tiistai 2. syyskuuta 2014

Laskettu aika tänään

Olen siivonnut vierashuonetta, tyhjentänyt kaappeja ja tehnyt hyllyille tilaa, tilannut uuden jalkalampun ja pedannut vuoteeseen puhtaat lakanat. Meille odotetaan uutta perheenjäsentä. Kohta meillä on kolme lasta. Tämä kolmas lapsi on kyllä jo aikuinen, mutta oma lapsi kuitenkin. Anni muuttaa meille, ja kaikki laskevat tunteja.


Anni haluaa henkäistä lukion ja pääsykoeurakan jälkeen ja pitää yhden välivuoden. Ja koska poikaystävä on syksyn armeijassa, päätettiin, että Anni käyttää tämän ajan hyväkseen laajentamalla elämänkokemustaan uuden maan verran ja vahvistaa vähän kielitaitoaan saksan kielen osalta. Mikäli hän osaisi ottaa kaiken irti tästä ajasta täällä, jäisi hänelle upea muisto erilaisesta arjesta. Toivon todella, että poikaystävän ikävöiminen ei pilaa koko hienoa mahdollisuutta, vaikka ymmärränkin, että ikävä on varmasti kova.

Hänelle tilaa tehdessäni ja vuodetta pedatessani, ovat tunteet nousseet jotenkin enemmän pintaan kuin normaalisti. Olen muistellut viime päivinä tavallista enemmän Annin lapsuutta ja pikku-Annin persoonaa. Tuntuu aika etuoikeutetulta saada jo kerran pesästään lentänyt linnunpoika takaisin. Vielä kun Annin vieroitus tapahtui hieman tavallista aiemmin ja todellakin kertaheitolla.

Nyt saan ottaa takaisin tuota menetettyä yhteistä aikaa. Saan jälleen olla äiti Annille. Voi tosin olla, että tämä yhtälö onkin mahdoton. Anni ei enää olekaan se 16-vuotias, vaan hän on nyt aikuinen, jo jonkin aikaa itsenäisesti itsestään vastannut nuori nainen. Voin vain toivoa, että tämä asetelma toimii. Että löydetään jonkinlainen tasapaino tässä uudessa tilanteessa.

Olen aivan innoissani siitä, että pääsen näyttämään tyttärelleni niitä asioita, joita koemme ja elämme täällä todeksi. Ja innoissani siitä, että minulla on aikaa hänelle. Olen huomaamattani täyttänyt jo melkein jokaisen syksyn viikonlopun monenlaisilla aktiviteeteilla. Tehdään matkoja ja vierailuja, osallistutaan erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin sekä kutsutaan vieraita ja tuttuja syömään ja kylästelemään. Suurin osa näistä tapahtumista olisi kyllä kalenterissamme ilman Anniakin, mutta on tämä uusi tilanne saanut minut aktivoitumaan entisestäänkin.

Anni varmaan kiljuu riemusta, kun raahaan hänet sienimetsään.

14 kommenttia:

  1. Voi miten hienoa! Innostus välittyi ja tarttui ruudun tällekin puolelle. Ihana vuosi teillä edessä! Annille voimia ikävään - ei kyllä voisi hienommassa paikassa sitä potea! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Saa vaan nähdä kuinka monta "isoa" meillä vielä kevään korvalla on, kun poikaystäväkin pääsee armeijasta. Toivottavasti useampi :)

      Poista
  2. Onnellisia hetkiä teille. Pikkusisaruksetkin ovat varmasti todella mielissään kun saavat taas nauttia isosiskonsa läsnäolosta. Arvokkaita muistoja syntyy kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Vaikeaa sanoa kuka meistä on eniten innoissaan :D

      Poista
  3. Ihanaa yhteistä aikaa teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! On niin kivaa alkaa touhuta kaikkea yhdessä.

      Poista
  4. Ai että, kuulostaa mahtavalta! Annille tsempit saksan treenaamiseen, ja kyllä siitä ikävästäkin selviää kun on riittävästi kaikkea kivaa tekemistä ja kyläilee puolin ja toisin välillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Parin kuukauden välein olisi tarkoitus käydä viikonloppukylässä Suomessa. Ja on siinä kahdessa kuukaudessakin nuorilla kyllä tekemistä :)

      Poista
  5. Ilmoitathan kun pakollinen shoppailukäynti Frankfurtiin on ajankohtainen, käydään juomassa kupit kuumaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Lisäänkin heti to do -listalle :)

      Poista
  6. Voi miten ihanaa...saisimpa minäkin vielä tyttöni kotiin asumaan..♥

    VastaaPoista
  7. Aiotteko te vielä jossain vaiheessa muuttaa takaisin Suomeen vai onko Saksassa asuminen ainakin näillä näkymin ihan pysyvä ja lopullinen ratkaisu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänhetkinen ajatus on, ettei enää palata.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!