keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tyttärien kanssa Pariisissa

Kun mieheni alkoi suunnitella tämän vuoden hiihtolomaamme, olinkin minä ensimmäistä kertaa elämässäni täysin varma siitä, että en lähde mukaan. Olen viettänyt varmasti kuukauden elämästäni rinteiden juurella, yksin hotellihuoneessani kirjaa lukien tai verkossa surffaten. Se on mielestäni aivan riittävästi. Minua vain ei ole suunniteltu laskettelijaksi.

Minulla oli selvä suunnitelma tuon viikon varalle. Ottaisin mukaan parhaan ystävättäreni ja tyttäreni, ja ajaisin meidät autolla Orléansiin, Ranskaan. Matkan tarkoitus olisi hankkia minulle maalaus siellä vaikuttavalta suomalaistaiteilijalta, Leena Nousiaiselta, ja juhlia Annin 20-vuotispäiviä siinä samalla. Mennessä tai tullessa voisimme pistäytyä Pariisissa päivän verran, koska reittimme kulkisi siitä sivuitse.


Suunnitelmaan tuli sitten useampikin muutos. Ystävättäreni innostui ensin suunnitelmasta kovin, mutta yön yli mietittyään päättikin toivottaa meille kahdelle hyvää matkaa. Ennen kuin olin tehnyt mitään varauksia mihinkään, kirjoitteli toinen tyttäreni Suomesta, että eikö voitaisi koskaan mennä minnekään äiti-tyttäret-matkalle. Kysyin haluaisiko hän tulla Annin ja minun mukaani Pariisiin hiihtolomalla. En muista varasimmeko Essille lennot ja meille kaikille hotellin jo samana vai vasta seuraavana päivänä. Eikä sitten minnekään taideostoksille enää oltukaan lähdössä, mutta hyvä juuri näin.


Pitäydyimme kuitenkin säästösyistä siinä suunnitelmassa, että matkustamme autolla. Tämän kohdan suunnitelmissamme kyllä muuttaisin, mikäli matka olisi nyt edessä. Stressasin Pariisissa ajamista jo ennakkoon, enkä ollenkaan turhaan. Aika kamalia hetkiä kohtasimme toisinaan. Hiki puski kainaloihin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin lähes jokaisessa ympärillämme olevassa autossa useampia lommoja. Enkä ollut ollenkaan varma ranskalaisten ystävällismielisestä suhtautumisesta saksalaiskilvissä olevaan saksalaisvalmisteiseen autoon. Vrt. Suomi-Ruotsi. Vilkkujen käyttöön ei voinut luottaa; kaistoja oli kaksi, mutta autoja helposti kolme; vihreillä piti tunkea ruuhkaisaan risteykseen, vaikka ei ollut ollenkaan varma ehtiikö siitä pois ennen kuin seuraaville syttyy vihreä (tööttäys perässä ajavalta oli merkki siitä); jos kaksi kaistaa kulki samaan suuntaan, lähes pääsääntöisesti vasemmanpuoleinen kääntyi risteyksen tullen vasemmalle, ja minä tietysti veikkasin aina juuri sitä hevosta suoraan pyrkiessäni.

Sitä säästöäkin syntyi sitten vain nimeksi. Vaikka tiesin, että parkkeeraaminen maksaa parkkitalosta riippuen 21-31 euroa vuorokaudelta, ei kukaan maininnut mitään reippaista tietulleista. Noin 400 kilometrin matkalla ranskalaista moottoritietä (maksiminopeus 130 km/h) maksoin yli 25 euroa tietulleja kolmessa eri pätkässä. Ja sama takaisin tullessa! Toivon totisesti, että posti ei tuo yhtään ylinopeussakkoa enää matkakassaa rasittamaan. Ensi kerralla hyppään jälleen junaan ja olen reilussa kolmessa tunnissa Pariisissa ilman stressin häivääkään.


Vaikka minä olin Pariisissa jo kolmatta kertaa, oli matka tyttärilleni kuitenkin ensimmäinen. Näin ollen tuli kaikki tärkeimmät nähtävyydet vierailtua jälleen kerran. Oli tosin mukavaa, että osasin viedä tytöt määrätietoisen tehokkaasti niihin paikkoihin, jotka halusimmekin nähdä. Edelliskerrasta viisastuneena olin ostanut liput Eiffeliin ja Louvreen verkosta jo etukäteen, joten emme jonottaneet kuin Notre Dameen, jonka jono kuitenkin kulkee kävelyvauhtia. Ensimmäistä kertaa nousin itsekin Eiffelin ykköseen saakka. Aiemmin olin käynyt vain 2. tasanteella. Kyllä vain voin suositella sitä huippuakin, vaikka näköalat jo kakkosesta ovat vallan mainiot.



Hotellimme oli just hyvä. Ulko-ovelta ja osista huoneitakin oli näköala 2 km päähän Eiffelille. Aurinko oli pilvessä, mutta ei sentään satanut. Ensi kerralla kyllä lähden Pariisiin ikäisessäni seurassa, niin voin istuskella rauhassa kahviloissa ja pienissä, tunnelmallisissa ravintoloissa, ja juosta vähemmän shoppailemassa ja valokuvaamassa kuuluisampia nähtävyyksiä ja maamerkkejä. Ja kaikki kiitos kyllä näille valokuvaajille tämänkin postauksen kuvista. Minun ei todellakaan tarvinnut kantaa kameraa mukanani. Tytöt <3


Pariisissa asuva ystävättäreni linkkasi minulle aivan mielettömän vinkin. http://www.thefork.com/city/paris/415144
Linkki on sivustolle, jonka kautta tiettyinä päivinä varauksen tehdessään, voi ohjelmaan osallistuneilta ravintoloilta saada jopa 50 prosentin alennuksen yleensä ravintolan ruoista, joskus juomista myös. Ehtona voi olla, että täytyy tilata vähintään kolme ruokalajia per ruokailija, mutta sehän vain sopii, mikäli ateriat saa puoleen hintaan. Tarjousprosentti vaihtelee viikonpäivien ja kellonaikojen mukaan, ja ohjelmassa mukana on ravintoloita useampien maiden eri kaupungeista. Mukana olevia maita on: Ranska, Belgia, Espanja, Italia, Monaco, Sveitsi. Itsehän ajattelen, että voisin ajaa helposti vaikka Strasbourgiin pelkästään hienolle illalliselle puoleen hintaan! Mainittakoon nyt, että meiltä ajaa Strasbourgiin noin tunnin.



Ja thefork myös toimii! Teimme varauksia jopa parin tunnin varoitusajalla, ravintolalla oli tieto saapumisestamme koneellaan ja alennus tuli automaattisesti maksettaessa. Ei tuntunut alkupalaksi valitsemani kahdentoista kappaleen osterilautasen hinta 27 euroa enää ollenkaan pahalta, kun sen jakoi kahdella.