sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Kuinka moni teistä kutsuisi 53 suurimmaksi osin itselle tuntematonta ihmistä kotiinsa itsenäisyyspäiväjuhliin? Lupaisitteko tarjota juotavat, poronkäristystä ja pottumuusia; virittää katsomon suoraan Helsinkiin ja linnan juhliin; sekä järjestää ohjelmaa illan myöhäisemmille tunneille?

En minäkään! Mutta eräs saksansuomalainen otti riskin ja onnistui. Meillä on pieni ryhmä Facebookissa Mannheimin ja Heidelbergin alueen suomalaisille. Osa tuntee toisensa vain löyhästi tämän ryhmän kautta, mutta osa on tavannut toisensa harvakseltaan järjestettävissä kantapöydissä tai muissa yhteistapahtumissa kuten joulumarkkinoilla, Weichnachtsmarkt. Osa työskentelee jopa samalla työnantajalla.


Jotenkin sopivasti meitä sitten oli paikalla 14 henkeä. Jokainen oli kaivanut kaappiensa kätköistä jotain suomalaista tai Suomeen liittyvää. Niinpä pöydässä oli Arabiaa, Iittalaa (Kastehelmeä jopa ruokalautasina!), Marimekkoa ja Muumeja. Tarjolla oli lakka- ja karpalolikööriä, lonkeroita ja glögiä; poronkäristystä saksanhirvestä, karjalanpiirakoita ja munavoita, porkkanalaatikkoa, pipareita ja joulutorttuja, reissumiestä ja puolukkahilloa. Karkkikulhossa oli hopeatoffeeta, aakkosia ja marianneja, jälkiruokana salmiakki- ja suklaakotijäätelöitä. Suomalaisempaa kuin monesti Suomessa!


Juhlapaikka oli arviolta 1900-alussa rakennetun talon kattohuoneistossa. Kaksikerroksisen asunnon loft-yläkerrasta avautui mieletön näköala kaupungin kattojen ylle. Tummat kattoparrut jakoivat valtavaa tilaa. Katto- ja lyhtyikkunat loivat viehättävän jouluista tunnelmaa huoneistoon.


Ylen uutiset ja linnan juhlat televisiosta yhdessä suomalaisten herkkujen kanssa, saivat hetkeksi ajan ja paikan tajun katoamaan. Sekä tietenkin suomenkielellä käytävä keskustelu ja puheensorina.


Valitettavasti meidän oli poistuttava ennen kuin karaoke ehti alkaa, mutta toisaalta ehkä parempi näin. Eipä tarvinnut aamulla miettiä, mitä tulikaan illalla laulettua. Ehdimme kuitenkin päättää illan isännän puolesta, että tästä tehdään jokavuotinen perinne.


Emännälle kiitos! Ja isännälle kans!

6 kommenttia:

  1. Ihanaa kuinka siellä kaikki Suomi-jutut saavat uudenlaisen arvon. Nuo astiat, ruuat ja kaikki, kiva postaus ajankohtaisesta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se näin juuri menee. Kaiken suomalaisen bongaa todella innoissaan, vaikka se sitten kävelisi kadulla vastaan Marimekon laukkuna. Kiitos sinulle :)

      Poista
  2. Miten hauska idea ja rohkea isäntäpariskunta! Kiva oli myös todeta, että siellä ollaan vielä blogin ääressä. Ja vieläpä uudistuneella lookilla. Ollaankin odoteltu postauksia. Mukavaa adventin aikaa!
    Jane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisuus yhdistää kyllä mukavasti. Näköjään sen varaan voi hyvin laskea.

      Kai mulla painaa vaihdevuodet päälle, kun ei oikein mikään nappaa, kirjoittaminen mukaan lukien. Mutta nyt on kyllä luutu heilunut ja pyykkikone laulaa, ja sosiaalinen elämäkin on kovasti vilkastumaan päin, kun joulu- ja uudenvuodenvieraita odotellaan. Että jokohan se oli sitten siinä tämä minun menopaussini :D

      Ihanaa joulun odotusta teillekin <3

      Poista
  3. Moikka . Tuli mieleen ,että kuinka tärkeänä pidätte sitä kuinka hyvin lapsenne oppivat suomalaiseen kulttuuriin ,perinteisiin ja historiaan kuuluvia asioita/tapoja? Entäpäs suomenkielen ylläpitäminen? Onko lapsillanne kavereita tai harrastuksia joissa he kuulevat tai käyttävät suomen kieltä kodin ulkopuolella? Kiinnostaako heitä suomalainen musiikki tai kirjallisuus? Olettepas juhlineet ihanasti itsenäisyyspäivää. Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan, ja kiitos kommentistasi!

      Alussa tuntui, että meidän täytyy todella työskennellä suomenkielen kielioppien kanssa, että lapset oppisivat kirjoittamaan suomea myös hyvin. Nykyään, kun tekemistä on tuon saksankielenkin kanssa, että sen saisi menemään hyvin, olen luovuttanut suomen kieliopin pänttäämisen suhteen.

      Tällä hetkellä ei näytä todennäköiseltä, että palaisimme Suomeen, joten lasten on tärkeää osata sitä kieltä, mitä täällä puhutaan. Sen lisäksi heillä on ikäisikseen vahva englanti, ja Helmillä jo myös latina. Suomea puhutaan kotona, lapset saavat suomenkielisiä kirjoja, meillä on suomalaisia tuttavia ja suuri perhe, joten suomenkielisiä vieraita tulee ja menee monta kertaa vuodessa. Puhekieli saa suomenkielen osalta nyt riittää.

      Hyvää joulunalusaikaa!

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!