keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Kaisa Has Left the Building

Hyvä ystävättäreni kävi erinäisten sattumien vuoksi meillä kylässä ensimmäistä kertaa vasta viime viikonloppuna. Kaisa oli paikalla, kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa, ja Kaisa oli paikalla, kun menimme naimisiin. Kyse on siis läheisestä ystävättärestä. Suhteesta, jossa ei tarvitse stressata eikä suorittaa mitään. Suhteesta, jossa voi kaataa kurpitsakeiton toisen sänkyyn keskellä yötä ja tietää, että toinen tulee uudestaan siitä huolimatta.


Hän vietti meillä melkein viisi kokonaista päivää, joten meidän ei tarvinnut juosta paikasta toiseen. Annoimme asioiden soljua omalla painollaan. Silti teimme ja koimme valtavasti, ja nyt täytyykin hengitellä syvään, että jaksamme ottaa seuraavat vieraamme vastaan perjantaina. Syksy on niin täynnä ohjelmaa, että olemme joutuneet sanomaan jo eioota moniin ehdotuksiin.


Kaisan kanssa ehdimme kuitenkin tutustua kaupunkimme vanhaan kaupunginosaan ja istahtaa kahvilaan sipulipiiraalle ja lasilliselle uutta viiniä, jotka ovat tämän vuodenajan herkkupari täällä päin Saksaa. Kävimme useammassa ruokakaupassa tutustumassa paikallisiin erikoisuuksiin, sekä tarkastimme paikallisen hintatason. Vein ystävääni ostoksille ja lenkille viiniä kasvaville rinteille.


Ystävättäreni vierailun aikana saimme yllätysvieraita Suomesta tunnin varoitusajalla. Kuinka hauskaa se olikaan! Pikavauhtia väsäsimme brunssin kahdeksalle suomalaiselle. Myöhemmin vietimme yhteistä iltaa taas ainoalla suomalaisella ystävättärelläni tässä omalla kylällämme. Suomalaisuus yhdistää!


Kävimme moottoripyörillä kylämme linnoilla pienellä iltapalalla ja toki vierailimme Heidelbergissa. Veimme kasvissyöjän yllätykseksi kasvisravintolaan. Hän oli enemmän kuin onnellinen.


Suomi-vieraamme vierailun ajoitus oli valittu tarkasti kotikylämme viininkorjuujuhlan ajankohtaa ajatellen. Niinpä vierailimme parinakin iltana juhlahallissa tunnelmaa aistimassa, seurasimme juhlakulkuetta ja maistelimme paikallisten viinintuottajien tuotteita. Laulua ja tanssia unohtamatta...


Jo kaiken hauskan muisteleminenkin hengästyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen jokaisesta kommentista!