa aterioitamme, paikka täyttyi kuin ammuttuna vajaan puolen tunnin sisällä. Ravintola ei siis millään muotoa ollut huono tai keikahtamaisillaan, vaan erittäin suosittu ja elävä. Kylänsä ainoa se tosin saattoi hyvinkin olla.

Listalla oli taas tyypilliseen tapaan hyvin vähän variaatioita. Oli kanaa, nautaa ja Schnitzeliä eli possua. Kaikkea sai sämpylän kanssa, salaatilla, ranskanperunoilla tai perunakroketeilla. Listalla oli vaihtoehtona myös kasviksia, mutta tarkistus keittöstä varmisti tajoilijan pelon aiheelliseksi; ei niitä ollut saatavilla. Kastikkeita oli kaksi: valkosipuli ja meksikolainen. Ihanalta kuulostava timjamikastike oli poistettu listalta, koska sillä ei ollut ollut kysyntää. Ja kastikkeet olivat kuumaa öljyä + mausteita.

Otettiin kanaa, salaattia ja kroketteja. Molemmilla öljyillä. Lapset ottivat, taas niin kuivat, schnitzelit. Kanaa oli sitten ainakin riittävästi. Jokainen sai öljyssä uppopaistetun kananpuolikkaan lautasellensa. Siihen vähän lisää öljyä päälle ja ranskiksia tai niitä kroketteja. Ja ihmiset tulevat viikko toisensa jälkeen syömään tämän rasvaisen kananpuolikkaan.

Koska patikkamme oli häiriintynyt sateen vuoksi, päätimme yrittää seuraavana aamuna uudestaan. Ja niin olimme tänä aamuna jo puoli kymmenen aikaan pipot päässämme ulkona. Aurinko paistoi vuorostaan, ja lämpötila lähenteli kymmentä. Pipot saivat nopeasti kyytiä. Kiersimme oman kylämme linnat ja aloitimme patikkamme vuosisatoja vanhalta hautausmaalta. Itseäni ovat aina kiehtoneet vanhat hautakivet, niiden vuosiluvut ja päivämäärät, sekä tarinat, joita oma mielikuvitukseni niukan informaation pohjalta kehittelee. Paikallinen ystävämme innostui kertomaan tarinan kaupunkimme merkittävimmästä perheyrityksestä, kun ohitimme heidän perhehautansa. Tarina löytyy suomeksi yrityksen kotisivuilta, ja oli ainakin minulle aivan uutta triviatietoa.

"Viledan historia ulottuu vuoteen 1849, jolloin Carl Johann Freudenberg aloitti Heintze und Sammet -parkitsimon johtajana Weinheimissa, Saksassa. Tuotetut nahkatuotteet olivat laadukkaita, minkä ansiosta parkitsimo laajeni nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmista.
Freudenberg oli lahjakas yrittäjä: Hänellä oli vaistomainen kyky nähdä asiakkaiden tarpeet ja myös valmistaa innovatiivisia ja edistyksellisiä tuotteita, jotka vastasivat asiakkaiden tarpeisiin.
Vuoden 1929 talouskriisin aikana raaka-ainepula pakotti yrityksen arvioimaan toimintaansa uudelleen sekä etsimään vaihtoehtoja nahalle.
Vuonna 1936 kemisti Dr. Carl Ludwig Nottebohm tarjosi Carl Freudenbergin yritykselle menetelmää, joka lopulta mahdollisti synteettisen nahan valmistuksen. Nottebohm jatkoi tutkimuksensa parissa seuraavat vuodet ja onnistui lopulta kehittämään täysin uuden kuitukankaan. Tätä uutta kangasta hyödynnettiin Vileda Ikkunaliinassa vuonna 1948. Perusta Vileda-brändille oli luotu.
Nimi Vileda tulee saksankielen sanasta "wie Leder", mikä suomeksi käännettynä tarkoittaa "kuin nahka". Vileda-brändin, kuten monen muunkin kuluttajatuotebrändin, perustana oli innovaatio ja tuo innovaatio on edelleen keskeinen osa brändiä."


Weinheimissa vuonna 1849 perustettu yritys nimeltä Freudenberg on edelleen perheen omistuksessa, ja Freudenberg Groupin liikevaihto oli vuonna 2012 6,335 miljardia euroa. Tänä päivänä yhtiöllä on brändejä ainakin 25.






Kun olimme muuttamassa Suomesta Weinheimiin, ajattelin käydä ostamassa muutaman viledan mukaan matkaan, koska en saa ikkunoista kirkkaita millään muulla tavalla ja koska en ollut varma saako täältä viledoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!