sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Jahrgangsprobe 2014, Weingut Geheimer Rat, Dr. von Bassermann-Jordan GmbH

Suuret viinitilalliset pitävät kerran vuodessa koko päivän kestävät viininmaistajaiset. Näissä pääsee maistelemaan ensimmäisen kerran edellisen vuoden satoa sekä tilan vanhempia vuosikertaviinejä. Näihin tilaisuuksiin saadaan kutsu, ja kutsuttu saa kutsua mukaansa tietyn määrän ystäviä. Me olimme tänä vuonna tällaisia ystäviä.


Saksassa on 13 viininviljelyaluetta. Me asumme onneksemme yhdellä sellaisista, Bergstrassella.

HESSISCHE BERGSSTRASSE, Saksan kevätpuutarha
Roomalaisten vanha kauppareitti Strata Montana (vuoristotie) kulkee Reinin suuntaisesti Odenwaldin esivuoriston juurella Frankfurtista etelään. Alue tunnetaan Saksan kevätpuutarhana, sillä manteli- ja hedelmäpuut kukkivat siellä varhain. Bergstrassen viehättävässä maisemassa linnanrauniot häämöttävät rinteillä kasvavien viiniviljelmien ja hedelmätarhojen yllä. Useimmat tämän pienen seudun viinit tuotetaan Bensheimissa ja Heppenheimissa. Riesling on hallitseva lajike, joka vie yli puolet viininviljelyalasta. Seuraavina tulevat Rivaner ja Grauburgunder (Pinot Gris).

Eilen tutustumamme viinitila sijaitsee yhdellä Saksan merkittävimmistä viinialueista, Pfalzissa, Deidesheimin kaupungissa, jonne on meiltä noin 50 kilometrin matka.

PFALZ, Reheviä mielitekoja
Saksan viinitie kiemurtelee 85 kilometrin matkan Rheinhessenin ja Ranskan rajalla maalauksellisten kylien ja rehevien viinitarhojen läpi. Viiniköynnökset kukoistavat Pfalzin lämpimässä, aurinkoisessa ilmastossa ja tuottavat reheviä, täyteläisiä viinejä. Johtava Riesling-lajike sekä valkoiset Pinot-viinit Weissburgunder ja Grauburgunder ovat hienoimpia valkoviinejä, kun taas Spätburgunder, Dornfelder ja harvinainen St. Laurent ovat tärkeimmät huippulaadukkaat punaviinit. Rivaner ja Portugieser ovat suosittuja seurusteluviinejä.

Lisää tietoa Saksan viinialueista sekä Saksassa tuotetusta viinistä löytää halutessaan Saksan viinitiedotuksen sivuilta.


Vierailemamme viinitila on perustettu 1718. Mistään uudesta yrittäjästä ei siis ollut kyse. Maanalaiset viinikellarit kertoivat samaa tarinaa. Kellareissa oli viinivarastojen lisäksi näytteillä vanhaa viininvalmistuksessa käytettyä kalustoa. Esimerkiksi vanha viiniprässi vuodelta 1806. Varmaankin ajalta heti jaloin poljennan jälkeen.


Maistiaiset pidettiin kellariholveissa. Maistettavia laatuja oli 34, ja ne oli luetteloitu ja numeroitu jokaisen saamaan käsiohjelmaan. Pysyi vähän perillä siitä, mitä maistoi.


Vai pysyikö sittenkään? Itse olen nimenomaan valkoviinien ystävä, eikä monikaan viinien ystävä vanno saksalaisten punaviinien nimeen. Saksan ilmasto tai maaperä tai koiran hännän asento tai mikä ikinä soveltuu huomattavasti paremmin valkoisille rypälelajikkeille. Kun maistettavien viinien listalla on kolme saman tilan, saman rypälelajikkeen ja saman vuosikerran viiniä sillä erotuksella, että ne ovat viljellyt erilaisessa maastossa, johon vaikuttaa erilainen valon saanti, maaperän laatu tai se koiran hännän asento, oli minulla kyllä vaikeuksia huomata eroja mauissa. Asiantuntevammat ystävämme sen sijaan huomasivat selkeitä eroja.


Hiukan helpompaa oli jo erottaa eri rypälelajikkeita toisistaan, samoin kuin vanhempiin vuosikertoihin siirtyminen. Mutta vain hieman helpompaa. Vaikka homma olikin vaikeaa, oli se sentään hyvin mukavaa. Kertoimia lisäsi se, että suuhun sopiva viini sylkäistiin pöydillä sijaitseviin karahveihin suussa pyörittelyn jälkeen ja loput lasin pohjalta kaadettiin lattioilla seisoviin sammioihin, että päästiin siirtymään seuraavaan viiniin. Mitä tuhlausta!


Maistelukierroksella päästiin oppimaan vähän uuttakin, kun uteliaina kyselimme tilan henkilökunnalta mieliimme juolahtaneita kysymyksiä. Ylösalaisin säilytettävät kruunukorkkiset pullot herättivät huomioni. En muista nähneeni viinipulloja kruunukorkeilla. Kyseessä oli pulloissa käytettävät kuohuviinit (erotuksena tynnyreissä käytettävään kuohuviiniin), joita käännellään käsin käymisvaiheen aikana (vrt. samppanjamenetelmä). Korkkiin painunut sakka poistetaan siinä vaiheessa, kun oikea korkki asetetaan paikoilleen.


Opin myös, että isompien myyntikokojen litrahinnat ovat kalliimpia siksi, että viinin maku kehittyy paremmaksi, kun sitä on suurempi määrä yhdessä. Tämä selvisi, kun ihmettelin järjenvastaista puolentoista litran pullojen kalliimpaa litrahintaa.


Kellariholvit olivat myös esteettisesti kauniita kierrellä. Varastoholveihin oli sijoitettu kohdevalolamppuja, läpinäkyvin siimoin leijuvia kynttilöitä ja kuivaneita viinikasvin karahkoja.


Helmi ja Matti ovat jo pieniä viiniasiantuntijoita ennen kuin tietävät edes miltä se maistuu. Onneksi lapsille saattoi ostaa jäätelöannoksia, etteivät he joutuneet kellareissa kuivin suin kiertelemään. Kun ostimme itse joitain maistelemiamme viinejä, rekisteröidyimme samalla tilan asiakkaiksi. Ensi vuonna saanemme oman kutsumme ja päässemme viemään mukanamme pari ystäväämme. Ehkä varaamme kylältä myös hotellihuoneen, niin ei tarvitse niin paljoa syljeskellä.


Kaiken kruunasi illaksi kylältä varattu illallispöytä paikallisessa Gasthaussissa, joka puolestaan oli perustettu 1100-luvulla. Lasten mielestä retken paras osuus selvästikin.


Koska on parsa-aika parhaimmillaan, niin kaikkien annoksista löytyi paikallista parsaa vaikka vain lisukkeiden muodossa. Jopa jälkiruokaa sai parsasta, Crème brûlée parsan makuisena. Ei ollut hullumpaa, vaikken ehkä tekisi itse.


Eikä viinikaupungin ravintolan viinilistaa käynyt moittiminen. Olen jotenkin aivan hullaantunut viininjäähdytysastioihin. Perinteiset, metalliset ja vähän käytössä kolhiintuneet astiat ovat jotain niin kaunista. Itsellänikin on pari, mutta niissä on kyllä kaikkea muuta kuin viiniä sisällään. Toki ne pääsevät toisinaan aivan alkuperäiseenkin tarkoitukseensa.

4 kommenttia:

  1. Mukava postaus ja lisäksi täydellinen ajoitus myös meille! Eilen nimittäin ostimme lennot Hahniin syksylle ja siitä siirrymme Moselin laaksoon. Monta vuotta sitten matkasimme jokilaivoilla Moselia etelään ja Reinin laaksoa takaisin pohjoiseen ja nyt pääsemme verestämään hiukan muistoja. Aikaa ei ole perillä ikävä kyllä kuin muutama päivä, mutta odotamme reissua silti jo nyt kovasti. Nostatit mukavasti matkakuumetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "MOSEL-SAAR-RUWER
      Roomalaisten perintö

      Vanhan roomalaiskaupungin, Trierin, eteläpuolelta alkaa Mosel-joki kiemurtelevan kulkunsa dramaattisen jyrkkien, liuskepeitteisten rinteiden välissä, kunnes joki yhtyy Reiniin Koblenzin kaupungin kohdalla. Matkallaan joki ohittaa muutamia Saksan kuuluisimmista viinitarhoista.
      Mosel ja sen sivuhaarojen, Saarin ja Ruwerin, laaksot ovat Saksan romanttisinta viininviljelyaluetta. Siellä viiniä on viljelty roomalaisten ajoilta asti. Viiniköynnökset ja metsät peittävät jyrkkiä savikivirinteitä. Tämä on erinomaista Riesling-seutua. Viinit ovat verrattoman hienostuneita, voimakkaan tuoksuisia ja hapokkaita, ja niissä tuntuu usein mineraalinen vivahde. Viinit ovat usein vihertäviä, hyvin keveitä ja aistikkaita. Niiden väri on vaalea ja happoisuus raikas. Luxemburgia vastapäätä, Trieristä kaakkoon sijaitsevien viinitilojen erikoisuus on Elbling, maukas ja kevyt valko- tai kuohuviini."

      Teksti linkkaamaltani sivustolta. Suosittelen sivustoon tutustumista. Nauttikaahan reissusta! Ja sitten, kun matkanne suuntautuu Frankfurtista etelään, niin tehdään treffit!

      Poista
    2. Ihana postaus, oli äärettömän mielenkiintoista kuulla viiniretkestänne. Upeat kuvat ja tunnelmat, kerta kaikkiaan!
      Parsaa ja uusia perunoita, nams!

      Poista
    3. Kiitos Teija! Kuvia olisi ollut vaikka kuinka! Niin kaunista ja jännittävää oli koko päivä täynnä.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!