tiistai 20. toukokuuta 2014

Facebookin arkihaaste

Arkihaaste tavoitti minutkin viimein viime viikolla. Kaunis kiitos Paula! Koska halusin oikeasti jakaa jotain tavallisesta arjestani, otin homman tosissani. Niin tosissani, että melkein sairastuin toisena kuvauspäivänä (kuvahan ei toki ollut pakollinen tässä haasteessa, mutta...). Haasteiden ympärille kehittyi kuitenkin pientä pohdintaa, joten ajattelin koota ne yhteen vielä täällä.

1/5 Punkkipostaus


Lähes joka ainoalla lenkillä, löytyy koirasta punkkeja. Entten tentten sitten, missä on tauteja ja missä ei. Facebookissa saamastani punkkipalautteesta päätellen, aivokuumerokotus perheenjäsenille lienisi paikallaan. Ajanvaraus onnistui seuraavalle tiistaille.

Itse ajattelin ensin, että resepti suoraan jääkaapista, olisi ollut se wow arkihaasteeksi. Vanhoja sieniä, mätänemispisteessä olevaa parsakaalia, sitä sun tätä, ja voilá: kanapata aasialaisittain on siinä!


2/5 Tikan poika


Tämän kuvan vuoksi palelin tunnin. Otin kameran mukaan koiran pissa-kakka-lenkille aivan vain tätä arkihaastetta varten. Tikanpesää ohittaessani en vain voinut mennä ohi ennen kuin emä saapui kolollensa. Kesti tunnin ennen kuin tuli. Lenteli ympäriinsä, muttei halunnut paljastaa kolonsa sijaintia. Siinä paleltui kuvaaja koirineen. Parempiakin kuvia tuli, mutta niissä ei näy se poikanen.


3/5 Näädänp****ssa pyörinyt koira

Perjantain aamulenkki oli menevinään mainiosti, kunnes tultiin kotirinteeseen, jonne näätä oli paskonut parhaimmat jätöksensä ever.


Elli pyörähti jätöksissä kerran jos kolmannenkin. Koko selkämys oli täynnä sitä itseään, joka ei tule taivaalta, vaan jota tuntuu kasvavan maassa. Näädän itsensä olen nähnyt vain kerran, mutta näitä Elliä kiihottavia läjiä huomattavasti enemmän.

Hiukan vähemmän tunteita kuohuttavaa perjantaina oli, kun mietin laitanko ruokaa, istahdanko koneelle, luenko saksaa vai romaania tai otanko lasillisen Grauerburgunderia.


4/5 Ruusun aika

Viikonloppu ei ole mielestäni arkea. Joten haaste jatkui vasta maantaina.

Aamulla ystävättäreni soitti minut aamukahville rupattelemaan. Asumme 300 metrin päässä toisistamme. Hänen ruusunsa kukoistivat kauneimmillaan.


Kamera on täynnä kukkakuvia ruusuisen aamupäivän jäljiltä, mutta jaetaanpa tässä jotain muutakin maanantailta. Iltapäivällä blogissani toivottiin postausta moottoripyöräilystäni. Siitä innoittuneena otin kuvan maanantai-illan lenkiltämme. Minun Hondani NC700S.


5/5 Matkalla punkkirokotukseen


Tiistaina olisin mieluusti näyttänyt, kuinka lapset tekevät kiltisti läksyjään - molemmat. Neljäsluokkalainen tuli kotiin tuulettaen, ettei ole mitään kotiläksyjä, kunnes äiti palautti maan pinnalle sanoen kuulleensa, että hänellä on kaksi koetta huomenna: Mathe und Deutsch. Mikä sattuma, että edes kuulin sellaisesta!

Ennen punkkirokotusta sitten laskettiin jakolaskuja suomalaisessa jakokulmassa ja päntättiin saksan epäsäännöllisesti taipuvia verbejä.

2 kommenttia:

  1. Onpas ison näköisiä punkkeja, rokotus on varmasti ihan paikallaan. Meidän koirasta en ole koskaan löytänyt yhtään, punkkirikasta aluetta teillä jostain syystä. Tuttua on myös tuo joidenkin koirien niin outo halu piehtaroida kakkakasoissa, mistäköhän se johtuu, kun ei kaikki koirat sitä tee, jos tuossa vaikka olisi jotain reviirijuttua matkassa (paha näätä) eihän näistä kyllä voi tietää, mielenkiintoista kuitenkin, paitsi emännälle, joka joutuu sotkut siivoamaan. D . Koiran ilme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittääkseni punkit ovat täällä tosi yleisiä. Olen löytänyt näitä itsestäni ja lapsistakin! Täällä seurataankin enemmän sitä, miltä alueelta löytyy taudinkantajayksilöitä.

      Enkä usko kyllä tuohon reviiriteoriaan meidän Ellin kohdalla. Ellille kelpaa vaikka mätä kurkku kieriskeltäväksi :D Mitä pahempi haju, sitä herkumpi!

      Märkä koira on kyllä aina yhtä lutunen :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!