tiistai 29. heinäkuuta 2014

Voileipäkakut - ABC

Olen saanut sen verran kehuja voileipäkakuistani, että alan pikku hiljaa uskoa niihin itsekin. Koska lakkiaisten aikaan ohjetta kyseltiin, kerron nyt mitä temppuja teen sekä liha- että kalakakkujeni kanssa.

Leipä

En syö vapaaehtoisesti vaaleaa leipää enkä käytä sitä voileipäkakkuihinkaan. Kakuissani on aina neljä leipäkerrosta, joista kaksi on ruisleipää ja kaksi jotain täysjyvävehnää. Maukkaan leivän maistaa kyllä voileipäkakuistakin.

Kokoaminen

Teen kakut aina edellisenä päivänä vuokiin. Iso vuoka, iso kakku; pieni vuoka, pieni kakku. Pohjalle vain kelmua, että tiiviiksi kostunut ja maustunut kakku on helppoa kipata aamulla tarjottimelle. Mikäli joutuu tekemään kakkuja useamman, on vuoissa olevia kakkuja paljon helpompaa säilöäkin, kuin tarjottimelle rakennettuja. Näitä voi vaikka pinota päällekkäin!
Ensimmäiseksi vuoan pohjalle (eli kakun päällimmäiseksi) käytän vaaleampaa leipää ja jatkan sitten niin, että joka toinen kerros on ruista. Kakun pohjimmainen kerros on siis tukevasti ruisleipää. Leikkaan valmiiksi viipaloiduista leipäpaloista sopivia niin, että kerros täyttyy kuin palapeli. Muutoinkin on hyvä vähän suoristella leipäpalojen sivuja kuivempien reunojen kohdalta. Leipäkerrosten kostutukseen käytän maitoa. Yksi täyte aina yhteen väliin, järjestyksen saa jokainen ratkaista aivan itse. Itselläni taitaa munaraita olla aina se keskimmäinen, mutta varma en ole tästäkään. Tällä logiikalla muiden raitojen maut erottuisivat selkeämmin toisistaan.


Täytteet

Nyt täytyy sitten käyttää määrien kanssa mielikuvitusta riippuen oman vuoan koosta. Nämä määrät ovat noin niinkuin vuokaleivän kokoiselle kakulle. Harvemmin osaan tehdä juuri oikean määrän täytettä, mutta mukavahan näitä on syödä illalla leivän päällä, kun ei itse kakkuun voi vielä koskea. Ja kaikki täytteet hurautan sekaisin monitoimikoneessa leikkuuterällä. Täytyy vain varoa, ettei möyhennä ainesosia liian hienoksi. Saa jäädä suutuntumaa.
Munatäyte on sama sekä kala- että lihakakuissa, ja kun yleensä teen aina molempia tarjolle, tuplaan munatäytteen määrän sitä tehdessäni.

Kalakakun täytteet

Tonnikalatäyte
1 prk säilyketonnikalaa öljyssä (ilman öljyä)
10 cm pala purjoa
1 dl ranskankermaa
50 g ruohosipulituorejuustoa
valkopippuria
 
Kylmäsavulohitäyte
150 g kylmäsavulohta
100 g ruohosipulituorejuustoa
½ dl hienonnettua tilliä
1 dl creme fraichea
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Munatäyte
4 munaa
1 dl majoneesia
½ tl suolaa
½ valkosipulin kynsi
valkopippuria


Lihakakun täytteet

Maksamakkaratäyte
150 g voileipämaksamakkaraa (tai mitä nyt on tai mistä tykkää)
100 g ruohosipulituorejuustoa
¼ dl maitoa
2 tl sinappia
basilikan lehtiä
(aivan hiukan juoksevaa hunajaa halutessaan)

Kinkkutäyte
200 g savukinkkua (tai kunhan on kinkkua)
½ pientä sipulia
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl creme fraichea
1 tl piparjuuritahnaa
 
Munatäyte
Katso ohje yllä.
 
 
Kuorrute
 
Juhlapäivän aamuna tai sitten viimeiseksi edellisenä iltana täytyy koristella kakku. Kuorrutteeseen sotken tuorejuustoa ja majoneesia sopivassa suhteessa. Sopiva on sellainen, että majoneesia on vähemmän kuin juustoa.
 
Koristelu
 
Tässä kannattaa käyttää googlen kuvahakua apunaan. Itse tykkään kovasti käyttää erilaisten salaattien lehtiä ja herneen versoja.
 
Kuvat arkistojen kätköistä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suomi-Saksa-maaottelu; Saksa voitti

Helmi tuli keskiviikkona koulusta kotiin posket hehkuen. Punaisia läiskiä oli myös käsivarsilla ja muuallakin vartalossa. Kaveritkin olivat huomauttaneet, että posket näyttävät omituisilta. Helmi ei ole millekään ruoka-aineelle allerginen, mutta mietittiin kuitenkin mitä erikoista nyt ollaan syöty. Ainoa, mitä Helmi oli syönyt, olivat tuoreet herneet suoraan paloista. Eikä niitä syödä aivan joka päivä.

Olimme aika varmoja, että Helmihän on tainnut allergisoitua tuoreille herneille. Toivoin vain, etteivät kypsät herneet edelleenkään aiheuttaisi oireita. Helmi palasi torstaina koulusta aivan saman näköisenä kuin edellisenäkin päivänä, vaikkei herneitä oltu enää napsittu. Nyt mietittiin aurinkoihottumaa helteiden vuoksi, mutta epätodennäköiseltä sekin tuntui, kun kesä on jo pitkällä ja ihottumaa löytyi vaatteidenkin alla olevista paikoista.

Hetken googleteltuani keksin parvorokon. Onkin ensimmäinen kerta, kun sellaiseen sairastuu perheeni jäsen, joten diagnoosin tekeminen kesti sen vuoksi pari päivää. Luin sairauden oireet, hoidon ja tartunta-ajat. Helmi oli ollut tartuttava lähes koko taudin itämisajan, joka eri lähteiden mukaan saattaa vaihdella useammasta viikosta muutamaan päivään. Lääkäri sanoi, että itämisaika on kaksi viikkoa. Tauti ei tartuta enää parin päivän päästä siitä, kun oireet ilmaantuvat. Perjantaina Helmi siis olisi sen puolesta kunnossa.

Kuumetta tai muita oireita ei ollut. Vain ihottumaa. Selvällä suomenkielellä sanottiin luotettavilla sivustoilla, että riskiryhmässä olevat raskaanaolijat pysykööt kotona epidemian ajan, mutta rokkoisia lapsia ei ole mitään syytä eristää ryhmästä. Eikä Helmin tauti siis ollut enää tarttuvassa vaiheessa. Tauti tartuttaa jo ennen kuin sitä voidaan mistään edes päätellä. Laitoin Helmin perjantainakin sitten kouluun ja pyysin kertomaan opettajalle, että tällainen tauti on ollut päällä ja että olisi hyvä informoida muiden oppilaiden perheitä, jotta tietäisivät varoa mahdollisia raskaana olevia äitejä, koska rokkoon sairastuttuaan raskaus voi suurella todennäköisyydellä mennä kesken.

Koululta soitettiin välittömästi, että Helmi istuu nyt kansliassa ja että hänet pitää hakea kotiin. Hänellä on tarttuva tauti, ja me tarvitaan lupa lääkäriltä, että Helmi saa jälleen tulla kouluun. Yritin kertoa, ettei Helmin tauti ole enää tarttuvassa vaiheessa ja että nyt on sen suhteen jo myöhäistä. Minulle sanottiin, etten minä ole lääkäri eivätkä hekään ole. Ettei me voida sellaista asiaa päättää.

Suomalainen veri kuohahti. Sanoin, että onhan monia muitakin tauteja, jotka tarttuvat, eikä silti haeta lääkäriltä lupaa palata taas kouluun (esimerkiksi flunssat ja vatsataudit). Mikään ei kuitenkaan auttanut. Ohjeet ovat ohjeet, eikä tässä mitään maalaisjärkeä aleta käyttämään. Kysyin, että ellen saa Helmille aikaa nyt perjantaina, niin Helmikö ei sitten tule maanantainakaan kouluun. Lupalappu pitää kuulemma olla. Sanoin merkitsevään sävyyn, että voihan hyvin olla, etten saa aikaa koko seuraavalle viikollekaan, ja sitten alkaakin jo kohta kesäloma... Minulle sanottiin, että enhän minä niin voi tehdä, lapsen on toki käytävä koulua. Johon minä vastasin, että en saa kuitenkaan tuoda häntä kouluunkaan...


Tokihan minä sen ajan sain, heti parin tunnin päähän. Tunnetaan täällä useampikin lääkäri aivan henkilökohtaisestikin. Tutulle lääkärille sitten sanoin aivan samat asiat kuin koulun rehtorillekin, ja hän tyyliin kirjoitti ne paperille. "Helmi ei ole tartuttava, ja iho-oireet johtuivat harmittomasta virusinfektiosta." Edes sairauden nimeä paperiin ei kirjattu. Huoh oikeasti! Sairauskassakortti vingahti, lääkäri sai palkkionsa ja koulu lupalappunsa. Eikä kenenkään tarvinnut käyttää maalaisjärkeä tai ottaa vastuuta mistään.

Itse pyysin luokkamme vastuuvanhempaa lähettämään sähköpostiviestin koko luokalle, että tietävät varoa lähipiirissään raskaana olevia naisia. En tiedä mitä koulu ajatteli asialle tehdä, kunhan vain saivat sen lupalappunsa ja varmuuden, että prosessia oli noudatettu kirjaimellisesti.


Mutta liljat ovat kauniita. Nicht wahr?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kätevä emäntä

Meillä oli nelihenkinen tuttavaperhe tällä viikolla vieraana kolmen vuorokauden verran. Hyvä ja läheinen tuttavaperhe. Kenenkään ei tarvinnut pingottaa. Kaikilla oli lomafiilis, ja lomasää. Tänään, heidän lähtöpäivänään yritettiin liikutella eviämme mahdollisimman vähän, ettei olisi tullut hiki. Lämpötila kipusi 33 asteeseen. Huomiselle on luvattu vieläkin enemmän. Ajattelin siirtyä rannalle veden äärelle, puun varjoon, kirjan välittömään läheisyyteen ja otan tyynyn mukaan. Annan päiväunelle luvan tulla, jos on tullakseen.

Paikallinen ystävättäreni tuumasi, että on paljon työtä, kun kuuli vieraistamme. Mietin että onko. Minulla on hyvä pyykkikone, lakanapyykki kuivuu itsekseen, vierasvessakin oli näköjään puhdistunut itsekseen ja ruokaa taisin laittaa vain kerran. Ei siis niin kovin työlästä!


Tuloiltanaan vieraat saivat syödäkseen sellaista, mistä olivat Facebookissa ohimennen maininneet jo kuukausia aiemmin. Aina kannattaa siis varoa mitä toivoo, sillä koskaan ei voi olla varma, jos vaikka toiveet toteutuisivat. Rakensin jälleen turkkilaisen illallisen, eivätkä lapsetkaan onneksi nääntyneet nälkään.


Meidän kylällämme on ainakin kaksi linnaa. Toisessa toimii varsin mukava ravintola. Veimme sinne vieraamme illalliselle toisena yhteisenä iltanamme. Linnan pihalle ei kahden yksityistilaisuuden vuoksi mahtunut istumaan, mutta sisällä oli tyhjää täynnä. Söimme sisällä ja nautimme näköalasta ruokailun jälkeen. Näillä helteillä saattoi olla vain hyväkin vaihtoehto syödä sisällä.


Koska meillä oli vain kolme päivää, täytyi lounaatkin käyttää hyväksi. Eräällä lounaalla ajoimme naapurikaupungin linnalle syömään, näköalan vuoksi. Onneksi vieraamme olivat myös sitä mieltä, että jo vain kannatti ajella. Saksa on täynnä vanhoja linnoja. Eikä linnoja yleensä rakennettu aivan pöllöihin paikkoihin.


Viimeisenä iltana olimme saaneet kutsun grillaamaan ystävillemme naapuriin. Vierainemme. Ilma oli kuin linnunmaitoa, auringonlasku valaisi terassia, keskustelunaiheet olivat mielenkiintoisia, rauhallinen jazz soi taustalla, ruoka oli maukasta eikä viini loppunut kesken. Vain ilta oli liian lyhyt.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Onnea ja menestystä

En tiedä olenko jo kertonut, että Helmi lopetti jalkapallon vuoden vaihteessa. Hän vain menetti mielenkiintonsa, treeneihin ei huvittanut lähteä eikä pelitkään tuottaneet enää iloa. Minua kyllä harmitti Helmin päätös, koska olin alkanut nauttia jalkapallosta lasten sitä harrastaessa. Itsekin osallistun peleihin aina, kun järjestetään leikkimielisiä kisoja lapset vastaan vanhemmat. Onneksi Matti vielä pelaa, niin ei ole tarvinnut kokonaan lopettaa tätä futisvanhemman roolia.



Helmi halusi aloittaa telinevoimistelun, kun jalkapallolta vapautui aikaa lukujärjestykseen. 11-vuotias oli aloittajaksi aika vanha, mutta seura lupasi antaa mahdollisuuden. Helmi sai osallistua yksiin treeneihin, joissa katsottaisiin, josko Helmi saisi paikan jo valmiiksi täydestä ryhmästä. Ensimmäisen tunnin jälkeen valmentaja tuli sanomaan, että Helmi on tervetullut ryhmään. Helmi aloitti tammikuun lopulla, ja ensimmäiset kisat olivat nyt lauantaina. Kisat olivat joukkuekisat, ja Helmin osuus niissä meni erinomaisesti. Taisipa tyttö saada parhaat pisteetkin puomilla. Ensimmäisten kisojen jälkeen täytyy sanoa, että mieluummin minä kentän laidalla kyllä kannustaisin.


Sunnuntaina olimme kutsuneet tuttavaperheen lounaalle. Ruokakuvat jäivät ottamatta, kun tilanne tempaisi meidät mennessään. Kattauksesta sentään nappasin kuvan. Oli jännittävä ilta tulossa, ja kaikkien odotukset korkealla!


Ja niinhän ne odotukset sitten lunastettiin. Meillä vierailleen perheen tytär jäi meille katsomaan peliä, ja isänsä tuli häntä hakemaan katsoen ottelun ratkaisuhetket kanssamme. Hyvän tuttavaperheen äiti ja kolme lasta tulivat myös meille spontaanisti, koska heidän isänsä ei ollut kotona. Niinpä meillä oli suunnittelematta suurehko kisakatsomo Saksan jalkapallomaajoukkuetta kannustamassa. Ja kun ovet ja ikkunat olivat auki, olimme yhtä suurta katsomoa kaikkien muidenkin naapurien ja kylän väen kanssa.


Ilta oli niin kiva ja tunnelma oli niin tiivis. Kaikilla kuudella lapsella ja neljällä aikuisella oli hauskaa. Nuorimmalle tehtiin peti patjalle lattialle, ja hän nukkua tursotti aivan sujuvasti huudoista, ilotulituksista ja torvien törähtelyistä huolimatta.


Kaikki olivat aamulla väsyneitä. Edes lapset eivät yrittäneet väittää olevansa aivan kunnossa. Ketään ei kuitenkaan haitannut, koska koko kansa lienee ollut tänä aamuna samassa liemessä.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat 2014

Muutettiin Saksaan kesän 2011 alussa. Edelliset jalkapallon maailmanmestaruuskisat olivat kesällä 2010. Kauan ollaan saatu odottaa ensimmäisiä kisoja täällä Saksassa. Naisten vastaavat kisat tosin olivat tuossa välillä. On ollut todella mukavaa, että Saksa on päässyt näin pitkälle. Tänään on puolivälieräottelu (niin kuin joku ei tietäisi). Edellisessä pelissä jännitti todella, koska kyseessä oli kertakuolema. Nyt onneksi peli jatkuu, vaikka hävittäisiin.

Ihmiset kokoontuvat yhteen katsomaan pelejä. Pelejä katsotaan ravintoloiden ja torien suurilta skriineiltä, tai sitten ystävät kokoontuvat yhteen. Me olemme katsoneet skriiniltä kerran jotain muuta kuin Saksan peliä, joten tunnelma oli melko rauhallinen. Ja kyse oli muutenkin alkulohkojen pelistä. Ystävien kanssa ollaan katsottu kaksi Saksan peliä, ja tänään kannustan Saksaa voittoon kolmin lasten kanssa. Mikko laskeutuu juuri parahiksi ja ehtii hotellille peliä katsomaan. Vaan meneekö, siinäpä kysymys. Wienissä saatetaan hyvinkin kannustaa porukalla Saksan joukkuetta... Me paistamme kasan lettuja ja toivomme, että herätys ei ole aamulla vaikea. Helmin opettaja siirsi huomisen kokeenkin torstaiksi, joten koulu tuli kivasti vastaan. Harrastukset ovat viestineet vapaailloista niinä iltoina, kun Saksan peli on alkanut paikallista aikaa klo 18.


Jokaisen Saksan maalin jälkeen paukkuvat ilotulitukset. Ja jokaisen Saksan maalin jälkeen avaamme ovet ja ikkunat (elleivät ne ole jo auki) ja kuuntelemme ilotulitteiden pauketta ja autojen torvien soittoa. Täällä ei ole kiellettyä ilotulittaa muulloin kuin uudenvuoden yönä klo 18 - 02. Eikä muuten mitään häiriökäyttäytymistä ole ollut havaittavissa niin uuden vuoden aikaan kuin muulloikaan. Innoissamme katselemme ikkunasta, kun paukkuu, ja mietimme kuka mahtaa juhlia ja mitä. Tätä tapahtuu noin kerran kuukaudessa (poislukien Saksan maalit), eikä ketään ota pattiin. Pelivoiton jälkeen ihmiset näyttivät ajavan hetken hätävilkut vilkkuen. Eikä ketään varmaankaan sakotettu, vaikkei aivan lain kirjainta noudatettukaan. Kaupoissa myydään kaikenlaista Saksa-aiheista sälää. Lippuja, kukkaleitä, serpentiinejä, tarroja, ilmapalloja ja kreppipaperia Saksan lipun väreissä. Meidänkin autoa koristaa pari lippua. Kuvatessani huomasin, että suksiboksin kattotelinekin on jäänyt edellisestä reissusta paikoilleen. Jotain hyötyä tästä bloggaamisestakin! Vaan eipä tässä niin suurilla nopeuksilla ruokakauppaan huristella, että ehtisi tuntua polttoaineen kulutuksessa.


Samalla reissulla, kun ostin vähän Saksa-rekvisiittaa, ostin laatikollisen ruotsalaista Bio-Finn Brödiä. Ruotsalaista luomu-reissumiestä! Mikseivät suomalaiset tajua tehdä samaa? Kaasuun pakattuja ruisleipäpyörylöitä paahdettavaksi. Säilyy elokuun puoliväliin ja maistuu mansikalle. Ostin 15 pakettia (á 520 g/0,89 eur). Mennee viikossa. Keskustelupalstalla muut saksansuomalaiset ovat moittineet. Kuinka kranttu pitää ihmisen olla?


Joka tapauksessa - olisihan se mahtavaa seurata Saksan finaalikamppailua täällä Saksassa. Edellinen maailmanmestaruuskulta Saksalle voitettiin 1990. Olisihan se jo aika, Gel? Varsinkin, kun Brasilia pelasi niin rumasti edellisen pelinsä.