sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesä, vaikkei lomaa

Kahden viikon Pfingster-loman jälkeen jatkuu taas arki tavalliseen tapaan. Kesäloma alkaa tänä vuonna vasta 31. heinäkuuta. Kesä ei kuitenkaan odota. Vaikkei täällä ollakaan yli 30 helteistä nautittu tänä kesänä kuin viikon verran, on lämpötila pysytellyt kuitenkin kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Ja hyvä niin, koska Matilla oli viime viikolla uintiviikko koulussa. Mitään muuta ei koko viikolla tehdä. Uidaan ulkouimalassa. Säästä riippumatta.


Juhannuskin meni kuten mikä tahansa viikonloppu. Perjantai oli tavallinen työpäivä eikä lauantainakaan kukaan tehnyt normaalilauantaita kummempaa. Paitsi me suomalaiset. Kutsuimme muutaman suomalaisperheen meille grillailemaan ja saksan jalkapallopeliä ihmettelemään. Teimme pienen kävelyretkenkin vanhaan kaupunkiin, yhden pysähdyksen taktiikalla.


Tapani mukaan pesin tietenkin ikkunat ja imuroin patterien välit. Ikkunoiden pesu on kyllä niin ihmeitä tekevää. Viikon istuin ja ihastelin uusia värejä kotona, kun kaikki kiilsi ja loisti. Nyt kuiva pöly ja isot kärpäset ovat hoitaneet tehtävänsä. Viikkokausia kestäneen kuivuuden jälkeen ei kukaan ole moittinut, vaikka tänä viikonloppuna onkin satanut sitten kunnolla. Viinivuodesta ei odoteta kuulemma hyvää, kun juuri nyt pitäisi rypäleiden kasvaa täyteen kokoonsa, eikä vettä oltu saatu moneen viikkoon.


Juhannuksena istuskeltiin isolla porukalla meidän pienellä parvekkeellamme. Asumme siis kolmen asunnon talossa, jonka asunnot ovat päällekkäin. Meillä on hallinnassamme kaksi ylintä huoneistoa, ja alakerran naapurilla on piha. Meillä on kolme parveketta, joista mikään ei ole valtava kooltaan. Isointa parveketta kuitenkin käytetään tosi paljon. Istun siellä aina, kun säät sallivat.


Olen pitään haaveillut sohvaryhmästä terassilla. Ja kun tilaa ei ole, jouduin uhraamaan parvekkeen pöydän sohvaryhmälle. Meillä ei nyt sitten enää syödä ulkona, mutta muuten vietetään aikaa parvekkeella sitäkin enemmän. Kun lämpötila sisällä nousee lähelle 30 astetta, ajattelin yöpyä sitten parvekkeella.


Ja lasten harrastuksissa tapahtuu myös. Matin jalkapallojoukkue piti ihastuttavat pihajuhlat valmentajan kotona. Syötiin ja juotiin hyvin, ja minä ja muut isät pelasimme turnauksen poikia vastaan. Pojat jäivät yökylään puutarhaan pystytettyihin telttoihin, paitsi että tulivat kesken yötä kuulemma sisälle, kun kävi ukkostamaan. Sateen ropinassa olisi kuulemma vielä nukkunut, mutta jyrinä oli liikaa. Itse ymmärrän tämän täysin, kun en kuuntele kuorsaustakaan ilman korvatulppia.


Helmi puolestaan oli kutsuttu kaupunginosamme soitto-opettajien järjestämään yhteiskonserttiin, jonne jokainen opettaja toi parhaita oppilaitaan esiintymään. Kutsu oli siis suuri kunnia. Helmi esitti tilaisuudessa Frédéric Chopinin Valssin A minor (Op. Posth.). Kappale oli hädin tuskin valmis, ja oli tuskin koskaan aiemmin mennyt näin sujuvasti kuin itse esityksessä, joten meidän helpotus esityksen jälkeen oli suunnaton. Kappaleen nimi toimii linkkinä videoon.

10 kommenttia:

  1. Aivan ihana, valoisa koti teillä! Hyvä tunnelma kisakatsomossa :-)

    Lekotteluhetki parvekkeella, arjen luksusta!

    Ihanaa heinäkuun ensimmäistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunoiden pesulla on kyllä kovasti tekemistä tuon valoisuuden kanssa :D Vaikka onhan meillä olohuoneessakin tosiaan ikkunoita kolmeen suuntaan...

      Minä kyllä olen tehnyt parvekkeella vähän tylsempiäkin hommia, eivätkä tunnu enää ollenkaan niin tylsiltä. Tietokone syliin vaan!

      Nauti sinä vaan lomastasi, me vielä taistellaan :)

      Poista
  2. Teillä on todella kaunis koti ja vaikka parveke on pieni mehtuu tuo sohva hyvin sinne..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tuo olikin kyllä pienin puutarhasohva, minkä löysin:)

      Tässä asunnossa yksi parhaita puolia on nämä ikkunanäkymät. Viimeinen auringonlasku on kuvattu yhdeltä parvekkeistamme.

      Poista
  3. Oi miten kauniisti Helmi soitti... on sulla kyllä siellä todellinen "Helmi" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin on <3 Itsellä tuli itku, kun kuulin hänen ensimmäistä kertaa tätä harjoittelevan. Niin kaunis on tämä valssi.

      Poista
  4. Voi että sulla on kyllä todella lahjakas tyttö!! Saa olla todellakin ylpeä hänestä! :-) t. Toinen pianisti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä itsekin seurataan ihmeissämme. 11 vuotta ja säveltelee omia kappaleita. Ja nuo soittokappaleet hän opettelee aina kuuntelemalla. Heti, kun hän oppii kappaleen kulun, hän ei enää vilkaisekaan nuotteja. Taito sekin, vaikka hyvä niitä nuottejakin olisi osata lukea :)

      Poista
  5. Itku silmässä katselin ja kuuntelin minäkin tuota Helmin soittoa. Kaunista.

    Näistä sun kirjoituksista tulee aina niin hyvä ja lohdullinen mieli. Ehkä siksi, kun se on pala sitä Saksaa, jota elin itsekin. Ja jota elää sitten taas joskus. Jos en tietäisi sen olevan taas joskus tulevaisuuttani, olisi näitä riipaiseva lukea ja tunnelma luonnollisesti aivan toinen. Mutta nyt. Nyt on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Heidi :)

      Kyllähän täällä on ihmisen aika hyvä. Nyt vaan saksan kielen alkeet haltuun, niin elämästä täällä saa vielä paljon enemmän irti!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!