sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Kuinka moni teistä kutsuisi 53 suurimmaksi osin itselle tuntematonta ihmistä kotiinsa itsenäisyyspäiväjuhliin? Lupaisitteko tarjota juotavat, poronkäristystä ja pottumuusia; virittää katsomon suoraan Helsinkiin ja linnan juhliin; sekä järjestää ohjelmaa illan myöhäisemmille tunneille?

En minäkään! Mutta eräs saksansuomalainen otti riskin ja onnistui. Meillä on pieni ryhmä Facebookissa Mannheimin ja Heidelbergin alueen suomalaisille. Osa tuntee toisensa vain löyhästi tämän ryhmän kautta, mutta osa on tavannut toisensa harvakseltaan järjestettävissä kantapöydissä tai muissa yhteistapahtumissa kuten joulumarkkinoilla, Weichnachtsmarkt. Osa työskentelee jopa samalla työnantajalla.


Jotenkin sopivasti meitä sitten oli paikalla 14 henkeä. Jokainen oli kaivanut kaappiensa kätköistä jotain suomalaista tai Suomeen liittyvää. Niinpä pöydässä oli Arabiaa, Iittalaa (Kastehelmeä jopa ruokalautasina!), Marimekkoa ja Muumeja. Tarjolla oli lakka- ja karpalolikööriä, lonkeroita ja glögiä; poronkäristystä saksanhirvestä, karjalanpiirakoita ja munavoita, porkkanalaatikkoa, pipareita ja joulutorttuja, reissumiestä ja puolukkahilloa. Karkkikulhossa oli hopeatoffeeta, aakkosia ja marianneja, jälkiruokana salmiakki- ja suklaakotijäätelöitä. Suomalaisempaa kuin monesti Suomessa!


Juhlapaikka oli arviolta 1900-alussa rakennetun talon kattohuoneistossa. Kaksikerroksisen asunnon loft-yläkerrasta avautui mieletön näköala kaupungin kattojen ylle. Tummat kattoparrut jakoivat valtavaa tilaa. Katto- ja lyhtyikkunat loivat viehättävän jouluista tunnelmaa huoneistoon.


Ylen uutiset ja linnan juhlat televisiosta yhdessä suomalaisten herkkujen kanssa, saivat hetkeksi ajan ja paikan tajun katoamaan. Sekä tietenkin suomenkielellä käytävä keskustelu ja puheensorina.


Valitettavasti meidän oli poistuttava ennen kuin karaoke ehti alkaa, mutta toisaalta ehkä parempi näin. Eipä tarvinnut aamulla miettiä, mitä tulikaan illalla laulettua. Ehdimme kuitenkin päättää illan isännän puolesta, että tästä tehdään jokavuotinen perinne.


Emännälle kiitos! Ja isännälle kans!