tiistai 26. elokuuta 2014

Jurassic Park calling

Minullahan ei ole älypuhelinta. Ei ole koskaan ollutkaan. Jotenkin koen hankalaksi myös tablettien käytön, vaikka ehkä juuri osaankin sellaista käyttää. Touhuan kaikki nettiasiani läppäriltä, ja koska minusta tuntuu, että vietän aivan tarpeeksi aikaa verkossa jo nyt, en halua kuluttaa siellä yhtään enempää aikaa. Kun suljen kotioven, ei minulla välttämättä ole edes kännykkää mukanani. Se tosin siitä syystä, että siihen harvemmin kukaan soittaa.

Lasten käsipuhelimien käyttö on täällä huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. Joka kodista löytyykin lankapuhelin, ja meillä ainakin siitä soittaa kuukausimaksun hinnalla Saksan lankaverkossa. Samassa paketissa on Internet-liittymämme, joten puhelujen osuus siitä ei liene kovin suuri. Lapsilla on myös aivan tavalliset peruskännykät, vaikka he tosin mieluusti älypuhelimet ottaisivatkin.

Olen niin tyytyväinen siitä, ettei lapsille ole hankittu älypuhelimia, koska aikaa kuluu aivan riittävästi tabletilla, television äärellä tai konsolipelejä pelaten. Täällä lastenohjelmia tulee 24/7, kahdelta kanavalta. Kiusaus television avaamiselle on siis todella suuri.


Kun palasimme viikon lomalta ja jäimme kotosalle Mikon lähdettyä töihin, havahduin vajaassa viikossa siihen, että lasten omatoimisuus oli kadonnut lähes täysin valmista ohjelmaa syytävän television ja helposti viihdyttävien konsolipelien äärellä.


Aloin muistella omia lapsuuteni kesiä. Vaikka olin käytännössä katsoen ainoa lapsi (10 vuoden ikäero pikkuveljeen), riitti minulla puuhasteltavaa. Muistan, että kävin kirjastokortinkin avaamassa aivan itse, ja itsenäisesti kävin lainaamassa ja palauttamassa aina pinon kirjoja. Hiihto- ja juoksulenkkejäkin juoksentelin vain sen vuoksi, että sain merkitä saavutetut kilometrit milloin mihinkin Hopeasompa-kampanjakorttiin. Seikkailin metsässä aivan yksikseni. Hautasin löytämiäni kuolleita eläimiä tai syötin ne muurahaisille seuraten kuinka nopeasti raato katosi keon päällä jäljettömiin. Kannoin joskus jopa marjoja ja sieniä kotiin, jos olin löytänyt kodin läheltä mukavan apajan. Kavereiden kanssa oltiin lähes aina ulkona. Rannekellosta seurasin kotiintuloajan lähestymistä, ja sitä yritettiin aina venyttää ainakin puolella tunnilla, koska porukassa oli niin kivaa. 10 tikkua laudalla, Poliisia ja rosvoa, Konkkaa, Polttopalloa, Lumisotaa, Murhaajaa...mitä vielä?


Turhauduin aivan täysin, kun yritin saada lapsia tekemään jotain muuta kuin katsomaan televisioa tai pelaamaan. Niin menivät televisiot kiinni ja pelit myös. Eikä ollut helppoa kenelläkään. Joku makasi pöydän alla yöasussaan ja valitti, toinen kertasi uusia pelisääntöjä. Itse ajattelin, kuinka helpolla pääsisinkään, jos vain antaisin luvan avata television.


Helmin on aina ollut helpompaa keksiä tekemistä. En tiedä johtuuko tämä sukupuolesta vai luonteesta. Aika useinhan peleihin koukuttuvat juuri poikalapset. Viikon päästä kuitenkin alkoi näkyä jotain omatoimisuuden hedelmää molemmissa lapsissa. Ja nyt, parin viikon päästä kuurin aloittamisesta, olemme hyvässä vauhdissa.


Televisioa saa katsoa tai pelejä pelata korkeintaan tunnin päivässä. On valittava kuinka tämän ajan jakaa. Molemmat lapset ovat alkaneet piirtää mangaa, japanilaisia sarjakuvahahmoja; kolmas Potter-kirja, jota lapset lukevat ääneen toisilleen, on hyvässä vauhdissa; minulla on usein lenkkiseuraa tai kaveri kauppareissulla; syksyn kouluvaatteet on jo hankittu ja huoneidenkin sisustusta on päivitetty; Matti ja iskä käyvät tuon tuostakin pyöräilemässä tai kiipeämässä; Helmi ajaa wave boardilla ja Matti skeittilaudalla; netistä printatut uuden kappaleen nuotit alkavat hahmottua kappaleeksi ilman opettajaakin; ruoanlaitto on kivaa hommaa ja lautapelit etenkin!



Tunnin sääntöä jatketaan kesäloman jälkeenkin.

maanantai 11. elokuuta 2014

Sushia omasta keittiöstä

Sushi on japanilainen riisiviinietikalla maustettuun riisiin perustuva ruoka. Riisi voidaan täyttää tai päällystää kalalla, äyriäisillä, kasviksilla, lihalla, kananmunilla tai levällä muun muassa. Itseäni aina harmittaa, kun sushia käytetään synonyyminä raa'alle kalalle. Sushi on niin paljon muutakin!

Kävin kymmenisen vuotta sitten sushikurssin, jossa riisi oli valmiiksi keitetty ja täytteet pilkottu astioihin. Opittavana oli siis lähinnä makirullien rullaus ja nigiripyöryköiden pyörittely. Kyllähän siinä samalla sai suuntia siitä, mitä kaikkea täytteeksi voi käyttää ja mitä jippoja rullaamisessa ja riisin käsittelyssä on. Kaikkein eniten olen sittemmin oppinut vieraillessani japanilaisissa ravinloloissa ympäri maailman. Japanissa en ole käynyt, mutta useissa japanilaisissa ravintoloissa muualla Aasiassa, kuten kyllä Euroopassakin, kokit ja varsinkin japanilaisten ravintoloiden mestarit ovat kuitenkin olleet japanilaisia. Jaan tässä omia kokemuksiani siitä, kuinka minun mielestäni rakennetaan varsin mukava ja yksinkertainen sushiateria.

Tärkeintä susheissa on mielestäni riisi. Onko sen koostumus oikea, ja kuinka se on maustettu. Tässä tavallisella kattilalla keitettävän riisin keitto-ohje.

Sushiriisin keittäminen

4 dl sushiriisiä
4,5 dl vettä

Huuhtele riisejä kylmällä vedellä niin kauan, kuin niistä irtoaa tärkkelystä. Kun vesi jää kirkkaaksi, homma alkaa riittää.

Laita huuhdellut riisit syvään kattilaan, lisää kylmä vesi ja laita kansi päälle. Anna riisien seisoa vedessä 15 minuuttia.

Valmista makea etikkaliemi.

7 rkl (105 ml) riisiviinietikkaa
0,5 rkl suolaa (itse käytän karkeaa merisuolaa)
4 rkl (60 ml) sokeria

Keitä sen verran, että suola ja sokeri liukenevat etikkaan. Anna jäähtyä.

Kuumenna riisit kiehumispisteeseen, vähennä lämpöä ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä 10 minuuttia. Tämän jälkeen käännä lämpö pois päältä ja anna riisien hautua vielä 10 minuuttia. Älä hämmennä missään vaiheessa, älä avaa kantta. Pelaa vain lämpötilakytkimen kanssa.

Hautumisen jälkeen kaada riisit isoon ja laakeaan astiaan. Älä möyhennä riisiä missään vaiheessa. Kaada jäähtynyt etikkaliemi leikkaavin liikkein riisiin ja jäähdytä riisi nopeasti huoneenlämpöiseksi esimerkiksi viuhkalla huitomalla. Ellei riisi jäähdy nopeasti, jatkuu pohjalla olevien, kuumien riisien kypsyminen vielä pidempään, jolloin niistä tulee puuroa. Nimimerkillä kokemusta on

Ellet käytä riisiä heti, voit peittää sen kostealla pyyhkeellä ja käyttää sitä noin vuorokauden verran. Etikkariisi kovettuu jääkaapissa, joten säilytä valmista riisiä huoneenlämmössä.

Ja siinähän se suurinpiirtein olikin! Kun sinulla on hyvä riisi, sinulla on melkein kaikki. Täytteet jokainen voi valita omien makunystyröidensä mukaan. Itse olen käyttänyt paljon lohta, mutta kun täällä keskellä Eurooppaa ei ole kovin helppoa löytää niin tuoretta kalaa, että myyjä menisi takuisiin siitä, että sitä on hyvä syödä raakana, niin olen kehitellyt muutaman täytevaihtoehdon, jossa ei tarvita lainkaan raakaa kalaa. Tämä lienee loistouutinen niille, joita raaka kala vähän muutenkin arveluttaa.

Lohi-avokadomakit sitruunamajoneesilla


Raasta sitruunan kuorta majoneesin joukkoon jo edellisenä päivänä. Anna majoneesin maustua keskenään.

Levitä leväarkki bambumatolle kiiltävä puoli alaspäin. Levitä arkille riisi, jätä päähän parin sentin alue ilman riisiä, että voit "liimata" leväarkin kiinni rullatessa. Riisin päälle täytteeksi raita sitruunamajoneesia, kylmäsavulohiviipaleita ja avokadoa. Rulla kiinni.

Tonnikala-selleri-purjomakit

Levitä riisi leväarkille kuten edellisessä ohjeessa. Purista riisille raita maustamatonta majoneesia. Lisää kurkkusuikale, ohueksi siivutettua purjoa ja varsisellerin ohuita suikaleita. Käytä purjoa ja varsiselleriä oman maun mukaan. Mikäli et pidä selleristä, voit korvata sen vaikkapa rucolalla. Lisää koko matkalle purkkitonnikalafileen paloja, joista on valutettu öljy tarkasti pois.

Vaikka varsiselleri voikin arveluttaa, suosittelen kokeilemaan. Sellerin maku yllättää sopivuudellaan.

Kalifornialaiset rullat


Näihin monien suosikkirulliin ei tule muutoinkaan mitään kypsentämätöntä. Näiden "liha" tulee surimi-raputikuista. Suomessa niitä saa ainakin pakastealtaista. Oman jekkuni löysin Youtubesta sushiohjeita haeskelemalla. Täytteenä käytetään kurkkua, avokadoa ja surimimajoneesitahnaa. Ja se jekku löytyy siitä, että surimitikut hienonnetaan veitsellä pieneksi hakkelukseksi ja sekoitetaan majoneesin kanssa. Surimitikkujahan käytetään yleisesti aivan sellaisenaan, ja voikin käyttää, ellei pidä majoneesista.

Kalifornialaisten teko on hiukan työläämpää kuin tavallisten makirullien. Bambumatto päällystetään kelmulla ja leväarkin karkeamman puolen päälle painellaan riisikerros. Riisikerros koristellaan paahdetuilla seesaminsiemenillä. Toiset näyttävät pyörittävän valmiin rullan siemenissä, mutta mielestäni siemennys käy tässä vaiheessa näppärämmin. Riisiä ja siemeniä kannattaa taputella tässä vaiheessa vähän tiiviimmäksi levää vasten, että kääntäminen sujuu helpommin.

Leväarkki riiseineen käännetään ylösalaisin niin, että siemenet ja riisi tulevat kelmua vasten. Levän päälle asetellaan kurkkusuikale, avokadot ja surimimajoneesitahna. Helahoito kääritään rullaksi kuten tavalliset makitkin. Kelmu estää riisiä takertumasta bambumattoon.


Muita vinkkejä

Riisin levittämisen avuksi kannattaa ottaa pieni kulho vettä, joka on maustettu riisiviinietikalla. Tahmea riisi ei tartu märkiin käsiin yhtä herkästi.

Rullatessasi makia, jätä pieni siivu levää ilman riisiä. Kostuta tuo pää kulhossa olevalla vedellä ja "liimaa" rulla kiinni.

Kun saat makirullat valmiiksi, laita ne kylmään viilenemään ja kovettumaan. Rullat on helpompi leikata annospaloiksi vasta, kun ne ovat hetken aikaa tekeytyneet keskenään. Juuri pyöritelty rulla hajoaa helposti leikatessa.


Älä käytä kaikkiin makirulliin sitruunamajoneesia, vaikka se hyvää onkin. On mukavampaa, kun kaikki palat eivät maistu samalta.

Älä pilko kaikkia aineita valmiiksi esille. Tee yhdet rullat kerrallaan. Näin ainekset eivät seiso lämpimässä pitkiä aikoja, ja pystyt paremmin suunnittelemaan kuinka paljon haluat tehdä mitäkin lajia.

Aasia-kaupoista saa japanilaista majoneesia, mutta tavallinen markettimajoneesikin toimii hyvin.

Esilleasettelun koristeluun voi käyttää paksun balsamico-kastikkeen näköistä paksua soijakastiketta. Siirappisen paksu kastike näyttää mukavalta makirullien päällä.

Ruokajuomana voi hyvän ja voimakkaan valkoviinin puuttuessa tarjota vaikka vihreää teetä.

Ateriasta täydellinen


Misokeitto alkuruoaksi täydentää sushi-illan. Misokeitto syntyy valmiista tahnasta. Se sekoitetaan kiehuvaan veteen. Keiton sattumiksi jokainen lisää oman makunsa mukaan esimerkiksi jotain seuraavista (itsehän lisään kaikkia näitä):

tofu-kuutioita
siitakesieniä (tummat herkkusienet toimivat myös)
levää (kuivattua myydään pussitettuna)
kevätsipulia tai ruohosipulia
säilyketonnikalaa
paahdettuja seesaminsiemeniä

Tai sitten ei lisää mitään. Misokeittoa voi syödä tai juoda aivan sellaisenaankin.

Sushipalojen rinnalle voi laittaa tarjolle sashimipaloja eli raakaa kalaa. Hyvää syntyy tuoreesta, suolaisen veden lohesta, joka pyöräytetään paistinpannulla seesamöljyssä pitkänä filepötkönä nopeammin kuin nopeasti. Niin, että vain pinta nappaa hiukan harmaata väriä.

Kalapötkö pyöritetään pannulla näyttämisen jälkeen paahdettujen seesamsiemenien ja rouhittujen mustapippurien sekoituksessa. Pötköstä leikataan tämän jälkeen pieniä suupaloja.

Pöytään tarjolle


Soijakastiketta. Itse suosin Kikkomanin vihreää, joka ei ole niin kovin suolaista. Tarjolle laittaessani, lisään soijaan vielä hiukan sokeria, koska pidän makean soijakastikkeen mausta. Normaalisuolaiseen soijakastikkeeseen lorautan hiukan vettä.

Garia. Marinoituja inkiväärilastuja saa valmiina purkista. Niillä voi raikastaa makunystyröitä tarjolla olevien ruokalajien välillä. Näin pääsee nauttimaan uudesta mausta täysillä.

Wasabia. Tai jotain sen sellaista. Aitoa wasabia ei taida juurikaan olla saatavilla, mutta piparjuuresta tehty vastaava toimii vallan mainiosti. Toisille tosin wasabi on turhan tuju mauste.

torstai 7. elokuuta 2014

Ajassa taaksepäin - Ramsau, Itävalta

Kiitos isä hyvästä kirjasuosituksesta! Hävettää vähän, että vasta nyt olen lukemassa kirjaa, jonka alun osaa varmaankin 80 prosenttia suomalaisista ulkoa.



Kiitos Jari ja Arja teoksen lainaamisesta! Olen päässyt toiseen osaan, ja Mikko on aloittanut nyt ensimmäisen. Iltaisin en meinaa osata nukahtaa, kun olen niin jännittynyt. Pelkään, mitä seuraava sivu tuo tullessaan, vaikka tiedänkin, että lopputulos on varsin hyvä.



Puitteet kirjan lukemiselle eivät voisi olla paremmat. On kuin aika olisi pysähtynyt. En ole koskenutkaan beauty bagiini viiteen päivään, Internet toimii myrskyjen ehdoilla ja vain 8-21, koira syö kärpäsiä enemmän kuin kuivamuonaa, lasten paidoista nypitään akanat pari kertaa päivässä, ja matka jatkuu taas.


Kukko herättää aamulla noin 5.50. Elli tuumasi aamupäivällä, että patterin alla asuu jotain. Pöydällä olevista hiirenpapanoista päätellen näin voi hyvin ollakin. Kevin-kili tulee sujuvasti laitumen portin ali vehreämmille laitumille, mutta liian ärhäkän koiran edessä hän palaa nopeasti takaisin kustannuspaikalleen. Elli pelkää talon kaksosia enemmän kuin ne Elliä.


Elli pärähti haukkuun tänään aamupäivällä. Minäkin meinasin ruveta. Pihan laama oli tullut sisälle. Mutta niin sen kuuluikin olla. Reilut 25-vuotias laamauros tulee peräkamariin syömään kissan- tai kenen_hyvänsä -ruoantähteet. Elli löysi ne siinä samalla. Tulee edulliseksi Ellin ruokkiminen tällä lomalla. Toivottavasti se ei saa pihan vapaana juoksevia kaneja kiinni!


Lapset ratsastavat kaksi tuntia päivittäin. Välillä patikoidaan tai kiipeillään. Tai toiset meistä lukevat korkeakirjallisuutta...



Vuoret ympäröivät rauhaamme. Kissanpennut opettavat Elliä tavoille. Lapset hyppivät heinäladossa! Ihmiset ympärillämme eivät voisi enää omituisempia olla. Kaikkien hermojärjestelmät ovat alasajetut. Te ette oikeasti uskoisi tällaista elämää!


Mutta kuka arvaa, kuinka kirja alkaa?