torstai 22. tammikuuta 2015

Pelissä elämä

Joulun alla tuli katseltua ö-luokan unia. Aivan kamalia. Erään yön painajaisessa pölypussi oli niin täynnä, ettei imuri enää käynnistynyt. Aattoaamun varhaistunneilla kaikki kattilani olivat kadonneet, ja yhtäaikaa piti keitellä riisipuuroa, luumukiisseliä ja lanttuja laatikkoon. Unten taso ei ole parantunut joulun jälkeen. Yksi yö päätin lopettaa tupakanpolton, jonka olin unissani aloittanut. Muistan tarkalleen, kuinka pitelin palavaa natsaa ja mietin vedänkö viimeiset henkoset vai tumppaanko justiinsa.

Mitä sanovat kotipsykologit? Yksi täällä selittää joulua edeltävät unet jouluvalmistelujen aiheuttamalla paineella ja jälkeisen unen vuodenvaihteessa tapahtuneella elämäntaparemontilla.

Kaikki alkoi siitä, että kyllästyin viinin tissutteluun. Syksyyn ja alkutalveen mahtui runsas määrä juhlia, tilaisuuksia, vieraita ja kylästelyitä. Syötiin ja juotiin hyvin ja paljon. Alkoi väsyttää. Unen laatu heikkeni ja energiatasot pysyivät matalalla myös vuodenajasta johtuen. Ulkona oli pilvistä, märkää ja kylmää. Kun viini jäi kokonaan pois ruokavaliostani (mikään muu alkoholipitoinen siihen ei ole kuulunutkaan), aloin nukkumaan paremmin ja jaksamaan enemmän. Tämän vuoden puolella olenkin nyt liikkunut säännöllisemmin kuin loppuvuodesta. Osittain myös olosuhteiden pakosta, sillä Anni sairastui vuodenvaihteessa moneksi viikoksi flunssaan, ja minun piti jälleen alkaa lenkittää koiraa. Siinä samalla tulin sitten aktivoituneeksi kuntosalinkin suhteen.

Kannamme Annin kanssa kaksin käsin kotiimme kaikkeaa vihreää, oranssia, punaista ja keltaista. Tuoretta ja terveellistä. Osan keitämme kattilassa, mutta suuren osan soseutamme ja juomme sellaisenaan. Sanoi kuka mitä tahansa aikuisten ihmisten ruokien muussaamisesta, niin minä kyllä vannon viherpirtelöiden nimiin. En mitenkään muuten päästelisi tällaisia määriä tuoreita sellerinvarsia, pinaattia, inkivääriä, porkkanoita, omenoita tai avokadoja hyvällä ruokahalulla.

Mitä hyvää tästä sitten on seurannut? Neljättätoista morsiuskimppuaan heiluttelevaa Heikki Kaasonen-Paasosta siteeraten: Ei sitten mitään!

Minulla on ollut usean vuoden ajan jo ylimääräisiä sydämenlyöntejä havaittavissa valvomisen, liian kahvin- tai alkoholinjuonnin seurauksena. Nyt niitä tuntuu lähes joka päivä levossa ollessani. Hyvä puoli asiassa on, että ne eivät ole millään tavalla vahingollisia, mutta oudoilta ne kyllä tuntuvat.

Luonnollisuutta peräänkuuluttaen olen antanut keinoblondin väistyä oman hiusvärini tieltä. Pieneksi ihmeekseni oma luonnollinen värini onkin nykyään raidoitettu hopealla harmaalla. Kun minusta on jo jonkin aikaa tuntunut olo vähintäänkin keski-ikäiseltä, niin vihdoinkin tälle alkaa olla oikein konkreettisia todisteita!

En usko vaakaan. Peili on ainoa oikea mittari. Itseäni huvittaakseni olen kuitenkin vieraillut vaa'alla, eikä tulokset ole ollenkaan hullumpia. Jos paino putoaa kahdessa päivässä kilon ja kolmesataa, ei haitanne varmaan mitään, että se on seuraavien kahden päivän aikana tullut takaisin? Pitäisi varmaan ajoittaa vessakäyntejä punnitusten mukaan... Mutta edelleenkin totean, että peilillä minä tuloksiani mittaan, ja hääpuvullani. Ja sehän ei siis mene tällä hetkellä kiinni. Onneksi puristaa kuitenkin rintojen kohdalta. Pelkään kuitenkin, että täytettä on tullut ennemminkin tuonne selkäpuolelle... Ja koska ennen-kuvat jäivät ottamatta, niin jälkeen-kuviakaan on turha sitten odotella.

Ja jos sitten aivan rehellisiä ollaan, niin onhan olotilassa tapahtunut aika huomattava muutos. Nukun paremmin ja pidempään, olen energisempi ja positiivisempi, ja kehostani on kadonnut ylimääräinen turvotus. Viikonloppuna joutuvat uudet arvoni kuitenkin tuleen, kun osallistumme ystäväperheen tupaantuliaisiin. Parin viikon kuluttua siitä lähden Pariisiin katsomaan, kun tyttäreni poksauttavat samppanjapullon Annin 20-vuotispäivien kunniaksi, ja alle kuukausi siitä eteenpäin on ystävättäreni 50-vuotisjuhlat New Yorkin tyyliin.

En tiedä elänkö tässä tipatonta tammikuuta vai vietänkö sataa päivää vai mikä on tavoitteeni. Näillä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu!

12 kommenttia:

  1. Musta hyvä tavoite on kohtuus kaikessa. Enkä tarkoita sillä, että koko ajan pitäisi olla kohtuullinen, vaan keskimäärin, ja juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Rajoituskuurit eivät tuo pysyvää muutosta, koska kyse on vain kuureista. Lempeästi kohtuullinen ja riittävän salliva elämäntapa, siinä todellakin jotain tavoittelemisen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mikä sopii yksille, ei sovi kaikille. Joku vaan ei osaa pysyä kohtuudessa, jolloin ainoa vaihtoehto on kieltäytyminen. Minä olen kerran ennenkin pitänyt melkein vuoden vesiselvää linjaa, ja se tuntui hyvältä. Tuolloinkin kyllä juhlin silloin, kun juhlia oli. Nyt niitä vaan tuntuu olevan aivan liikaa. Kuten sanoin, nyt näin niin kauan kuin tuntuu hyvältä!

      Poista
  2. Jos ei asiat toimi niin pitää tehdä muutoksia eikä jäädä tuleen makaamaan. Gut gemacht!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti saan enemmän kuin menetän :)

      Poista
  3. Mitä ajattelet siitä, että sun tytärten kuvia, asuinpaikkaa ja nimeä jaetaan jollain erotiikkasivuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli tarkoitat Ylilauta-keskustelusivuston Erotiikka-palstalle kaapattua kuvaa Essistä, niin kysehän on keskustelupalstasta, jonne kuka tahansa voi linkittää tai liittää mitä tahansa. Annista en tiedä vastaavaa löytyvän. Ja eihän tällainen mukavalta tunnu, tietenkään.

      Mikäli tiedät jotain muuta, niin en sitten osaa vastata kysymykseesi. Kysyisinkin takaisin, että kuinka sinä tuolle palstalle eksyit :D

      Poista
    2. Ihan siten, että Essin blogista mielenkiinnolla kävin katsomassa millainen sivusto on kyseessä ja oma kuvani pamahti käytännössä välittömästi ruudulle.. Selasin ja koitin katsoa löytyykö kuviani lisää ja törmäsin Annin kuvaan ja tietoon hänen nimestään ja asuinpaikastaan. En tiedä ehkei se oo teille niin iso juttu, kun tytöt kirjottaa kuitenkin blogia nimellään ja kasvoillaan ja sillä tavalla noi tiedot on toki julkisia. Itelle vaan aika iso paikka, kun mun instasta joku tuttu napannut kuvan tonne (mun käyttäjätili on yksityinen), mutta pahoittelut kommentistani.

      Poista
    3. Itsekin osasin jäljille Essille tulleiden kommenttien perusteella. En tuommoisesta sivustosta tiennytkään. Luulin aina, että Vauva-lehden keskustelupalsta on pahin ikinä :)

      Ymmärrän täysin, että sinusta tuntuu pahalta. Me ollaan tyttöjen kanssa käyty samoja tunteita läpi jo monta vuotta sitten. Silloin palsta taisi olla joku Demi... Enää nämä eivät ole samanlainen sokki, vaikka ikävältä tuntuukin.

      Tosin, ei minun kuviani minnekään linkitetä, joten onhan se vähän kuvistakin kiinni :D

      Poista
  4. Kukaan ei varmaan kyllä enää luopuisi netistä, mutta on nämä varjopuolet kyllä valitettavia. Kuvien kaappaus on niin helppoa ja kaikenlaisten valeprofiilien luominen esim treffisivustoille jonkun toisen nimissä kiusaamismielessä ihan arkipäivää. Täytyy vaan pitää jäät hatussa ja nauraa... Mitään muutakaan ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Ja itse aina yritän pohtia mitä vaikutuksia milläkin on. Onko jostain kuvakaappauksesta tai linkittämisestä ja niiden eri asiayhteyksiin liittämisestä jotain ikävämpää seurausta kuin paha mieli? Ikävintä olisi, mikäli nämä asiat löisivät ihmisiin tietynlaisia leimoja, jotka eivät sitten lähtisikään koskaan pois. Kiitos sinulle!

      Poista
  5. Luulisi, että kaikki tajuaa jo, että ihan kuka tahansa, jolla on yksikin kuva netissä, voi joutua linkitetyksi tms mihin mielipuoliseen juttuun vaan. Se kannattaisi kaikkien pitää mielessä, ja uskon kyllä, että porukka on jo aika valistunutta asian suhteen ja todellista vahinkoa on aika vaikea aiheuttaa, vaikka onhan sekin jossain määrin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni tosiaan on samanlaisessa vaarassa joutua häirityksi netissä, joten vertaistukea tosiaan löytyy. Nettikiusaaminen tuntui minusta pahemmalta silloin, kun tytöt olivat alaikäisiä ja olin heistä vastuussa. Nyt he onneksi jo päättävät itse tekemisistään ja myös seurauksista :)

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!