torstai 27. elokuuta 2015

Kauneimmat maisemat ikinä - Matrei, Ost-Tirol

Toisen Itävallan lomaviikon majapaikkamme oli Matreissa, Itä-Tirolissa. Hotellikompleksista olimme varanneet parvekkeellisen kahden makuuhuoneen huoneiston omalla keittiösyvennyksellä, saunalla ja takalla. Yksien portaiden päästä löytyi maksutta käytettävä Mielen pyykkikone, kylppäristä kuivauskaappi, keittiöstä minitiskari ja päärakennuksesta ulko- ja sisäuima-altaat sekä kuuma sauna. Nyt oli lomassa luksusta! Pyykkikoneen rankkasin kaikista tärkeimmäksi ylellisyystuotteeksi tällä lomallamme, ja se pyörähtikin joka ilta kämpille palattuamme.

Matrein lähiympäristössä kohoavat Itävallan korkeimmat vuoret: Großglockner ja Groß Venediger. Olivat kyllä maisemat kohdillaan taas! Tämä alue tarjoaa aivan kaikkea, mitä vuorilta voi haluta. Großglocknerille kiipeävät joutuvat ylittämään jäätiköitä edetessään, huippuja voi ylittää alppimajoilla yöpyen, tavalliseen patikointiin löytyy lukemattomia reittejä, kalliokiipeilyyn soveltuvia seinämiä riittää eritasoisille kiipeäjille ja vaativilla Klettersteigeilla pääsee kokeilemaan omia rajojaan. Suhteellisen korkealle pääsee maisemia ihastelemaan tuolihisseilläkin, mikäli kunto ei riitä satojen korkeusmetrien kiipimiseen.




Edelweißwiese, Matrei


Kaksi vuotta sitten oltiin tasan nuolen osoittamalla paikalla, Kleinglocknerilla.
Großglockner jäi 28 korkeusmetrin päähän.


Eräänä iltapäivänä huoneistolle palatessamme huomasin läheisen, terävän vuorenharjanteen päällä ristin, ja mietin ääneen, että tuonnekin varmaan menee reitti. Olisi kannattanut olla varovainen sanoissaan! Seuraavana aamuna lähdimme huiputtamaan tuota Bretterwandspitzeä, 2887 m. 3,5 tuntia noustuamme olimme tehneet noin tuhannen metrin vertikaalisen nousun - lapset ja koira mukana. Eivätkä lapset ole varmaan koskaan olleet motivoituneempia kuin tällä reissulla! Alas tultiinkin sitten loppupäivä, mukavan Steiner Almin kautta, että saatiin vähän virkistyttyä.


Kohde aamulla hotellin pihalta kuvattuna



Reitti kulkee harjanteen vasemmalla puolen. Bongaa kuvasta Elli!


Kaikille oli epäselvää kumpaan suuntaan kulkevilla on etuajo-oikeus?


Elämäni ensimmäinen, vaatimaton Edelweiß



Huipulla tuuli ja oli yksinäistä.
Emme nähneet kenenkään muun huiputtavan kyseistä vuorta tuona päivänä.

 
Kotimatka alussa


Perheriidan paikka



Viimein sivilisaation parissa!
Taustalla juuri huiputtamamme Bretterwandspitze, 2887 m.


Schiwasser und Schinken-Käse-Toast, Äussere Steiner Alm, 1909 m

Pari viimeistä päivää otettiin rennosti tuttaviemme luona Salzburgin kupeessa uiden ja ylensyöden. Ja sen olimme kyllä ansainneet. Kiitos Maritta ja Raine!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Maalaiselämää ja vuoria - Ramsau am Dachstein

Viikko lomasta, ja puolet kodin ikkunoista pestyinä. Siinä samalla on tuuletettu matot, arkistoitu laskut ja tiliotteet vuoden viiveellä, luututtu seiniä ja lattioita, pesty pyykkiä ja silitetty paitoja urakalla. Sporttiloman tahti jäi näköjään päälle!

Vietimme kaksi viikkoa jälleen Itävallassa. Alan jo luopua siitä haaveesta, että koskaan enää pääsisin meren rannalle lämpimään ja vain kinttujani oikomaan kirja nenän edessä. Reppu selässä hikoilu, kypärä päässä kallion seinällä roikkkuminen, rupiset kintut ja rakkulaiset sormenpäät ovat alkaneet tuntumaan juuri oikealta lomalta. En jäänyt kertaakaan kämpille lueskelemaan, vaan jonain päivänä heilutin ruoskaa jopa minä itse.

Ensimmäisen viikon majoituimme viime vuonna löytämällämme hevostilalla Ramsau am Dachsteinissa, Steiermarkissa. Jälleen viikko ilman meikkiä, ilman omaa vessaa ja suihkua, ja herätys kukon kiekuessa ja kärpästen kutitellessa mukavasti otsalla.
 


Alueen vaellusreittikartta ja pullollinen Grüner Veltlineriä!


Massey Ferguson


Kuinka mukavaa olikaan vuoden päästä palata majoituspaikkaan, jonka henkilökunta (lue: perheenjäsenet monessa polvessa sekä ystävät ja kylän naiset) halasivat tervetuliaisiksi ja muistelivat edellistä vuotta yksityiskohtaisesti, ja jonka tarjoilijat istuivat pöytääsi mukavasti rupattelemaan samalla, kun ottivat tilausta ylös. Ja kuinka erikoista oli, että pihalla saattoi vapaana käyskennellä hevosia, kilejä ja kaneja nurmikonhoitopuuhissa, kirjaimellisesti vapaista kanoista puhumattakaan. Kyllä minä ainakin jaksoin seurata haltioituneena, kuinka hevosille avattiin veräjä, ja kuinka ne villisti laukkasivat pihan poikki omiin pilttuisiinsa illan tullen.

Ramsaun viikolla lapset ratsastivat tunnin aamulla ja tunnin illalla. Parina päivänä he lähtivät mukaamme vuorille sekä patikoimaan että kiipeämään Klettersteigille eli Via Ferratalle. Suomenkielistä nimeä tälle etenemistavalle tuskin lienee, mutta kuvista voitte päätellä, minkälaista kiipeämistä se on. Raskasta ainakin, varsinkin jos reitit kulkevat pystysuorasti kalliota ylöspäin.

Milloin lapset eivät halunneet lähteä vuorille, saattoivat he hyvin jäädä Ellin kanssa tilan pihapiiriin eläimiä hoitelemaan, pöytätennistä pelailemaan tai heinälatoon peuhaamaan. Astrid piti huolen, ettei kukaan nähnyt nälkää. Illalla sitten kirjattiin itse ylös omaan listaamme päivän aikana syödyt ja juodut asiat, ja viikon lopuksi kaikki laskettiin yhteen loppulaskulle.


Klettersteigilla jokainen pitää huolen itsestään.




"New mountain generation"




Lumi on ihanaa kolmenkymmenen asteen helteillä! Varsinkin, jos on oikein lämmin turkki.