sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Viikonlopun loppu

Viikonloppuun mahtui jalkapalloa, käsipalloturnaus, kolmet syntymäpäiväjuhlat, savustettua lohta ja grillattua possua. Minä innostuin lähtemään salillekin yli kuukauden tauon jälkeen. Keksin uuden houkuttimen itselleni: teen vain sitä mitä haluan. Päättelin, että sekin on parempi kuin ei mitään. Monesti laskee tuskissaan, että vielä on se ja se laite tekemättä ennen kuin voi lähteä kotiin. Nyt päätin, että teen juuri sen määrän kuin haluan, jaksan ja tuntuu hyvältä, ja sitten lähden pois. Ja fokus keskivartalossa! Näin säilyy motivaatio seuraavaankin kertaan. Kynnys lähteä salille laskee varmaan hiukan. Ainakin toimi tänään!

Kun tulin salilta kotiin, törmäsin autotallin ovella poikaani. Hän oli tulossa kaveriltaan. Minä olin prätkällä liikkeellä, ja Matti halusi myös ajelulle. Mikko oli omalla lenkillään ja Helmi niillä viimeisillä syntymäpäiväkutsuilla. Vedettiin sitten Matille kamppeet niskaan ja lähdettiin torille, Marktplatz, kahville. Äidille kofeiiniton cappuccino ja Matille Shokoladenkuchen und Cola. Hiukan saimme kiinnostuneita katseita osaksemme, kun äiti ja 9-vuotias poika päräyttivät kahville moottoripyörällä. Saman verran uteliaita silmäpareja varmaan seurasi, kun punnersin prätkää pois parkista, joka oli kahden pylvään välissä oleva ei-parkkipaikka, joka vietti selvästi alaspäin. Pois lähtiessä minun piti punnertaa pyörä kapeasta välistä taaksepäin ylämäkeen lonkkaa vasten pyörää nojaten. Eivätkä meinanneet voimat riittää. Pyöräni painaa yli 200 kiloa. Jopa enemmän kuin mieheni pyörä, jossa kuitenkin on melkein kaksi kertaa enemmän heppoja. Ja kuutioitakin sata enemmän. Olisi ollut NIIN noloa pyytää apua joltain miespuoliselta katsojalta.


Kun olimme saaneet tenavat vuoteisiin, pakkasimme reppuun herkkuja ja lähdimme päästämään Ellin pälkähästä. Nousimme talomme takana olevaan metsään, lähimpien viiniviljelysten taakse, levitimme huovan metsän reunassa olevalle penkille, ja istuimme alas herkkuinemme. Aurinko oli pahaksi onneksi juuri laskenut, niin en saanut siitä teille kuvaa. Hetki oli muutoin kyllä ainutkertainen. Niin hyvä, että tuskin jää viimeiseksi. Pari ohikulkevaa pariskuntaakin jäivät kommentoimaan piknikkiämme. Näytti kuulemma superilta, Toll!

4 kommenttia:

  1. Siinä katsojia ja ihailijoita varmaankin riitti. Pieni blondiini ison moottoripyörän kanssa... Aihetta mielikuvitukselle... Kesäajan tunnelmaa! Hymyilytti lukiessani. Kiitos siitä hetkestä, Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Tiedä mitä ajattelivat katsellessaan. Pelkäsivätkö lie puolestani :D Mutta kesäiseltä kyllä tuntui. Eilen olisin voinut ajaa vaikka suoraan laskevaan aurinkoon!

      Poista
  2. Hannaliina, en tiennytkään, että sinä olet prätkätyttö! Moottoripyöräily on kiehtova aihe, ehkä teet harrastuksestasi pienen postauksen?

    Teillä on ollut oman kalakaverisi kanssa ihana iltahetki, ihan täydellinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Kolmas kesä menossa. Tänne muuttomme jälkeen laitettiin ensimmäiset pyörämme molemmille. On tuossa tunnisteissa näköjään 11 postausta, joissa jotain tästäkin harrastuksesta puhutaan, mutta voisi jotain kirjoittaakin, kun kohta tulee hurjat 2000 kilometriä mittariin. Että aivan hirmu olen ajamaan :D
      Ja kyllä vain meillä oli herkkää Matin kanssa. Tai ainakin minulla oli tunteet pinnassa. Oma nuorimmaiseni, vielä hetken tuntuu pieneltä <3

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!