tiistai 20. toukokuuta 2014

Facebookin arkihaaste

Arkihaaste tavoitti minutkin viimein viime viikolla. Kaunis kiitos Paula! Koska halusin oikeasti jakaa jotain tavallisesta arjestani, otin homman tosissani. Niin tosissani, että melkein sairastuin toisena kuvauspäivänä (kuvahan ei toki ollut pakollinen tässä haasteessa, mutta...). Haasteiden ympärille kehittyi kuitenkin pientä pohdintaa, joten ajattelin koota ne yhteen vielä täällä.

1/5 Punkkipostaus


Lähes joka ainoalla lenkillä, löytyy koirasta punkkeja. Entten tentten sitten, missä on tauteja ja missä ei. Facebookissa saamastani punkkipalautteesta päätellen, aivokuumerokotus perheenjäsenille lienisi paikallaan. Ajanvaraus onnistui seuraavalle tiistaille.

Itse ajattelin ensin, että resepti suoraan jääkaapista, olisi ollut se wow arkihaasteeksi. Vanhoja sieniä, mätänemispisteessä olevaa parsakaalia, sitä sun tätä, ja voilá: kanapata aasialaisittain on siinä!


2/5 Tikan poika


Tämän kuvan vuoksi palelin tunnin. Otin kameran mukaan koiran pissa-kakka-lenkille aivan vain tätä arkihaastetta varten. Tikanpesää ohittaessani en vain voinut mennä ohi ennen kuin emä saapui kolollensa. Kesti tunnin ennen kuin tuli. Lenteli ympäriinsä, muttei halunnut paljastaa kolonsa sijaintia. Siinä paleltui kuvaaja koirineen. Parempiakin kuvia tuli, mutta niissä ei näy se poikanen.


3/5 Näädänp****ssa pyörinyt koira

Perjantain aamulenkki oli menevinään mainiosti, kunnes tultiin kotirinteeseen, jonne näätä oli paskonut parhaimmat jätöksensä ever.


Elli pyörähti jätöksissä kerran jos kolmannenkin. Koko selkämys oli täynnä sitä itseään, joka ei tule taivaalta, vaan jota tuntuu kasvavan maassa. Näädän itsensä olen nähnyt vain kerran, mutta näitä Elliä kiihottavia läjiä huomattavasti enemmän.

Hiukan vähemmän tunteita kuohuttavaa perjantaina oli, kun mietin laitanko ruokaa, istahdanko koneelle, luenko saksaa vai romaania tai otanko lasillisen Grauerburgunderia.


4/5 Ruusun aika

Viikonloppu ei ole mielestäni arkea. Joten haaste jatkui vasta maantaina.

Aamulla ystävättäreni soitti minut aamukahville rupattelemaan. Asumme 300 metrin päässä toisistamme. Hänen ruusunsa kukoistivat kauneimmillaan.


Kamera on täynnä kukkakuvia ruusuisen aamupäivän jäljiltä, mutta jaetaanpa tässä jotain muutakin maanantailta. Iltapäivällä blogissani toivottiin postausta moottoripyöräilystäni. Siitä innoittuneena otin kuvan maanantai-illan lenkiltämme. Minun Hondani NC700S.


5/5 Matkalla punkkirokotukseen


Tiistaina olisin mieluusti näyttänyt, kuinka lapset tekevät kiltisti läksyjään - molemmat. Neljäsluokkalainen tuli kotiin tuulettaen, ettei ole mitään kotiläksyjä, kunnes äiti palautti maan pinnalle sanoen kuulleensa, että hänellä on kaksi koetta huomenna: Mathe und Deutsch. Mikä sattuma, että edes kuulin sellaisesta!

Ennen punkkirokotusta sitten laskettiin jakolaskuja suomalaisessa jakokulmassa ja päntättiin saksan epäsäännöllisesti taipuvia verbejä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viikonlopun loppu

Viikonloppuun mahtui jalkapalloa, käsipalloturnaus, kolmet syntymäpäiväjuhlat, savustettua lohta ja grillattua possua. Minä innostuin lähtemään salillekin yli kuukauden tauon jälkeen. Keksin uuden houkuttimen itselleni: teen vain sitä mitä haluan. Päättelin, että sekin on parempi kuin ei mitään. Monesti laskee tuskissaan, että vielä on se ja se laite tekemättä ennen kuin voi lähteä kotiin. Nyt päätin, että teen juuri sen määrän kuin haluan, jaksan ja tuntuu hyvältä, ja sitten lähden pois. Ja fokus keskivartalossa! Näin säilyy motivaatio seuraavaankin kertaan. Kynnys lähteä salille laskee varmaan hiukan. Ainakin toimi tänään!

Kun tulin salilta kotiin, törmäsin autotallin ovella poikaani. Hän oli tulossa kaveriltaan. Minä olin prätkällä liikkeellä, ja Matti halusi myös ajelulle. Mikko oli omalla lenkillään ja Helmi niillä viimeisillä syntymäpäiväkutsuilla. Vedettiin sitten Matille kamppeet niskaan ja lähdettiin torille, Marktplatz, kahville. Äidille kofeiiniton cappuccino ja Matille Shokoladenkuchen und Cola. Hiukan saimme kiinnostuneita katseita osaksemme, kun äiti ja 9-vuotias poika päräyttivät kahville moottoripyörällä. Saman verran uteliaita silmäpareja varmaan seurasi, kun punnersin prätkää pois parkista, joka oli kahden pylvään välissä oleva ei-parkkipaikka, joka vietti selvästi alaspäin. Pois lähtiessä minun piti punnertaa pyörä kapeasta välistä taaksepäin ylämäkeen lonkkaa vasten pyörää nojaten. Eivätkä meinanneet voimat riittää. Pyöräni painaa yli 200 kiloa. Jopa enemmän kuin mieheni pyörä, jossa kuitenkin on melkein kaksi kertaa enemmän heppoja. Ja kuutioitakin sata enemmän. Olisi ollut NIIN noloa pyytää apua joltain miespuoliselta katsojalta.


Kun olimme saaneet tenavat vuoteisiin, pakkasimme reppuun herkkuja ja lähdimme päästämään Ellin pälkähästä. Nousimme talomme takana olevaan metsään, lähimpien viiniviljelysten taakse, levitimme huovan metsän reunassa olevalle penkille, ja istuimme alas herkkuinemme. Aurinko oli pahaksi onneksi juuri laskenut, niin en saanut siitä teille kuvaa. Hetki oli muutoin kyllä ainutkertainen. Niin hyvä, että tuskin jää viimeiseksi. Pari ohikulkevaa pariskuntaakin jäivät kommentoimaan piknikkiämme. Näytti kuulemma superilta, Toll!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Robotti lukijana

Minulla on yksi todella innokas lukija. Hän vierailee sivuillani noin sata kertaa päivässä ja hän on myös erittäin aktiivinen kommentoija.
 
Useimmiten hän on erittäin kohtelias ja kehuu postaukseni niin, että korvia kuumottaa. Toisinan hän kertoo löytäneensä blogiini joko sattumalta tai isänsä tai ystävänsä vinkistä. Useimmiten hän on saanut todella arvokasta tietoa postauksestani ja haluaa ehdottomasti seurata minua jatkossakin.
 
Häntä näyttää kuitenkin kiinnostavan vain yksi postaukseni. Tämä postaus onkin noussut kuukaudessa luetuimmaksi postauksekseni, mikä kyllä harmittaa itseäni, koska postauksessa ei ole mitään erityistä ja kuitenkin se keikkuu ykkösenä luetuimpien listalla. Laskenkin hänen käyntejään sen perusteella, kuinka monta kertaa tätä kyseistä postausta luetaan päivässä. Kukaan muu ei enää lue niin vanhaa postausta, jossa ei ole mitään erityistä informaatiota. Kokonaan toinen juttu on Narttukoiran sterilisaatio, johon osutaan aivan ymmärrettävästi Googlen kautta monta kertaa päivässä. Keittiökoisakin näyttää olevan hyvin yleinen kiusa, koska se pitää myös tiiviisti pintansa postausteni joukossa.
 
Tämä lukijani on tietysti robotti. Hän toivoo minun tutustuvan omaan sivustoonsa, missä en ole koskaan kyllä käynyt. Osoitekin vaihtelee. Joskus siinä on hyvin kuvaava tunnus "porn". Mutta minulla on vahva epäily siitä, että samalle tehtaalle kaikki osoitteet johtaisivat. Onneksi Blogspotin analysointiohjelma tunnistaa kommentit roskapostiksi eikä julkaise niitä. Minulle jää vain vaiva tyhjentää roskapostilaatikkoni lähes päivittäin.
 
Kokeilin piilottaa tämän postaukseni niin, ettei robotti enää ohjautuisi blogiini. Eipä auttanut, hän valitsi sitten toisen postauksen, vieläpä sellaisen, millä oli itselleni vielä suurempi merkitys, enkä halunnut sen postauksen joutuvan näihin hampaisiin. Palautin siis Villan Balilla julkiseksi. Postitelkoon sinne!
 
Tekisi mieleni ottaa robotinestotoiminto eli sana/numerovahvistus käyttöön, mutta pidän sitä itse niin ärsyttävänä, että olen antanut asioiden olla näin. Mikäli minulle sellainen tässä ilmestyy, niin tiedätte sitten syyn!

 
1-4/4
Anonyymi Klo 9:02
I leave a response when I like a post on a site or if I have something to contribute to the discussion. It is triggered by the fire communicated in the article I looked at. And on this post "Majoitusmuotona villa Balilla". I was moved enough to post a leave a responsea response :-P I actually do have a few questions for you if you usually do not mind. Could it be only me or does it seem like a few of these responses come across as if they are coming from brain dead individuals? :-P And, if you are posting at other social sites, I would like to keep up with you. Could you list the complete urls of your community sites like your linkedin profile, Facebook page or twitter feed? Feel free to visit my web-site ... how to get rid of acne scars yahoo answers () kohteessa Majoitusmuotona villa Balilla
 
Anonyymi 12.5.2014
The flowers of winter wreak nice arrangements for the bride's bouquet, for the church, and for the reception. * Look at the flower from different positions to see what angle looks best inn your viewfinder or preview LCD. Store the flowers in a cool place when thsy will not be immediaztely used for the arrangement. Look at my web sire -รับแปลเอกสาร kohteessa Majoitusmuotona villa Balilla
 
Anonyymi 12.5.2014
Forex trading has become lot easier forex megadroid robot review thanks to the telephone and networks, although there are legitimate market makers out there, one, two, or three dozen? Why should we do forex megadroid robot review this? Because most stock markets are only open 8 hours a day, ideally at the close of New York trading. You can make good profits. You could even be placed below the gap. My web site; forex megadroid binary Option robot review kohteessa Majoitusmuotona villa Balilla
 
Anonyymi 12.5.2014
First of all, you forex megadroid Robot review, lickitout.Com, need to have any success with Forex trading. The first currency listed is the base coin at most times with the exception of weekends. It turns out that the version of forex copy trader is one for whom base currency is equal to 6. The first method makes use of the system. The exchange rates are determined by the popular turtle experiment which was conducted by trading legend Richard Dennis. kohteessa Majoitusmuotona villa Balilla

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Jahrgangsprobe 2014, Weingut Geheimer Rat, Dr. von Bassermann-Jordan GmbH

Suuret viinitilalliset pitävät kerran vuodessa koko päivän kestävät viininmaistajaiset. Näissä pääsee maistelemaan ensimmäisen kerran edellisen vuoden satoa sekä tilan vanhempia vuosikertaviinejä. Näihin tilaisuuksiin saadaan kutsu, ja kutsuttu saa kutsua mukaansa tietyn määrän ystäviä. Me olimme tänä vuonna tällaisia ystäviä.


Saksassa on 13 viininviljelyaluetta. Me asumme onneksemme yhdellä sellaisista, Bergstrassella.

HESSISCHE BERGSSTRASSE, Saksan kevätpuutarha
Roomalaisten vanha kauppareitti Strata Montana (vuoristotie) kulkee Reinin suuntaisesti Odenwaldin esivuoriston juurella Frankfurtista etelään. Alue tunnetaan Saksan kevätpuutarhana, sillä manteli- ja hedelmäpuut kukkivat siellä varhain. Bergstrassen viehättävässä maisemassa linnanrauniot häämöttävät rinteillä kasvavien viiniviljelmien ja hedelmätarhojen yllä. Useimmat tämän pienen seudun viinit tuotetaan Bensheimissa ja Heppenheimissa. Riesling on hallitseva lajike, joka vie yli puolet viininviljelyalasta. Seuraavina tulevat Rivaner ja Grauburgunder (Pinot Gris).

Eilen tutustumamme viinitila sijaitsee yhdellä Saksan merkittävimmistä viinialueista, Pfalzissa, Deidesheimin kaupungissa, jonne on meiltä noin 50 kilometrin matka.

PFALZ, Reheviä mielitekoja
Saksan viinitie kiemurtelee 85 kilometrin matkan Rheinhessenin ja Ranskan rajalla maalauksellisten kylien ja rehevien viinitarhojen läpi. Viiniköynnökset kukoistavat Pfalzin lämpimässä, aurinkoisessa ilmastossa ja tuottavat reheviä, täyteläisiä viinejä. Johtava Riesling-lajike sekä valkoiset Pinot-viinit Weissburgunder ja Grauburgunder ovat hienoimpia valkoviinejä, kun taas Spätburgunder, Dornfelder ja harvinainen St. Laurent ovat tärkeimmät huippulaadukkaat punaviinit. Rivaner ja Portugieser ovat suosittuja seurusteluviinejä.

Lisää tietoa Saksan viinialueista sekä Saksassa tuotetusta viinistä löytää halutessaan Saksan viinitiedotuksen sivuilta.


Vierailemamme viinitila on perustettu 1718. Mistään uudesta yrittäjästä ei siis ollut kyse. Maanalaiset viinikellarit kertoivat samaa tarinaa. Kellareissa oli viinivarastojen lisäksi näytteillä vanhaa viininvalmistuksessa käytettyä kalustoa. Esimerkiksi vanha viiniprässi vuodelta 1806. Varmaankin ajalta heti jaloin poljennan jälkeen.


Maistiaiset pidettiin kellariholveissa. Maistettavia laatuja oli 34, ja ne oli luetteloitu ja numeroitu jokaisen saamaan käsiohjelmaan. Pysyi vähän perillä siitä, mitä maistoi.


Vai pysyikö sittenkään? Itse olen nimenomaan valkoviinien ystävä, eikä monikaan viinien ystävä vanno saksalaisten punaviinien nimeen. Saksan ilmasto tai maaperä tai koiran hännän asento tai mikä ikinä soveltuu huomattavasti paremmin valkoisille rypälelajikkeille. Kun maistettavien viinien listalla on kolme saman tilan, saman rypälelajikkeen ja saman vuosikerran viiniä sillä erotuksella, että ne ovat viljellyt erilaisessa maastossa, johon vaikuttaa erilainen valon saanti, maaperän laatu tai se koiran hännän asento, oli minulla kyllä vaikeuksia huomata eroja mauissa. Asiantuntevammat ystävämme sen sijaan huomasivat selkeitä eroja.


Hiukan helpompaa oli jo erottaa eri rypälelajikkeita toisistaan, samoin kuin vanhempiin vuosikertoihin siirtyminen. Mutta vain hieman helpompaa. Vaikka homma olikin vaikeaa, oli se sentään hyvin mukavaa. Kertoimia lisäsi se, että suuhun sopiva viini sylkäistiin pöydillä sijaitseviin karahveihin suussa pyörittelyn jälkeen ja loput lasin pohjalta kaadettiin lattioilla seisoviin sammioihin, että päästiin siirtymään seuraavaan viiniin. Mitä tuhlausta!


Maistelukierroksella päästiin oppimaan vähän uuttakin, kun uteliaina kyselimme tilan henkilökunnalta mieliimme juolahtaneita kysymyksiä. Ylösalaisin säilytettävät kruunukorkkiset pullot herättivät huomioni. En muista nähneeni viinipulloja kruunukorkeilla. Kyseessä oli pulloissa käytettävät kuohuviinit (erotuksena tynnyreissä käytettävään kuohuviiniin), joita käännellään käsin käymisvaiheen aikana (vrt. samppanjamenetelmä). Korkkiin painunut sakka poistetaan siinä vaiheessa, kun oikea korkki asetetaan paikoilleen.


Opin myös, että isompien myyntikokojen litrahinnat ovat kalliimpia siksi, että viinin maku kehittyy paremmaksi, kun sitä on suurempi määrä yhdessä. Tämä selvisi, kun ihmettelin järjenvastaista puolentoista litran pullojen kalliimpaa litrahintaa.


Kellariholvit olivat myös esteettisesti kauniita kierrellä. Varastoholveihin oli sijoitettu kohdevalolamppuja, läpinäkyvin siimoin leijuvia kynttilöitä ja kuivaneita viinikasvin karahkoja.


Helmi ja Matti ovat jo pieniä viiniasiantuntijoita ennen kuin tietävät edes miltä se maistuu. Onneksi lapsille saattoi ostaa jäätelöannoksia, etteivät he joutuneet kellareissa kuivin suin kiertelemään. Kun ostimme itse joitain maistelemiamme viinejä, rekisteröidyimme samalla tilan asiakkaiksi. Ensi vuonna saanemme oman kutsumme ja päässemme viemään mukanamme pari ystäväämme. Ehkä varaamme kylältä myös hotellihuoneen, niin ei tarvitse niin paljoa syljeskellä.


Kaiken kruunasi illaksi kylältä varattu illallispöytä paikallisessa Gasthaussissa, joka puolestaan oli perustettu 1100-luvulla. Lasten mielestä retken paras osuus selvästikin.


Koska on parsa-aika parhaimmillaan, niin kaikkien annoksista löytyi paikallista parsaa vaikka vain lisukkeiden muodossa. Jopa jälkiruokaa sai parsasta, Crème brûlée parsan makuisena. Ei ollut hullumpaa, vaikken ehkä tekisi itse.


Eikä viinikaupungin ravintolan viinilistaa käynyt moittiminen. Olen jotenkin aivan hullaantunut viininjäähdytysastioihin. Perinteiset, metalliset ja vähän käytössä kolhiintuneet astiat ovat jotain niin kaunista. Itsellänikin on pari, mutta niissä on kyllä kaikkea muuta kuin viiniä sisällään. Toki ne pääsevät toisinaan aivan alkuperäiseenkin tarkoitukseensa.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Erster Mai - pitkä viikonloppu Suomessa

Neljä päivää tuntuivat aivan viikolta! Niin paljon saatiin taas aikaiseksi, vaikkei meillä ollut edes autoa käytettävissämme ja vaikka taksimatkoja tehtiin vain kaksi. Suuret kiitokset Tuomakselle, Raisalle, Arjalle, Vilille ja Papalle!


Vietettiin aikaa molempien isovanhempien kanssa, tyttäreni valmisti minulle illallisen elämänsä ensimmäisen kerran, istuttiin iltaa Mikon siskon perheen ja parin tuttavaperheen kanssa, syötiin kahdessa lemppariravintolassa ja käytiin Cittarissa, Prismassa ja Siwassa. Pesin yhden kylpyhuoneen ja yhden pikkuvessan, avasin yhden hajulukon ja yhden viemärin ja siivosin yhden keittiön (paljon jäi kyllä tekemättäkin...). Haettiin myös passit minulle ja pienille. Kuinka aivan normaaleista ihmisistä voikaan saada otetuksi aivan tuomitun rikollisen näköisiä kuvia! Koska emme olleet osanneet varautua uuteen ajanvaraussysteemiin passeja haettaessa, jonotimme poliisilaitoksen lupakansliassa sitten noin puolitoista tuntia. Onneksi sentään päästiin jonottamalla läpi, koska meillä oli vain yksi mahdollinen päivä käytettävissämme. Lupakansliathan eivät ole viikonloppuisin ja pyhinä auki. Haen valmiit passit sitten kätevästi tulevana lakkiaisviikonloppuna, kun olemme taas Suomessa.


Juhlittiin yhdet kastajaiset ja yhdet häät. Hetkinen - kastejuhlaanhan olimme menossa. Yllätyksenä kaikille, poikani ja hänen kihlattunsa polvistuivat papin eteen ennen lapsen kastetta. Häämarssin alkaessa soida asia vasta valkeni kastajaisvieraille. Jos ei jo kastetilaisuus itsessään herkistänyt vieraita, niin tämä yllätysmomentti kyllä avasi hanat. Liekö eniten ollut tekemistä kummitädillä, tyttärelläni, joka oli juuri saanut vauvan pideltäväkseen kastetoimituksen ajaksi ja joka piteli vauvaa sitten hääseremonioidenkin ajan.


Vauva oli puettu kastemekkoon, joka oli jo yli 45 vuotta vanha ja jossa on kastettu nyt jo kahdeksan vauvaa. Minut itseni, pikkuveljeni, viisi lastani ja nyt tämä ensimmäinen lapsenlapsi. Jännitän jo valmiiksi, kuinka monta kastetilaisuutta puvulla vielä hoidellaan.


Yllätys oli meilläkin tuoreille vanhemmille. He kyllä tiesivät, että Helmiltä on tulossa laulu, mutteivät tienneet missä vaiheessa ja mikä kappale. Helmin esittämä "Lintu" soi kappelissa kauniisti, ja isoveli halusikin kiittää pikkusiskoaan välittömästi esityksen jälkeen. Pappi muisteli tilaisuuden jälkeen, että kyllä täytyi pitää kieli keskellä suuta kaikkien yllätysten salaamisessa.


Hyvin tärkeää viikonlopussa oli taas yhteinen aika perheen kanssa. Sitä ei meillä ole koskaan liikaa!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Yhdet häät ja yksi kastejuhla

Ainutlaatuinen


Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
 

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa


Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
 

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään
 

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
 

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat
 

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
 

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

 
Teksti Johanna Kurkelan kappaleesta Ainutlaatuinen