tiistai 6. tammikuuta 2015

Paras joululahja

Meillä on aivan hyvä piano. Siitäkin huolimatta olen kaivannut jotain enemmän. Minä, joka en edes soita pianoa. Olen nähnyt sieluni silmillä mustan, kiiltävän flyygelin kirjastohuoneemme nurkassa ja kaikki muut perheemme jäsenet sitä soittelemassa. Kuvitellut jopa, että itsekin innostuisin vähiä taitojani kehittämään.

Kun pianomme edellisen kerran viritettiin syksyllä, tulin maininneeksi haaveestani virittäjälle, joka myös rakentaa ja myy pianoja. Ja on muuten armoitettu myyntimies siinä samalla. Hän tarkasti suunnittelemani paikan ja totesi sen vallan mainioksi flyygelille. Kuukauden päästä siitä saimme paksun kirjekuoren. Kuori sisälsi eri flyygelivalmistajien esitteitä, ääninäytteitä cd-levyillä sekä tiiserin hänelle tulossa olevasta käytetystä flyygelistä. Kirjeessä kerrottiin, että flyygeli olisi juuri meille sopivaa koko- ja hintaluokkaa, musta, ja se olisi tutustuttavissa täysin kunnostettuna ja uudelleen lakattuna marraskuun lopussa. Siitä alkoi jaakopinpaini.

Tutustumiskäynnin jälkeen leikkasin soittimen mittojen mukaan sanomalehdestä tehdyt kaavat ja asetin "soittimen" paikoilleen. Siinä sitä ihmeteltiin pari viikkoa. Kaksi musiikin ammattilaistuttavaamme kävivät koesoittamassa flyygelin ja antoivat hiukan ristiriitaisia viestejä. Toisaalta soitin soi hienosti, mutta on ehkä liian kevyt kosketukseltaan. Soitin näyttää täysin uudelta uuden lakkakerroksen vuoksi, ja uusittujen sisuskalujensa puolesta kyseessä onkin uusi soitin. Kuitenkin kyseessä on 87 vuotta vanha soitin, jonka hinnalla saisimme uuden ja laadukkaan pianon. Mutta pianohan meillä jo on!


Joulukuun puolivälissä aamukahdeksalta pihaan ajoi 72 tonnia nostava nosturiauto. Pianojen ja flyygelien siirtoon ja muuttoon erikoistunut liike hoiteli flyygelin nopeasti ja tehokkaasti pienen parvekkeemme kautta omalle paikalleen. Jälkikäteen vasta tulin ajatelleeksi, että kuinka monta sataa kiloa parveke mahtaakaan kestää, kun kolme riskiä muuttokaveriakaan eivät tainneet aivan vähää painaa. Todistettavasti kuitenkin noin 600 kiloa.



Flyygeli on nyt kuitenkin aivan ihana meidän kaikkien mielestä. Edes naapuria ei asia tunnu haittaavan. Yksi ajatukseni näyttää myös toimivan aivan käytännössäkin. Koska meillä on nyt soitin molemmissa asuinkerroksissa, on soittamaan ryhtyminen vaivatonta. Lapset soittavat paljon. Monta kertaa päivässä joku istahtaa soittamaan. Poikani vieraillessa meillä, saimme kuunnella mahtavaa musisointia joka päivä. Itsekin opin uuden kappaleen, ennen kuin siirryin keittiövuorolaiseksi juhlapyhien ajaksi. Helmillä ja Matilla oli meille joululahjaksi tehty kappale esityksineen.


Odotan vain illanistujaisia ja musisoivia vieraita, kun pienet tai suuremmat musiikkiesitykset tuovat oman lisänsä illan ohjelmaan. Sellaisia tuttavia meillä on ihan mukavasti olemassa.


Ja onhan sitä niin kaunis katsella!

6 kommenttia:

  1. Mielestäni on ihanaa, kun flyygeli on vanha, eikä ihan nipusta vedetty! Silloin siinä on sitä tiettyä flyygeliin kuuluvaa fiilistä. Todella suloisen kokoinen, tuollainen voisi sopia meillekkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme täysin yksimieliset asiasta :) Olisi niin mukavaa tietää soittimen koko historia. Rakennettu 1927... Ensimmäinen viritys on tulossa. Katsotaan, mitä tietoja saan entisöijältä irti!

      Poista
  2. Ei oikein tuon parempaa materiaalista lahjaa voi olla. Kiinnostaisi kovasti, miten tuon ääni poikkeaa esim. tuon teidän pianon äänestä ja soundista. Että onko mahtavampi ja huomaako eroa ja minkä tyyppinen se ero on? Tuohan on kyllä jo pelkkänä esineenä kauneudessaan jokaisen himosisustajan unelma, jos vaan tilaa on riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi.

      Flyygelissä kielet ovat vaakatasossa, kun taas pianossa ne ovat pystysuunnassa. Tästäkö syystä sitten lienee se, että flyygelin ääni tulee selkeämpänä, kirkkaampana ja voimakkaampana - koko alaltaan. Ääni ei heti kohtaa kaikukopan seiniä. En ennen ajatellut, että pianomme ääni olisi jotenkin matta tai samea, mutta nyt, kun vertaan tähän flyygeliin, niin sellainen se vain on. Pianostakin saa toki kannen auki, muttei ääni sieltäkään saa samaa voimaa kuin mitä flyygelistä saa kansi avoimena. Ja kansi suljettunakin, flyygelin ääni riittää mainiosti arkisoittoon.

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!