torstai 6. maaliskuuta 2014

Nyt on lunta!

Tänä talvena ei meidän nurkilla Saksassa ole nähty lunta kuin kerran. Enkä ole aivan varma oliko sekään lunta. Yhden viikon ajan joulukuussa keli oli pakkasen puolella, ja silloin joko hiljaa leijaili vähän lunta tai maa oli vain kuurassa aamuisin. Koko muun talven ollaan menty 5-12 lämpöasteen haarukassa.

Tämähän sopii kyllä minulle. Lunta löytää, jos haluaa. Niinkuin esimerkiksi täältä Obergurglista, Itävallasta. Tästä on noin 12 km Söldeniin, joka on luokkaansa suurempi laskettelukeskus, ja jonne pääsee maksuttomilla hiihtobusseilla halutessaan. Eipä olla vielä haluttu. Söldenin ohi ajaminenkin aiheuttaa ahdistusta. Väkeä on kuin pipoa, ja vielä enemmänkin, koska suurimmalla osalla on kypärä.


Obergurglissa tuntuu kaikki toimivan. Pääkatua ajavat hiihtobussit 10 minuutin välein. Ei tarvitse yrittää majoitusta aivan rinteen vierestä, vaikka sekin tosin onnistuu rahavarojen antaessa myöten. Mikäli haluat vuokrata välineitä, mainitset vaan hotellisi henkilökunnalle, ja alle 10 minuutissa on pikkubussi noutamassa sinua. Vuokrauksen jälkeen sinut heitetään hissille. Maksutta. Hotellin henkilökunta varaa sinulle pöydän ravintolaan, lapsille paikan hiihtokouluun ja etsii sinulle sopivan ryhmän, mikäli haluat oppaan kanssa liikkeelle. Ainakin meidän hotellissa!

Meillä on myös sauna lämpimänä joka ilta, ja naapurihotelliin pääsemme polskimaan halutessamme. Ja meidän huone on reilun 60 neliön parvekkeellinen kolmio, jossa on täysin varustettu keittiö: liesi, uuni, jääkaappi pakastelokerolla, liesituuletin, mikroaaltouuni ja astianpesukone. Maidonvaahdotinta en löytänyt. Ellen pidä puoliani, mieheni varaa lähtiessämme saman huoneiston, samaan aikaan ensi vuodeksikin.



Mietin pitkään tätä reissua ennen lähdenkö mukaan ollenkaan. Alan olla varma, että laskettelu ei ole minua varten. Olen kuitenkin iloinen, että lähdin mukaan. Ikävä minulle olisi kotona tullut. Nyt on neljäs päivä meneillään, enkä ole käynyt vielä rinteessä. Kaikilla on mukavampaa näin! Suoraan ikkunamme alla menee muutaman kilometrin mittainen lanattu hiihto/kävelyreitti. Myös keskustaan pääsee tuota polkua pitkin, mutta hyppään yleensä bussiin lounastaakseni muun perheen kanssa. Ellikin on päässyt armosta pari kertaa bussiin, vaikkei meillä ollutkaan vaadittavaa kuonokoppaa.


Parin päivän lumipyryn jälkeen taas on aurinkoista, ja lunta. Viikon sisällä on tullut varmaan 60 cm uutta lunta. Kaikki kuvat ovat tältä aamulta lenkkipolultamme. Ehdimme ennen kissaa!

4 kommenttia:

  1. Meillä se on Alpit vielä talvella kokematta, mutta aina kun tuollaisia kuvia näkee niin ajattelee, että pitäisi mennä kokeilemaan. Täältä periferiasta ei vaan lähdetä ihan hetken mielijohteesta :) On se Elli muuten symppiksen näköinen hauva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätä keinot keksii. Ei luulisi olevan vaikeampaa kuin vaikka esimerkiksi Hawaiille pistäytyminen :D Meillä vähän himottaisi kokeilla joulun viettoa Alpeilla - saas nähdä kuinkako pian.
      Elli on yhden ilmeen hauva. Vaikka se olisi kuinka innoissaan, niin ilme on aina sama. Onneksi sitten ihan symppis ilme :)

      Poista
  2. Ai että kun näyttää ihanalta! Täällä Etelä-Suomessakaan ei ole enää viikkokausiin lunta näkynyt, ja koko talvena ylipäänsä ihan olemattomasti. Viime vuonna talvehdin Saksassa, ja vaikka meilläkään ei Heidelbergissä lunta ollut, on siitä paljon lyhyempi matka vaikka Alpeille kuin mitä Turusta on Lappiin. Käytiin silloin lumikenkäretkelläkin Schwarzwaldissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän kyllä, että kaunista täällä on, vaikka itseäni laskettelu ei niin kiinnostakaan. Onneksi aktiviteetteja on muitakin. Lumikengätkin on minulla vielä vasta testausasteella :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!