lauantai 29. maaliskuuta 2014

Weinheimer Nachrichten

Kuvaraportti paikan päältä

Jalkapallon kevätkausi on menossa jo kolmatta viikkoa. SGH 2003-syntyneet pojat saivat suomalaisvahvistuksen 2004-syntyneistä pojista. Ensimmäiset pelit suomalainen selkeästi arasteli uutta joukkuettaan sekä päätä pidempiä vastustajia. Tänään alkoi jo löytyä entistä meininkiä.



Kevät tärähti täysille. Päivälämpötila nousi tänään 22 asteeseen. Ensi viikolle luvataan 24 astetta joka päivälle. Terassien kapasiteetti ei enää riittänyt virvoitusta etsivien ihmisten tarpeisiin. Pöytiä jouduttiin jonottamaan, mutta suuremmalta paniikilta vältyttiin.



Kaksilapsinen perhe jätti koiransa yksin kotiin lähes neljäksi tunniksi, vaikka kaikki muut kylän koirat olivat nauttimasta aurinkoisesta säästä kaupungin markkinapaikalla. Koira on päällisin puolin hyvässä kunnossa eikä viranomainen tutki asiaa, mutta perheen äiti ei tiedä pystyykö antamaan itselleen anteeksi käsittämättömän ajattelemattomuutensa.



Vaikka yksi- ja kaksipyöräiset ovatkin palanneet katukuvaan, ovat kaksi- ja nelijalkaiset kuitenkin edelleen enemmistönä vanhan kaupungin kaduilla.




Kaiken kaikkiaan suhteellisen rauhallinen lauantai.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Mitä sitä tekisi, että mainittaisiin

Olimme kutsuneet paikallisen perheen illalliselle jo paljon ennen Krimin kriisiä. Kutsuessani heidät, päätin tarjota heille jotain, mitä he tuskin koskaan aiemmin ovat syöneet. Ja osuin aivan oikeaan. Paistoin blinejä pitkästä aikaa.

Mitä enemmän minulla on aikaa pyöritellä ruokalistaa mielessäni, sitä parempia ajatuksia syntyy. Blinien seurana tarjosin seuraavia venäläiseltä kuulostavia lisukkeita:

Mätimousse
Koska mäti on arvokasta ja koska meidän pitää lennättää mätimme Suomesta aina käydessämme, olen jo aikoja sitten alkanut tarjoamaan mädin moussemuodossa. Meidän perheraadillemme mäti maistuu moussena vieläpä paremmin kuin paljaaltaan.


Sienisalaatti
Koskei metsäsieniä löydy edes pakasteesta, käytin sienisalaattiin ruskeita herkkusieniä. Seassa on sipulia ja omenaa, ja kastike on smetanasta.

Kylmäsavulohta
Täältä on yhtä helppoa saada savulohta kaupasta kuin Suomessakin. Jopa usealta eri valmistajalta. Leikkasin lohiviipaleet pieniksi paloiksi ja sekoitin niihin punasipulia ja tilliä. Maustoin lohen sitruunamehulla ja mustapippurilla.


Venäläinen silli
Näin vanhaksi piti elää, ennen kuin törmäsin netissä tällaiseen klassikkoruokaan. Googlettelin venäläistä tapaa marinoida matjesfileet ja löysin mahtavan näköisen lautasen, jossa on lähes kaikki blinien kanssa perinteisesti käytetyt täytteet.
Suolakurkku, sipulisilppu, keitetty kananmuna, tilli, etikkapunajuuret (keittelin joululta henkiin jääneet punajuuret edellisenä iltana etikkaan) ja se itse silli smetanakastikkeen ja kapristen alla. Koska pelkkä matjes ei mielestäni maistu sellaisenaan, keitin fileille edellisenä päivänä marinadin lasimestarin sillin ohjeella. Yksi vuorokausi riitti vallan mainiosti ohuiden fileiden maustumiseen.
Tätä ruokaa syödään vielä monta kertaa keitettyjen perunoiden kanssa!

Avocado-katkarapusalaatti
Tarkoitukseni oli etsiä kiva katkarapusalaatin ohje blinien lisukkeeksi. Löysin aivan täydellisen salaatin, jota on toivottu uusintana jo ensi viikollekin. Venäläiseen makumaailmaan avocadot ja tuntuva määrä tuoretta korianteria liittyvät tuskin mitenkään, mutta kukaan ei valittanut. Olisi kiva kuulla, mikäli joku innostuu kokeilemaan reseptiä. Salaatin nimi on linkki ohjeeseen.


Blinit
Onneksi vanhempani toivat paketin tattarijauhoja viime vierailullaan. En tiedä olisiko ollut helppoa löytää vastaavia täältä. Vieraamme eivät ainakaan olleet kuulleet puhuttavankaan kyseisestä viljasta.
Ensimmäistä kertaa kokeilin aikaa säästääkseni paistella blinejä yhtä aikaa paistinpannun rinnalla vohveliraudalla. En kokeile toiste. Pannublinit ovat paljon maukkaampia ja kivempia katsella.


Jälkiruoka
En sitten millään löytänyt mitään venäläistä jälkiruokaa, joka nousisi jotenkin yli muiden. Pavlova mainittiin, mutta sekin on keksitty Australiassa venäläisen balettitanssijan kunniaksi. Enkä muutenkaan välitä marengista yhtään.
Pyöritin sitten jäätelökääretortun pakkaseen jo edellisenä iltana ja keitin sille kaveriksi vähäsokerisen marjahillon pakastevadelmista. Keitettyyn hilloon survoin kevyesti tuoreita mustikoita ja vadelmia sattumiksi.


Olen taas niin iloinen, kun keksin uuden kivan vaihtoehdon tarjottavaksi vieraiden varalta! Ja iloa vain kirkastaa se, että illallisia seuraavana rokulisunnuntaina voi helposti keittää kuoriperunat ja kaapia eilisen jämät lautaselleen.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lisäaineetonta margariinia (levitettä)

En ole ravintoterapeutti enkä edes asian harrastaja, mutta yritän syödä mahdollisimman puhdasta ja luonnonmukaista ruokaa. Tämä tarkoittaa lisäaineiden välttämistä, ruoan tekemistä itse mahdollisimman alkuperäisistä aineksista, ja mahdollisuuksien mukaan luomu-tuotteiden käyttämistä.

Lisäaineiden välttämiseen on oiva opus: Petos lautasella - Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? (Nilsson, Mats-Eric). Vuoden kestäviä omenoita - kätevää vai kartettavaa? Mitä tapahtuu, kun aspartaami sekoittuu toisiin lisäaineisiin? Mitä laholla kuusella on tekemistä vanilijanmaun kanssa? Mihin teollinen leipä tarvitsee 16:a lisäainetta?


Ei tarvinnut lukea pitkällekään, kun minä vaihdoin lähes kaikki kevyttuotteet alkuperäisiin, ja natriumglutamaatti jäi pois kertaheitolla. Pois pelistä putosivat kevytkermat (mitä tekemistä niillä on enää kerman kanssa), kevytmargariinit (en edes ymmärrä, mistä ne on tehty) sekä keinotekoisin makeutusainein maustetut mehut, kiisselit ja niin edelleen. Kauppareissut ottivat aikaa. Luin läpi kaikki tuoteselosteet ja yritin löytää ne vähiten lisäaineita sisältävät tuotteet. Kun olin löytänyt ne terveellisimmät vaihtoehdot, ja kaupassakäynti alkoi taas sujua, muutimmekin tänne. Taas kauppareissut alkoivat kestää...

Täällä on kuitenkin hyvin paljon luonnonmukaisesti valmistettuja raaka-aineita, Bioa. Leipää, ilman ainoaakaan lisäainetta, voita ilman mitään happamuudensäätöaineita ja maitoa saan tosiaan tuoreena suoraan maitotilalta. Sanottakoon, että voi ei kestä täällä kuukausimääriä kuten Suomessa, mutta sitä myydäänkin vain 250 gramman pakkauksissa.

Bio-tuotteiden kanssa koin takapakin, kun olin täyttänyt kuivakaappini erilaisilla luomujauhoilla ja -hiutaleilla. Jostain pussista oli toisiin levinnyt jauhotäi eli jäytiäinen, jota esiintyy mm. käsittelemättömässä viljassa. Yksi ötökkä on noin millimetrin mittainen, musta, ja sen erottaa esimerkiksi täysjyväviljasta siitä, että se liikkuu. Jotain hyötyäkin niistä torjunta-aineista sitten lienee. Ainakin minä palasin tavallisten jauhopussien ostajaksi. Sen verran kirpaisi, kun heitti menemään jopa kolminkertaisen hinnan maksaneita pussukoita.

Yksi tuote, jota on hyvin vaikeaa saada ymmärrettävällä sisällysluettelolla varustettuna, on levite leivän päälle. Siinä on aina jotain vaikeaselkoista lopussa. Eräs Inhimillinen tekijä elämässäni vinkkasikin minulle hyvän niksin puhtaan margariinin tekemiseen. Muuta meillä ei ole sen jälkeen syötykään.

Kotimargariini

100 g voita
1 dl omavalintaista, terveellistä öljyä (itse käytän kylmäpuristettua oliiviöljyä)
1 dl vettä
suolaa oman maun ja tarpeen mukaan, ja vain jos haluaa (itse laitan teelusikan kärjellisen)

Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi, täysin pehmeäksi. Sekoita kaikki sekaisin mahdollisimman kapeassa astiassa sauvasekoittimella. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Itse en isommasti mittaile. Lisään vettäkin tuntuman mukaan samalla kun sekoitan. Helposti mukaan lisäisi mausteaineita kuten valkosipulia tai persiljaa, mikäli haluaa maustevoita. Ja kuka minkäkin öljyn nimiin vannoo, voi helposti tehdä juuri oman terveysmargariininsa.


Ja tiedät justiinsa, mitä leipäsi päällä on!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa

Olen aina tykännyt tästä kiertävästä haasteesta, jossa vastataan omaa elämää koskeviin kysymyksiin omasta kirjahyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Kokeilkaapa huviksenne, minkälaisia vastauksia te löydätte!



Magnolian kukinta on minulle kevään virstanpylväs. Kuvat ovat tämän aamun satoa. Magnolia on aloittelemassa kukintaansa tasan kuukautta viime kevättä aikaisemmin, joten ulos ei vain voi lähteä ilman kameraa. Kevään satoa nappasin ensimmäistä kertaa metsästä mukaani myös karhunlaukan muodossa. Saahan nähdä miltä salaatti maistuu villivalkosipulin ryydittämänä.


1)  Oletko mies vai nainen?
Maailman paras äiti (toim. Exley, Helen)
 
2) Kuvaile itseäsi?
Kypsä poimittavaksi (Hawes, Annie)
 
3)  Mitä elämä sinulle merkitsee?
Tuokio tuulessa (Brink, André)
 
4)  Kuinka voit?
Pystyssä kaiken aikaa (Bukowski, Charles)
 
5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Surun ja ilon kaupunki (Waltari, Mika)
 
 
6)  Mihin haluaisit matkustaa?
Huvila meren rannalla (Munthe, Axel)
 
7)  Kuvaile parasta ystävääsi.
Inhimillinen tekijä (Greene, Graham)
 
8)  Mikä on lempivärisi?
Valkoinen, kuiva kausi (Brink, André)
 
9)  Millainen sää on nyt?
Puolikas keltaista aurinkoa (Adichie, Chimamanda Ngozi)
 
 
10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Yö on hellä (Fitzgerald, F.Scott)
 
11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Komedia mollissa (James, P.D.)
 
12) Millainen on parisuhteesi?
Rakkaudessa erottamattomat (Adorjan, Johanna)
 
13) Mitä pelkäät?
Sota ilman sankareita (Le Carré, John)
 
14) Päivän mietelause.
Kohti huippua (Gustafsson, Veikka - Leino, Eino)
 
15) Minkä neuvon haluaisit antaa?
Purjehtimaan! (Creagh-Osborne, Richard)

16) Miten haluaisit kuolla?
Täydellinen rauha (Oz, Amos)
 
 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Neljäkymmentä vuotta sitten

Löysin jo reilu vuosi sitten talomme takana olevasta metsästä puun, johon rakastavaiset ovat ikuistaneet sydämensä. Vai toinenko vain? Molempien puolesta. Ajattelin tuolloin, että kuvaan puun, kun tuosta hetkestä on neljäkymmentä vuotta. Onneksi sitä ei kaadettu viime kuussa alkaneissa hakkuissa.


Onko rakkaus kestänyt?


Viereisessä puussa oli myös vieläkin vanhempi kaiverrus. Teksti ei aukene minulle. Onko L. Sans nimi ja USA kansallisuus? Itseäni vaan mietityttää miksi juuri näihin puihin. Onko paikka jotenkin merkityksellinen? Puiden kyljissä oli havaittavissa muitakin kaiverruksia juuri tässä.


"Jenkkisotilaan" oikealla puolella ylhäällä on Anno Domini 1955?


Mikäli teksti todella on vuodelta 1955, on tämä kaiverrus kohta 60 vuotta vanha.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Nyt on lunta!

Tänä talvena ei meidän nurkilla Saksassa ole nähty lunta kuin kerran. Enkä ole aivan varma oliko sekään lunta. Yhden viikon ajan joulukuussa keli oli pakkasen puolella, ja silloin joko hiljaa leijaili vähän lunta tai maa oli vain kuurassa aamuisin. Koko muun talven ollaan menty 5-12 lämpöasteen haarukassa.

Tämähän sopii kyllä minulle. Lunta löytää, jos haluaa. Niinkuin esimerkiksi täältä Obergurglista, Itävallasta. Tästä on noin 12 km Söldeniin, joka on luokkaansa suurempi laskettelukeskus, ja jonne pääsee maksuttomilla hiihtobusseilla halutessaan. Eipä olla vielä haluttu. Söldenin ohi ajaminenkin aiheuttaa ahdistusta. Väkeä on kuin pipoa, ja vielä enemmänkin, koska suurimmalla osalla on kypärä.


Obergurglissa tuntuu kaikki toimivan. Pääkatua ajavat hiihtobussit 10 minuutin välein. Ei tarvitse yrittää majoitusta aivan rinteen vierestä, vaikka sekin tosin onnistuu rahavarojen antaessa myöten. Mikäli haluat vuokrata välineitä, mainitset vaan hotellisi henkilökunnalle, ja alle 10 minuutissa on pikkubussi noutamassa sinua. Vuokrauksen jälkeen sinut heitetään hissille. Maksutta. Hotellin henkilökunta varaa sinulle pöydän ravintolaan, lapsille paikan hiihtokouluun ja etsii sinulle sopivan ryhmän, mikäli haluat oppaan kanssa liikkeelle. Ainakin meidän hotellissa!

Meillä on myös sauna lämpimänä joka ilta, ja naapurihotelliin pääsemme polskimaan halutessamme. Ja meidän huone on reilun 60 neliön parvekkeellinen kolmio, jossa on täysin varustettu keittiö: liesi, uuni, jääkaappi pakastelokerolla, liesituuletin, mikroaaltouuni ja astianpesukone. Maidonvaahdotinta en löytänyt. Ellen pidä puoliani, mieheni varaa lähtiessämme saman huoneiston, samaan aikaan ensi vuodeksikin.



Mietin pitkään tätä reissua ennen lähdenkö mukaan ollenkaan. Alan olla varma, että laskettelu ei ole minua varten. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin mukaan. Ikävä minulle olisi kotona tullut. Nyt on neljäs päivä meneillään, enkä ole käynyt vielä rinteessä. Kaikilla on mukavampaa näin! Suoraan ikkunamme alla menee muutaman kilometrin mittainen lanattu hiihto/kävelyreitti. Myös keskustaan pääsee tuota polkua pitkin, mutta hyppään yleensä bussiin lounastaakseni muun perheen kanssa. Ellikin on päässyt armosta pari kertaa bussiin, vaikkei meillä ollutkaan vaadittavaa kuonokoppaa.


Parin päivän lumipyryn jälkeen taas on aurinkoista, ja lunta. Viikon sisällä on tullut varmaan 60 cm uutta lunta. Kaikki kuvat ovat tältä aamulta lenkkipolultamme. Ehdimme ennen kissaa!