keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Erster Mai - pitkä viikonloppu Suomessa

Neljä päivää tuntuivat aivan viikolta! Niin paljon saatiin taas aikaiseksi, vaikkei meillä ollut edes autoa käytettävissämme ja vaikka taksimatkoja tehtiin vain kaksi. Suuret kiitokset Tuomakselle, Raisalle, Arjalle, Vilille ja Papalle!


Vietettiin aikaa molempien isovanhempien kanssa, tyttäreni valmisti minulle illallisen elämänsä ensimmäisen kerran, istuttiin iltaa Mikon siskon perheen ja parin tuttavaperheen kanssa, syötiin kahdessa lemppariravintolassa ja käytiin Cittarissa, Prismassa ja Siwassa. Pesin yhden kylpyhuoneen ja yhden pikkuvessan, avasin yhden hajulukon ja yhden viemärin ja siivosin yhden keittiön (paljon jäi kyllä tekemättäkin...). Haettiin myös passit minulle ja pienille. Kuinka aivan normaaleista ihmisistä voikaan saada otetuksi aivan tuomitun rikollisen näköisiä kuvia! Koska emme olleet osanneet varautua uuteen ajanvaraussysteemiin passeja haettaessa, jonotimme poliisilaitoksen lupakansliassa sitten noin puolitoista tuntia. Onneksi sentään päästiin jonottamalla läpi, koska meillä oli vain yksi mahdollinen päivä käytettävissämme. Lupakansliathan eivät ole viikonloppuisin ja pyhinä auki. Haen valmiit passit sitten kätevästi tulevana lakkiaisviikonloppuna, kun olemme taas Suomessa.


Juhlittiin yhdet kastajaiset ja yhdet häät. Hetkinen - kastejuhlaanhan olimme menossa. Yllätyksenä kaikille, poikani ja hänen kihlattunsa polvistuivat papin eteen ennen lapsen kastetta. Häämarssin alkaessa soida asia vasta valkeni kastajaisvieraille. Jos ei jo kastetilaisuus itsessään herkistänyt vieraita, niin tämä yllätysmomentti kyllä avasi hanat. Liekö eniten ollut tekemistä kummitädillä, tyttärelläni, joka oli juuri saanut vauvan pideltäväkseen kastetoimituksen ajaksi ja joka piteli vauvaa sitten hääseremonioidenkin ajan.


Vauva oli puettu kastemekkoon, joka oli jo yli 45 vuotta vanha ja jossa on kastettu nyt jo kahdeksan vauvaa. Minut itseni, pikkuveljeni, viisi lastani ja nyt tämä ensimmäinen lapsenlapsi. Jännitän jo valmiiksi, kuinka monta kastetilaisuutta puvulla vielä hoidellaan.


Yllätys oli meilläkin tuoreille vanhemmille. He kyllä tiesivät, että Helmiltä on tulossa laulu, mutteivät tienneet missä vaiheessa ja mikä kappale. Helmin esittämä "Lintu" soi kappelissa kauniisti, ja isoveli halusikin kiittää pikkusiskoaan välittömästi esityksen jälkeen. Pappi muisteli tilaisuuden jälkeen, että kyllä täytyi pitää kieli keskellä suuta kaikkien yllätysten salaamisessa.


Hyvin tärkeää viikonlopussa oli taas yhteinen aika perheen kanssa. Sitä ei meillä ole koskaan liikaa!

6 kommenttia:

  1. Otettiinko Helmin laulua mahdollisesti videolle ? Olisi mahtava nähdä ja kuulla. Olipas yllätyksellinen ja ikimuistoinen päivä teillä. Oletko jo tottunut uuteen isovanhemman rooliin ? ja onnea vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulu on kyllä videolla, mutta äänentoiston laatu on aika surkea julkaistavaksi. Kappelissa, jossa tilaisuus pidettiin, lirisee vesi pitkin alttariseinää. Tämä kohina ei kuulosta ollenkaan hyvältä videolla, valitettavasti.

      Isovanhemmuus ei ole kyllä muuttanut elämääni mitenkään. Tämä välimatka ei anna armoa. Pelkäsinkin hiukan omia tunteitani, kun tapasin vauvan ensimmäisen kerran. En halua olla hulluna vauvaan ja ikävöidä sitten täällä itseäni kipeäksi. Kaikki maailman kliseet kyllä kävivät toteen, kun pitelin vauvaa. Se tuntui paljon omemmalta kuin vieraat vauvat, ja itkuhan siinä tuli. Nyt vaan yritän olla aktiivisesti ajattelematta häntä.

      Kiitos paljon onnitteluista!

      Poista
  2. Voi miten ihana ilontäyteinen päivä teillä on ollut! :) onnea täältäkin koko perheelle! Olisi ollut kyllä mahtava nähdä tyttäresi laulusuoritus kun itsekin olen laulellut kyseistä laulua hänen iässään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana päivä, kiitos vaan! Ja kyllä minäkin olisin mielelläni laittanut videon, mutta ei se kyllä kestä näin suurta julkisuutta :D

      Poista
  3. Ajatella, olet jo mummo!! Aika menee niin nopeasti. Tuntuu siltä, että vasta oltiin lapsia ja sitten nuoria. Omista lapsista ajankulun huomaa. Kuinka vanha vanhin poikasi onkaan? Omanikin on jo yli kaksikymmentä. En ole vielä mummo, eikä ole mummomainen olokaan: mitä nyt tuo näköriepu on alkanut huonontua, ja joskus herätessä kävelen portaat alakertaan kuin kasikymppinen, ennen kuin oikenen. Onnea siis lapsenlapsesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Onhan se jännä juttu, kun omat lapset lisääntyvät :) Siihen asiaan kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, mutta sinulle se kuitenkin tapahtuu. Olli on nyt 23 vuotta.

      Kyllä itse havahtuu monesti ihmettelemään sitä, että aivan pian edessä on viidenkymmenen virstanpylväs. Kun tosiaan muistaa niin hyvin oman lapsuutensa, eikä siitä tunnu niin pitkä aika olevan. Ja lapsena viisikymppiset tuntuivat tosi vanhoilta!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!