tiistai 23. syyskuuta 2014

Yliyönreissu Moselin laaksoon

Luin reilu viikko sitten joidenkin Jaaskarien blogista, että "Mosel on saksalaisten kätketty helmi", ja sinne he olivat jälleen suuntimassa. Katselin myös kuvia heidän edelliseltä Moselinmatkaltaan. Olen katsellut heidän Alppikuviaankin jo yli vuoden...


Laittelin sitten näille Jaaskareille viestiä, että jos vain kertovat koordinaatit, niin voitaisiin puristaa käsipäivää Moselissa. Ja koska meillä on jo niin isot lapset (19-, 11- ja 10-veet), niin hehän hoitelivat toisensa jo ihan keskenään. (Kaikki näköjään otimme ilon irti viikonlopustamme...)


Noustiin Mikon kanssa aamuvarhaisella lauantaina ja huristimme kauneinta reittiä pitkin kohti Moselia. Vähän sattui matkan varteen moottoriteitäkin, mutta hyvin nopeasti olimme Rhein-jokivarressa. Pieniä kyliä ja linnoja soljui ohitsemme, matkanteko oli hidasta, mutta kaunista, ja pysähtelimme kahviloissa ja lossisatamissa. Olimme ensimmäisellä yliyönreissullamme moottoripyörillä. Ja matkaa määränpähän oli komiat 200 kilometriä. Aikaa koko komeuteen tosin paloi melkein viisi tuntia, että revitään kaikki siitä!


Meillä on kypäräpuhelimet, joilla kommunikoimme (ja riitelemme) sujuvasti ajon aikana. Milloin joku ohitus ei tunnu mielekkäältä molemmista (siis Mikon mielestä, minähän nyt kyllä...), milloin väittelemme osuuko nenään sikalan vai navetan tuoksu. Yhtä mieltä olimme kuitenkin siitä, että jollain alueella oli vast'ikään kerätty purjosato. Matkanteossa on aivan uusi elementtinsä, kun matkustaa prätkillä.


Rein- ja Mosel-jokivarsien linnojen määrä on vaikuttava. Kuvasaalista minulla ei juurikaan ole, koska matkantekotapa. Perille Bernkastein-Kuesiin päästyämme yritin sitten kuvata sitäkin enemmän.


Tapasimme blogiystävämme, majoittauduimme kiireesti ja lähdimme aistimaan paikan henkeä. Nauttimaan syksyn ensimmäiset Federweißerit eli Neuer Weinit ja Zwibelkuchenit eli sipulipiiraat. Sadonkorjuuaikaa ei vain voi ohittaa ilman tätä parivaljakkoa. Kiipesimme kylän linnalle kuvaamaan maisemia sekä nauttimaan paikallista Rieslingiä. Toiset tosin nauttivat sitä vain katselemalla alla siintäviä joenpenkereitä. Minä valitsin sitä myös lasiini, kun toisille maistui hyvä saksalainen Pils.


Kylä oli viehättävä, seura ei olisi voinut olla sillä hetkellä parempaa, sadekuuro loppui ennen illallistamme eikä kukaan valittanut ruoasta - tai sen hinnasta.


Aamulla valitsimme lyhimmän reitin kotiin. Tosin puolivälissä matkaa vaihdoimme asetuksen nopeimpaan reittiin. Pikkutiet olivat vallan viehättäviä, mutta kun 60 kilometrin matkaan oli käytetty tunti 15 minuuttia, oli aika siirtyä moottoriteille.

2 kommenttia:

  1. Haikein ajatuksin muistelemme mitä mieluisinta tapaamistamme. Ikävää oli erota niin pian. Jutut pulppusivat laidasta laitaan ja yksi illansuu ja ilta oli ehdottomasti liian lyhyt, jotta olisimme ehtineet setviä "kaikki" asiat ;-) Täytyy ottaa uusiksi! Pitäkäämme yhteyttä.

    J & K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häntä pystyyn! Selvitellään ne loput asiat sitten joskus Odenwaldissa :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!