lauantai 13. syyskuuta 2014

Berliini ja sen kärsimykset

Matkamme jatkui Prahasta Berliiniin. Hotellimme sijaitsi Berliinin eläintarhan parkkitalon vieressä. Lisäkiharoita tuli kuvioon siitä, että jotenkin ihmeellisesti katumme talot olivat numeroitu aivan numerojärjestykseen, eikä niitä oltu eroiteltu parittomiin ja parillisiin. Etsimme osoitetta numerossa 21, joten paniikki iski, kun huomasin rakennuksen numero 20 meidän puolellamme katua. Ja kadullammehan oli siis kolme kaistaa molempiin suuntiin, joten mitään kääntymismahdollisuutta ei aivan heti ollut näkyvissä. Jätin auton tietysti aivan väärään paikkaan, kun pysähdyin ihmettelemään asiaa. Tietenkin perään tuli heti joku hengittämään, mutta ehdin onneksi selvittää, että seuraava rakennus oli todellakin hämmästyksekseni 21. Näin olimme taas löytäneet perille aivan ytimessä. Heti en kuitenkaan halua Kurfürstendammille uudestaan ajelemaan!

Mikko liittyi viikonlopuksi seuraamme Berliinissä. Sain huokaista hetkeksi, kun en enää ollut ainoa vastuullinen. Sain jättää esimerkiksi joukkoliikennelippujen hankkimisen Mikolle. Hän löysikin mahtavan vaihtoehdon: ryhmälippu viidelle hengelle päiväksi kaupungin alueen julkisiin liikkumavälineisiin 16,20 eur. Ja mehän suihkittiin. Pakollisista nähtävyyksistä kiersimme mielestämme kiinnostavimmat ja helpoiten saavutettavat kohteet. Paljon hauskaa näimme aivan sattumaltakin. Ja vaikka Praha olikin kaunis ja viehättävä, oli kaikkien yhteinen mielipide Berliinin puolella. Ehkä lähinnä monipuolisuutensa vuoksi, mutta kyllä kaupungin hämmästeltävän monitahoinen historiakin vaikutti asiaan. Pelkästään Berliinin muurin olemassaolon merkitystä on käsittämätöntä edes koettaa ymmärtää.

Vaikka en haluaisi vääntää montaa postausta samasta aiheesta, on Berliinistä vaikeaa valita vain muutamaa kuvaa. Toivottavasti teitä ei haittaa, että käsittelen tässä vain holokaustia ja Berliinin muuria koskevia aiheita ja kuvia, ja loput laitan myöhemmin. Nämä kaksi aihetta vain ovat niin pysäyttäviä.


Holokaustin muistomerkillä keskellä Berliiniä alkoi pohtimaan, mitä tekijä on teoksellaan halunnut kertoa.

Googlettamalla löytyy mm. seuraavaa:
"Branderburgin portin lähellä aivan Berliinin keskustassa aukeaa näkymä Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille. Muistomerkki koostuu 2711 erikokoisen kivipaaden suoraviivaisesta labyrintista 19000 m2 aaltoilevalla alueella. Muistomerkin suunnitteli Peter Eisenman ja sen avajaiset olivat vuonna 2005. Heti avajaisten jälkeen muistomerkki on ollut välillä kiivaankin väittelyn kohteena, syinä mm. se, että se on ainoastaan holokaustissa kuolleiden juutalaisten muistoksi pystytetty, joidenkin mielestä taas holokaustille ei edes saisi pystyttää muistomerkkiä. Missään kohtaa muistomerkkiä ei kuitenkaan sanota, minkä muistoksi se on pystytetty - joidenkin mielestä näin on tehty tahallaan, jotta vierailijat tekisivät omia johtopäätöksiään asiasta.
Muistomerkkiä ja sen kivipaaseja on yritetty tulkita monin eri tavoin. Usein ne edustavat kuolleiden juutalaisten hautakiviä, harmaata väriä kuvaillaan holokaustissa menehtyneiden juutalaisten tuhkaksi, toisaalta joidenkin mielestä muistomerkissä ei ole juurikaan symboliikkaa mukana ja se on siksi melko radikaali lähestymistapa muistomerkiksi. Paikan huomaamattoman kaltevuuden ja aaltoilun, jonka kokee vasta syvemmällä muistomerkissä, on sanottu aiheuttavan myös turvattomuuden tunnetta ja täten symboloivan omalla tavallaan holokaustia."


Meidän kaikkien mielestä muistomerkki alkoi niin pienestä. Matalista kivipaaseista, jotka nopeasti, mutta huomaamatta kasvoivat korkeutta ja lukumäärää. Pian niitä oli joka puolella.


Ja ne olivat korkeampia kuin omat ajatukset. Yht'äkkiä ne olivat nielaisseet koko ihmisen sisäänsä. Tuli ajatelleeksi, kuinka olisi käynyt oman itsensä kanssa... Olisiko jossain vaiheessa havahtunut vastustamaan tapahtumia ja olisiko ollut mitään keinoja vastustaa sitä kauheutta, mitä ympärillä tapahtui?



Retki Sachsenhausenin keskitysleirille, noin 35 km Berliinistä pohjoiseen. Alitajuisesti kaikki pukeuduimme tummiin ja valkoisiin.




Kuka vain astuu vyöhykkeelle, voidaan ampua välittömästi.


Viisi minuuttia aikaa aamuisin, viisi minuuttia aikaa iltaisin.


Teloituspaalu. Kädet sidottiin selän taakse. Nostettiin paaluun käsistä roikkumaan. Vaikkei Sachsenhausen ollut tuhoamisleiri, kuoli siellä siitä huolimatta kymmeniätuhansia vankeja sen koko olemassaolon aikana.





Toisen maailmansodan jälkeen Berliini ja koko Saksa oli jaettu neljän sodan voittajamaan sektoriin. Hallitsevat maat olivat Ranska, USA, Iso-Britannia ja Venäjä.


Berliinin muuria Saksan jakauduttua Itä- ja Länsi-Saksaan. Yht'äkkiä kaupungin toiselta puolelta ei enää päässytkään toiselle puolelle. Perheet hajosivat. Lapset saattoivat joutua erilleen vanhemmistaan. Lapsia pudotettiin rajalla olevien talojen ylimpien kerrosten ikkunoista lännen puolelle, kun alempien kerrosten ikkunat oli jo muurattu umpeen. Vanhat mummotkin pudottautuivat alas. Rajavahdit pitivät kiinni käsistä ja ampuivat savupommeja. Möhemmin ampuivat kuoliaaksi. Lännen puolella oltiin palokunnan voimin ottamassa vastaan...


Jäljelle jätetty pätkä muuria oli fyysisesti vain noin 10 senttimetriä paksu, mutta henkinen paksuus on varmasti ollut kilometrin. Rajavyöhykekin oli tosin tappava. Ja muurin päällä kulki piikkilankaa. "Länteen et mene, koska idässä on parempi!" Ihmisiä salakuljetettiin autojen bensatankeissa lännen puolelle. Ihmiset kaivoivat tunneleita maan alitse... Muurimuseossa oli näytillä salakuljetukseen käytettyjä autoja ja välineitä, sekä valokuvia loikkausyrityksistä.

"Vuoden 1962 kesäkuussa aloitettiin toisen vaiheen rakennustyöt, jolloin muurin vieressä sijainneet talot hajotettiin ja noin 100 metrin päähän rakennettiin uusi muuri. Väliin jäi tyhjä kaistale, jota alettiin kutsua ”kuoleman käytäväksi”. Se oli täytetty hienojakoisella soralla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa paukkupanoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi paukkupanokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle. Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei ollut miinoitettu, toisin kuin Saksan sisäraja.
Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 m ja leveys 1,5 m. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa. Muurin yläosassa oli betoninen putki joka hankaloitti muurin yli kiipeämistä. Ennen betonista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin päällä, mutta päättäjät katsoivat paremmaksi siirtyä betoniseen putkeen. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.
Muurin rakentamisen jälkeen pako Länsi-Berliiniin oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5 000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Suurin osa pakoyrityksistä pysäytettiin. Pakoa yrittäneitä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle, jossa muun muassa Länsi-Berliinin palomiehet auttoivat pakenijoita. Pakojen estämiseksi ikkunat muurattiin umpeen ja katoille laitettiin piikkilankaesteitä. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua pako rakennusten kautta muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.
Muurin murtumisen aikoihin suunniteltiin parannuksia muuriin. Niitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa ennen muurin murtumista. Parannuksiin kuului elektronisia valonheittimiä ja hämäränäkölaseja." Wikipedia


Honecker sanoi vielä lokakuussa 1989, että Berliinin muuri ei murru koskaan. Marraskuun 9. päivä 1989 muuri lopulta murtui.


"Vielä on monta purkamatonta muuria maailmassa."



Mikä lie tuntemattoman katutaiteilijan sanoma? Kenties jotain positiivista?

The Wall, Pink Floyd - Live in Berlin 1990

"The Wall -- Live in Berlin was a live concert performance by Roger Waters and numerous guest artists, of the Pink Floyd studio album The Wall, itself largely written by Waters during his time with the band. The show was held in Berlin on 21 July 1990, to commemorate the fall of the Berlin Wall eight months earlier."

14 kommenttia:

  1. Vaikuttavia nähtävyyksiä... Itselläkin parin vuoden takaisen Berliinin matkan jälkeen tuli kovastikin noita juttuja tutkittua ja hämmästeltyä :( Katsoin myös sen elokuvan Goodbye Lenin tuon reissun jälkeen... Oletko nähnyt sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella maalla ja kaupungilla on tietysti historiansa, ikäväkin sellainen, mutta silti joskus tuntuu, että toisille sitä on kasautunut vähän enemmän. Ei ole tuttu tuo elokuva, mutta tämä lienee suositus?

      Poista
    2. Joo; on suositus...ainakin minusta se oli ihan katsottava elokuva ja sai aika konkreettisen käsityksen tuosta muurin olemassa olosta.

      Poista
  2. Berliini on vielä käymättä, vrmaan jossain vaiheessa pitkän viikonlopun kohde. Miten Helmi ja Matti ottivat keskitysleirin ja siihen liittyvät asiat? Olen vasta varovasti kertonut Hitleristä ja hänen aikalaistensa teoista, mutta en ole vielä täydeltä laidalta ladannut sitä hirveyttä. Varsinkin nuorempi on sen verran herkkä, etten usko vielä olevan aika. Ehkäpä vanhemman kanssa jo? Itsekään en ole keskitysleirissä käynyt, mutta aion sen ehdottomasti jossain vaiheessa tehdä. Synkästä aiheesta huolimatta mukavaa syksyä teille :-) Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kyllä aloitettiin aiheesta puhuminen aika pian tänne muutettuamme. Ajateltiin, että heidän on hyvä tietää aihe, mikäli sitä täällä sivutaan. Aluksi tietysti hyvin pääpiirteittäin, mutta pikkuhiljaa lihaa luiden päälle lisäillen. Ja koska vierailemamme leiri ei ollut sellainen, jossa olisi ollut uuneja ja kammioita, niin nämä asiat ovat vielä ehkä vähän konkretisoitumatta, vaikka niistäkin on kyllä puhuttu. Kun tietoa on tullut pikku hiljaa, ei suurempia järkytyksiä ole myöskään koettu. Paljon miksi-kysymyksiä kylläkin. Miksi joku voi niin paljon vihata?

      Ja kiitos Ulla, samoin teille! Toivottavasti lasten kotiutuminen on sujunut mallikkaasti.

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Lisää postauksia täällä odotellaan ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vinkkaan huomenna vielä Berliinistä muutaman kohteen, joista itse pidin eniten :)

      Poista
  4. Kiitos paljon tästä postauksesta.

    En ole koskaan käynyt Berliinissä ja tässä avautui mielestäni tuon muistomerkin huikea vaikuttavuus, joka ilmeni ihan näissä valokuvissa.... mikä ahdistavuuden suurentuminen vähitellen ja pelottavuuden määrän kasvu salavihkaa.

    Kaikki kunnia muistomerkin suunnittelijalle, niin vaikea aihe. Näin hienovaraisella tavalla ainakin minulle avautui upeasti, tajusin, mitä hän tarkoitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista.

      Jännää ajatella, että taiteilija ei ole koskaan halunnut selittää teostaan, vaan on jättänyt jokaiselle mahdollisuuden tulkita teosta tavallaan. Itse kuljin teoksessa ennemminkin ulkopuolisena kuin uhrina. Sellaisena saksalaisena, joka on sivusta seurannut tapahtumien kehitystä ymmärtämättä ensin, mitä on tapahtumassa. Ja kun viimein on ymmärtänyt, mitä tehdään entisille naapureille ja kenties ystävillekin, ollaan oltu jo niin syvällä, ettei ole voitu enää vaikuttaa asiaan mitenkään. Ja onko kenties omakin ajattelu kääntynyt propagandan myötä hyväksymään kaiken tapahtuvan?

      Hieno teos todellakin, kun tulkintoja ja näkökulmia on yhtä monta kuin on tulkitsijoitakin.

      Poista
    2. Niin, hienoa tuo jokaisen oma tulkinnan vapaus. Se on taiteessa parasta !

      Poista
  5. Olen kuullut myös paljon tuolta saksalaisten puolelta. Ei tuomita.

    Siunausta!

    Ja kaikkea hyvää perheellesi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin juuri tuon :) Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!

      Kiitos, ja kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  6. Upea kaupunki, pari kertaa käynyt. Pidän kovasti. Itselleni kävi samoin kuin Soilelle. Oli pakko katsoa Goodbye Lenin. Mainio elokuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei varmaan meilläkään ole enää vaihtoehtoja :D Enää tarttis tietää voiko sen katsoa lasten kanssa vai ei...

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!