maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suomi-Saksa-maaottelu; Saksa voitti

Helmi tuli keskiviikkona koulusta kotiin posket hehkuen. Punaisia läiskiä oli myös käsivarsilla ja muuallakin vartalossa. Kaveritkin olivat huomauttaneet, että posket näyttävät omituisilta. Helmi ei ole millekään ruoka-aineelle allerginen, mutta mietittiin kuitenkin mitä erikoista nyt ollaan syöty. Ainoa, mitä Helmi oli syönyt, olivat tuoreet herneet suoraan paloista. Eikä niitä syödä aivan joka päivä.

Olimme aika varmoja, että Helmihän on tainnut allergisoitua tuoreille herneille. Toivoin vain, etteivät kypsät herneet edelleenkään aiheuttaisi oireita. Helmi palasi torstaina koulusta aivan saman näköisenä kuin edellisenäkin päivänä, vaikkei herneitä oltu enää napsittu. Nyt mietittiin aurinkoihottumaa helteiden vuoksi, mutta epätodennäköiseltä sekin tuntui, kun kesä on jo pitkällä ja ihottumaa löytyi vaatteidenkin alla olevista paikoista.

Hetken googleteltuani keksin parvorokon. Onkin ensimmäinen kerta, kun sellaiseen sairastuu perheeni jäsen, joten diagnoosin tekeminen kesti sen vuoksi pari päivää. Luin sairauden oireet, hoidon ja tartunta-ajat. Helmi oli ollut tartuttava lähes koko taudin itämisajan, joka eri lähteiden mukaan saattaa vaihdella useammasta viikosta muutamaan päivään. Lääkäri sanoi, että itämisaika on kaksi viikkoa. Tauti ei tartuta enää parin päivän päästä siitä, kun oireet ilmaantuvat. Perjantaina Helmi siis olisi sen puolesta kunnossa.

Kuumetta tai muita oireita ei ollut. Vain ihottumaa. Selvällä suomenkielellä sanottiin luotettavilla sivustoilla, että riskiryhmässä olevat raskaanaolijat pysykööt kotona epidemian ajan, mutta rokkoisia lapsia ei ole mitään syytä eristää ryhmästä. Eikä Helmin tauti siis ollut enää tarttuvassa vaiheessa. Tauti tartuttaa jo ennen kuin sitä voidaan mistään edes päätellä. Laitoin Helmin perjantainakin sitten kouluun ja pyysin kertomaan opettajalle, että tällainen tauti on ollut päällä ja että olisi hyvä informoida muiden oppilaiden perheitä, jotta tietäisivät varoa mahdollisia raskaana olevia äitejä, koska rokkoon sairastuttuaan raskaus voi suurella todennäköisyydellä mennä kesken.

Koululta soitettiin välittömästi, että Helmi istuu nyt kansliassa ja että hänet pitää hakea kotiin. Hänellä on tarttuva tauti, ja me tarvitaan lupa lääkäriltä, että Helmi saa jälleen tulla kouluun. Yritin kertoa, ettei Helmin tauti ole enää tarttuvassa vaiheessa ja että nyt on sen suhteen jo myöhäistä. Minulle sanottiin, etten minä ole lääkäri eivätkä hekään ole. Ettei me voida sellaista asiaa päättää.

Suomalainen veri kuohahti. Sanoin, että onhan monia muitakin tauteja, jotka tarttuvat, eikä silti haeta lääkäriltä lupaa palata taas kouluun (esimerkiksi flunssat ja vatsataudit). Mikään ei kuitenkaan auttanut. Ohjeet ovat ohjeet, eikä tässä mitään maalaisjärkeä aleta käyttämään. Kysyin, että ellen saa Helmille aikaa nyt perjantaina, niin Helmikö ei sitten tule maanantainakaan kouluun. Lupalappu pitää kuulemma olla. Sanoin merkitsevään sävyyn, että voihan hyvin olla, etten saa aikaa koko seuraavalle viikollekaan, ja sitten alkaakin jo kohta kesäloma... Minulle sanottiin, että enhän minä niin voi tehdä, lapsen on toki käytävä koulua. Johon minä vastasin, että en saa kuitenkaan tuoda häntä kouluunkaan...


Tokihan minä sen ajan sain, heti parin tunnin päähän. Tunnetaan täällä useampikin lääkäri aivan henkilökohtaisestikin. Tutulle lääkärille sitten sanoin aivan samat asiat kuin koulun rehtorillekin, ja hän tyyliin kirjoitti ne paperille. "Helmi ei ole tartuttava, ja iho-oireet johtuivat harmittomasta virusinfektiosta." Edes sairauden nimeä paperiin ei kirjattu. Huoh oikeasti! Sairauskassakortti vingahti, lääkäri sai palkkionsa ja koulu lupalappunsa. Eikä kenenkään tarvinnut käyttää maalaisjärkeä tai ottaa vastuuta mistään.

Itse pyysin luokkamme vastuuvanhempaa lähettämään sähköpostiviestin koko luokalle, että tietävät varoa lähipiirissään raskaana olevia naisia. En tiedä mitä koulu ajatteli asialle tehdä, kunhan vain saivat sen lupalappunsa ja varmuuden, että prosessia oli noudatettu kirjaimellisesti.


Mutta liljat ovat kauniita. Nicht wahr?

4 kommenttia:

  1. No kyllä on taas oikein saksalaisittain rakastettu lippulappusia ilman mitään konkreettista järjenkäyttöä... Ärsyttävää! Ja ihme homma, että jos koulun väki tämän taudin niin vakavaksi koki että lapsi pitää muista eristää, muttei silti itse informoinut muita vanhempia mahdollisesta (menneestä) tartuntariskistä... Ärgh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla oli leukaperissä kiinni pitelemistä...enkähän aivan onnistunutkaan. Ei ole vielä ainakaan tullut koululta mitään ilmoitusta, mutta onneksi vanhempia on nyt tosiaan informoitu epävirallista kanavaa pitkin.

      Poista
  2. No jopas oli tarina...:) Onneksi Helmi voi hyvin ja saavat nyt sitten muut lupalappujaan kiikuttaa kouluun..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi tosiaan jättää tämän peruskoulun ensi viikolla, kun siirtyy lukioon. Mutta jää meillä vielä Matin kanssa vuosi lusittavaa :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!