tiistai 26. elokuuta 2014

Jurassic Park calling

Minullahan ei ole älypuhelinta. Ei ole koskaan ollutkaan. Jotenkin koen hankalaksi myös tablettien käytön, vaikka ehkä juuri osaankin sellaista käyttää. Touhuan kaikki nettiasiani läppäriltä, ja koska minusta tuntuu, että vietän aivan tarpeeksi aikaa verkossa jo nyt, en halua kuluttaa siellä yhtään enempää aikaa. Kun suljen kotioven, ei minulla välttämättä ole edes kännykkää mukanani. Se tosin siitä syystä, että siihen harvemmin kukaan soittaa.

Lasten käsipuhelimien käyttö on täällä huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. Joka kodista löytyykin lankapuhelin, ja meillä ainakin siitä soittaa kuukausimaksun hinnalla Saksan lankaverkossa. Samassa paketissa on Internet-liittymämme, joten puhelujen osuus siitä ei liene kovin suuri. Lapsilla on myös aivan tavalliset peruskännykät, vaikka he tosin mieluusti älypuhelimet ottaisivatkin.

Olen niin tyytyväinen siitä, ettei lapsille ole hankittu älypuhelimia, koska aikaa kuluu aivan riittävästi tabletilla, television äärellä tai konsolipelejä pelaten. Täällä lastenohjelmia tulee 24/7, kahdelta kanavalta. Kiusaus television avaamiselle on siis todella suuri.


Kun palasimme viikon lomalta ja jäimme kotosalle Mikon lähdettyä töihin, havahduin vajaassa viikossa siihen, että lasten omatoimisuus oli kadonnut lähes täysin valmista ohjelmaa syytävän television ja helposti viihdyttävien konsolipelien äärellä.


Aloin muistella omia lapsuuteni kesiä. Vaikka olin käytännössä katsoen ainoa lapsi (10 vuoden ikäero pikkuveljeen), riitti minulla puuhasteltavaa. Muistan, että kävin kirjastokortinkin avaamassa aivan itse, ja itsenäisesti kävin lainaamassa ja palauttamassa aina pinon kirjoja. Hiihto- ja juoksulenkkejäkin juoksentelin vain sen vuoksi, että sain merkitä saavutetut kilometrit milloin mihinkin Hopeasompa-kampanjakorttiin. Seikkailin metsässä aivan yksikseni. Hautasin löytämiäni kuolleita eläimiä tai syötin ne muurahaisille seuraten kuinka nopeasti raato katosi keon päällä jäljettömiin. Kannoin joskus jopa marjoja ja sieniä kotiin, jos olin löytänyt kodin läheltä mukavan apajan. Kavereiden kanssa oltiin lähes aina ulkona. Rannekellosta seurasin kotiintuloajan lähestymistä, ja sitä yritettiin aina venyttää ainakin puolella tunnilla, koska porukassa oli niin kivaa. 10 tikkua laudalla, Poliisia ja rosvoa, Konkkaa, Polttopalloa, Lumisotaa, Murhaajaa...mitä vielä?


Turhauduin aivan täysin, kun yritin saada lapsia tekemään jotain muuta kuin katsomaan televisioa tai pelaamaan. Niin menivät televisiot kiinni ja pelit myös. Eikä ollut helppoa kenelläkään. Joku makasi pöydän alla yöasussaan ja valitti, toinen kertasi uusia pelisääntöjä. Itse ajattelin, kuinka helpolla pääsisinkään, jos vain antaisin luvan avata television.


Helmin on aina ollut helpompaa keksiä tekemistä. En tiedä johtuuko tämä sukupuolesta vai luonteesta. Aika useinhan peleihin koukuttuvat juuri poikalapset. Viikon päästä kuitenkin alkoi näkyä jotain omatoimisuuden hedelmää molemmissa lapsissa. Ja nyt, parin viikon päästä kuurin aloittamisesta, olemme hyvässä vauhdissa.


Televisioa saa katsoa tai pelejä pelata korkeintaan tunnin päivässä. On valittava kuinka tämän ajan jakaa. Molemmat lapset ovat alkaneet piirtää mangaa, japanilaisia sarjakuvahahmoja; kolmas Potter-kirja, jota lapset lukevat ääneen toisilleen, on hyvässä vauhdissa; minulla on usein lenkkiseuraa tai kaveri kauppareissulla; syksyn kouluvaatteet on jo hankittu ja huoneidenkin sisustusta on päivitetty; Matti ja iskä käyvät tuon tuostakin pyöräilemässä tai kiipeämässä; Helmi ajaa wave boardilla ja Matti skeittilaudalla; netistä printatut uuden kappaleen nuotit alkavat hahmottua kappaleeksi ilman opettajaakin; ruoanlaitto on kivaa hommaa ja lautapelit etenkin!



Tunnin sääntöä jatketaan kesäloman jälkeenkin.

9 kommenttia:

  1. Heips, kysymys ei liity itse postaukseen mutta kysyisin minkälaisia tunteita herättää tyttäresi Annin Saksaan muutto? Työskenteleekö Anni jossain siellä ollessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästäpä voisinkin kehitellä vaikka aivan oman postauksen. Kiitos ideasta :)

      Poista
  2. Moni lapsi kasvaa nykyään liiaksi tekniikan parissa ja ilman sitä ei enää osata oikein elää. Mielestäni jokaisen lapsen pitäisi saada kasvaa jossain määrin myös ilman läppäreitä, pelikonsoleita ja muita. Mahtavaa että teillä se onnistuu! :) Puhelimesta olen tosin sitä mieltä että sitä on hyvä aina kuljettaa mukana, sillä jos sattuu jotain, niin aina pystyy soittamaan heti apua, eikä tarvitse lähteä etsimään sitä ties kuinka kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei tämä mitään helppoa ole! Mutta taistelu kannattaa, kun näkee tuloksia :) Ja kyllä lapset itsekin ovat vähän sitä mieltä, että tämä systeemi on ihan hyvä. Nämä ongelmat kulminoituvat aina silloin, kun on liikaa vapaa-aikaa.

      Ja tuosta puhelimesta. Näin itsekin ajattelin Suomessa asuessani. En lähtenyt varmaan lenkillekään ilman puhelinta. Nyt on kyllä hiukan asenne muuttunut. Muuttunut tosiaan siihen suuntaan kuin se oli itselläkin lapsena. Niin sitä vaan pärjättiin! Usein tosin meidänkin lapsilla on ne aataminaikaiset kapulat mukanaan :)

      Poista
    2. Olin noin viikko sitten tavallisella iltakävelyllä koirieni kanssa ja tällä matkalla jouduin todistamaan kolarin. Jos ei olisi ollut puhelin mukana, olisin joutunut juoksemaan muutaman kilometrin päähän hakemaan apua. Jos jostain keksinnöstä olen iloinen, niin kännyköistä! Aina se on hyvä olla mukana, koskaan kun ei tiedä milloin sille on tarvetta.

      Poista
  3. Auts! Komppaan kaikkia mielipiteitäsi tässä kirjoituksessa. Ihan vaan tekniikkaa liikaa ihan kaikkien elämässä. Olet nyt kyllä tehnyt ison siirron, voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän tämä liikku ei taida olla edes niin suuri kuin monilla suomalaisilla lapsilla olisi. Voisi olla vaikeaa vierottaa lapset omista älypuhelimistaan. Eikä meidän lapset surffaa vielä verkossa muutoin kuin YouTube -videoita katsellen. Mihinkään sosiaalisen median muotoon he eivät ole vielä liittyneet tai koukuttuneet. Enkä tiedä vielä yhtään paikallista kaveria, joka kuuluisi Skypeen tai Faceen. Mistään paikallisista Irc-gallerioista tai mitä_niitä_nykyään_mahtaakaan_olla, en ole kuullut edes puhuttavan.

      Onni yksillä, kesä kaikilla! Kiitos <3

      Poista
  4. Minkä maan kansalaisia olette? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain suomalaisia. Ainoa, jolle kaksoiskansalaisuudella olisi merkitystä, on Matti. Matti joutuu nimittäin jossain vaiheessa ottamaan kantaa asevelvollisuuden suorittamiseen Suomessa. Kahden maan kansalaisena, saisi vapautuksen suomalaisesta asepalveluksesta.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!