lauantai 28. maaliskuuta 2015

Vitello tonnato

"Vierasta odottaessa kannattaa aina varmistaa mistä viikosta oli sovittu. Jo ennen kuin ruoka on pöydässä, eikä vierasta vain kuulu." Facebook-päivitykseni viime viikon perjantailta


Eilen se vieras sitten vihdoinkin tuli.

Koska nyt kahtena peräkkäisenä perjantaina koeteltu menú upposi meille kaikille niin sujuvasti, ajattelin jakaa teillekin hyvän idean mahdolliseksi vierasruoaksi.

Googletin paljon erilaisia ohjeita Vitello tonnatolle ja käytin sitten valmistuksen pohjana Soul Kitchenin ohjetta. Oma versioni asiasta menee kuitenkin seuraavasti:

Liemi:
0,75 l valkoviiniä
0,5 - 0,75 l vettä (tai niin paljon, että paisti peittyy kattilaan)
2 lehtisellerin vartta
2 sipulia
2 porkkanaa
5  valkosipulinkynttä
10  timjaminoksaa
2  laakerinlehteä
20 kokonaista mustapippuria
1,5 rkl merisuolaa

750 g vasikan sisäpaistia

Liemen ainekset kiehautetaan keskenään ilman vettä. Lieden lämpö lasketaan sellaiseksi, että neste hädin tuskin kiehuu. Liha asetellaan kattilan pohjalle ja vettä lisätään sen verran, että liha peittyy. Lihaa keitellään hiljaisella lämmöllä niin kauan, että paistomittari näyttää 54 astetta. Vähempi oli meidän makuumme vähän liian punaista, mutta 54 asteinenkin jää sisältä vielä punertavaksi. Kattila on myös hyvä jäähdyttää nopeasti joko ulkona tai viileässä vedessä, ettei lihan sisälämpötila pääse nousemaan enempää. Liha saa jäädä yöksi marinoitumaan liemeensä jääkaappiin.

Seuraavana päivänä liha leikataan ohuiksi siivuiksi ja päälle sekoitetaan sauvasekoittimella tonnikalakastike.

Kastike:
2 dl majoneesia
purkillinen tonnikalaa öljyssä ilman niitä öljyjä
1 rkl pieniä kapriksia
yksi sardellifile
2 valkosipulinkynttä
5 tippaa tabascoa
mustapippuria myllystä
2-3 rkl paistin keitinlientä


Sardellifile jakoi mielipiteet perheenjäsentemme keskuudessa. Itse pidin kastikkeesta sardellifileellä ryyditettynä, mutta kuului niitäkin ääniä, jotka olivat pelkän tonnikalan puolella.


Vasikanleikkeet asetellaan laakealle vadille tai valmiiksi annoksiksi lautaselle, myllystä rouhaistaan päälle hiukan suolaa ja mustapippuria. Päälle kaadetaan tonnikalakastike, ja helahoito koristellaan rucolalla, kapriksilla ja pienillä tomaattikuutioilla. Tomaattia kannattaa laittaa myös tarjolle, koska sen maku sopii aivan täydellisesti tämän ruoan kaveriksi. Samoin tuore leipä tai oliiviöljyyn leivotut sämpylät sopivat hyvin.

Italialaisen illan pääruoaksi sopii näinkin täyttävän alkuruoan jälkeen sienirisotto. Vasikan keitinliemi valkoviineineen sopii risoton liemeksi, kunhan laimentaa sitä vedellä niin, ettei risotosta tule liian suolaista. Liemi kannattaa ehdottomasti siivilöidä talteen, mikäli sitä ei heti tarvita. Sopii lähes minkä tahansa keiton tai kastikkeen pohjaksi.


Anni taikoi meille terveysjälkkärin jäädytetyistä banaaneista ja mangoista.

Bon Appétit!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevään ensimmäinen patikka

Tänään herättiin talviunesta. Kutsuttiin vanha jengi koolle taas ja otettiin siihen vielä yksi ylimääräinen muksu Matille kaveriksi. Sama vanha Odenwald, osittain tuttujakin polkuja, mutta jälleen uusi ravintolatuttavuus, samat vanhat perinneruoat, joita söi kyllä nälkäänsä, muttei tarvinnut kaapia lautasta puhtaaksi. En vain voi sanoa ihastuneeni saksalaiseen keittiöön.

Kerron patikkaretkestämme tällä kertaa lähinnä kuvien välityksellä.


Kylä toisensa jälkeen jäi taaksemme, kun etenimme rinnettä kaiken kaikkiaan 420 nousumetriä päivän aikana.


Välillä pysähdeltiin hengähtämään lasten vuoksi, vaikka kyllä pienet paussit sopivat meille kaikille vallan mainiosti.


Kaikilla oli oma kaveri. Kaverukset juomapaussilla.


Onkohan Ellin poikakaveri vähän liian pieni Ellille?


Aivan sama niin kauan kuin Teddy tarjoaa mukavaa seuraa ja sirkushuveja. Teddy merkkaamassa reviiriään.


Pojat taitavat olla aina poikia. Kyllä niilläkin oli hauskaa, vaikka kuvasta voisi päätellä aivan toista.




Kevääseen heräilevää luontoa...


...ja ohi vilistäviä maisemia. Vaikka matkanopeus ei ollut hirmuinen, niin mittariin kertyi kuitenkin noin neljätoista kilometriä.



Onnellinen tunkiosika. Hängebauchschwein.


Retkueemme viimeisellä juottopisteellä. Ensi viikonloppu mainittu.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Koiran kolmannen silmäluomen leikkaus

Ellillä silmät ovat vuotaneet ja rähmineet kaikki ne kolme vuotta, kun Elli on asunut meillä. Kesällä vaiva on vähäisempi ja talvella rähmää erittyy enemmän. Välillä olen kokeillut antibioottitippoja, mutta koska ne eivät ole tuoneet sanottavaa helpotusta, olen tyytynyt pyyhkimään silmiä useita kertoja päivässä.


Edellisellä rokotuskäynnillä Ellin lääkäri ehdotti, että voisimme tutkia ongelmaa. Ja onneksemme kolmannen silmäluomen (sisänurkka) sisäpinnalta löytyikin poistettavissa olevaa kasvustoa, joka ärsyttää silmän limakalvoa saaden sen ärtymään ja rähmimään. Saksankielitaitoni ei riittänyt enempään, enkä googlettamallakaan löytänyt asiasta paljoa lisätietoa. Sen verran kuitenkin löysin, ja minkä eläinlääkärikin vahvisti, että vaiva on tyypillinen suurilla koiraroduilla. Niinkun meidän suunnattoman suurella, ristiverisellä espanjankatukoirallamme!

Sovittiin operaatio seuraavalle viikolle ja hinnaksi 63 euroa. Kättä päälle, ja antibioottitippojen kanssa kotiin silmiä rauhoittelemaan.

En tiedä mitä koirat haistavat eläinlääkärin vastaanotolla, mutta vaikka Ellille ei ole rokotuksia kummempaa lähitohtorillamme tehty, ei Elli koskaan luikahda sisälle häntä heiluen (mikä häntä). Jo portaat haisevat epäilyttävälle. Odotushuoneessa peruutetaan ulko-ovelle päivystämään tai itketään syliin odottamaan, ja vastaanottohuoneeseen pitää koira kaivaa penkin alta. Kaveritkin kyllä näyttävät itkevän ääneen, läähättävän tai tärisevän sylissä kuin kissat. Kissat sitten taas eivät näytä tärisevän, vaan valittavat surkeina kopeissaan.




Punnituksen jälkeen Elli sai rauhoittavan ruiskeen, ja 10 minuutin jälkeen kaikki pelot olivat tiessään. Silmiin tiputettiin puuduttavat tipat ja nukkuvan koiran kolmas luomi käännettiin ympäri ja sen alapinta kaavittiin puhtaaksi kummastakin silmästä. Nyt vain toivotaan, ettei ongelma kasva takaisin. Niinkin kuulemma saattaa käydä.




Antibioottiruiskeen ja herätyspiikin jälkeen Elli laskettiin lattialle heräilemään. Ihan heti ei jaksanut nousta, mutta puolen tunnin päästä jo hyvinkin. Loppupäivä onkin mennyt päiväunien merkeissä.