sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Yksi cheerleader asuu meillä taas

Kerroinhan Helmin cheerleading-harrastuksesta? Kerroinhan, että ensimmäiset kisat ovat ovella? Puolen vuoden treenaamisen jälkeen.

Nyt ne kisat sitten olivat.

Annin cheer-tausta muistissani, en odottanut kovinkaan paljoa Helmin ensimmäisistä kisoista. Meidän kaupunkimme on pieni, Järvenpään kokoinen kaupunki Saksassa, jossa on 81,5 miljoonaa asukasta. Anni harrasti helsinkiläisessä seurassa, joka oli niittänyt suomenmestaruuksia ja euroopanmestaruuksia, oli osallistunut menestyksekkäästi senioritasolla maailmanmestaruuskamppailuihin Floridassa. Itsekin olin seuraamassa yksiä kisoja, joista Suomeen kannettiin pronssimitaleja.

Olin ainoita äitejä - korjaan - olin ainoa äiti, joka seurasi salin laidalla harjoituksia. Olin tottunut niin ammattimaiseen harjoitteluun Suomen cheer-maajoukkueen valmennusta sivusta seuranneena, että olin aika epätoivoinen viikkoa ennen kisoja.

Tästä syystä siis yllätys oli täydellinen, kun Baden-Württembergin -osavaltiomme (10,51 miljoonaa asukasta) sisäisissä kisoissa, cheer-junioreiden sarjassa, meidän pienen kaupunkimme tyttöjoukkue raivasi tiensä hopeamitalille jokseenkin suvereenisti. Eikä kultamitalikaan ollut saavuttamattoman kaukana.

Saksa on heilutellut kolmansia ja neljänsiä palkintopalleja junioreiden EM-cheer-kisoissa viime vuosina. Edellä ovat yleensä olleet joko Suomi tai Norja. Osavaltion hopeasijalta on vielä pitkä matka Saksan mestaruuteen, ja sitä kautta Euroopan mestaruuksiin. Olimme kuitenkin kaikki todellisen yllättyneitä ja onnellisia tästäkin menestyksestä, joka oli Helmin cheer-uralla aivan ensimmäinen koetos.





Tuhannesti onnea Helmi!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kutsuimme itsemme kylään; Tübingen

Hyvät ystävämme muuttivat jo vuosi sitten Singaporesta Etelä-Saksaan, vieläpä samaan bundeslandiin kanssamme. Isäntä on saksalainen ja rouva kiinalainen. Olemme vierailleet heidän luonaan Singaporessa pariinkin otteeseen sekä juhlineet heidän häitään Bangkokissa. 150 kilometrin päähän emme vuodessa vielä olleet ehtineet.

Koska meillä oli viime viikonloppuna 23 peräkkäistä tuntia ohjelmoimatta, otin perjantaina iltapäivällä heihin yhteyttä ja kutsuin meidät heille viikonloppuna yökylään. Ilokseni kaikki innostuivat aiheesta yhtä paljon.

Paljoa ei vajaaseen vuorokauteen mahtunut. Mutta ne tärkeimmät kuitenkin. Päivitettiin kuulumiset kaikkien osalta, syötiin hyvää (aasialaista) ruokaa, ihasteltiin lasten kasvamiset ja kehittymiset ja käytiin naapurissa, Tübingenissä, buffet-aamiaisella ennen kotimatkaa.

Ruokapöydässä solisi iloinen neljän kielen sekamelska. Yksi äiti puhui lapsilleen kiinaa, toinen suomea, yksi isä ja neljä lasta juttelivat keskenään saksaa ja aikuiset kommunikoivat englanniksi. Pyödän antimet olivat Thaimaasta. Pakasteesta sulatettiin galangajuurta, sitruunaruohoa, kaffirlimetin lehtiä, korianterin juurta, tuoretta inkivääriä, tuoreita tiikerirapuja ja tuoreita jättikatkarapuja. Pöytään taiottiin tom yam kung -keittoa, vihreää currya, riisinuudeleita ja tiikerirapuja, marinoituja kanankoipia, munasalaatti asiaan kuuluvin kastikkein... Taivas oli jälleen kerran laskeutunut eteeni ruokapöydälle! Ja tekeminen näytti niin helpolta, kun sen osasi.



Ja ne singaporesta hankitut astiat sitten! Sävyn ei tarvitsekaan aina sopia niin justiinsa toiseen sävyyn. Tunnelma ja muoto ratkaisevat toisinaan.



Tübingen on ennen muuta yliopistostaan tunnettu kaupunki Baden-Württembergin osavaltiossa Saksassa. Kaupungin asukasluku on 84 496 (2012), joista opiskelijoita on noin 20 000. Kaupunki sijaitsee Neckar-joen varrella, noin 40 kilometriä Stuttgartista etelään.
Lukuisat sittemmin merkittäviksi nousseet henkilöt ovat joko asuneet kaupungissa, toimineet professorina tai opiskelleet kaupungissa, joko Tübingenin yliopistossa tai pappiskollegiossa. Näihin kuuluvat esimerkiksi:
Joseph Ratzinger eli paavi Benedictus XVI
Wikipedia

Tübingeniin kannatti lähteä aamupalalle! Näinkin varhaiskeväällä Neckar-joen rannalla oli kaunista. Vanhan kaupungin keskustassa oli elämää jopa sunnuntaina aamupäivällä. Yhdistetyt antiikki- ja tuoretuotemarkkinat vetivät ulkoilijoita vähän koleammassakin säässä.





Oli vaikeaa muistaa, ettei tässä nyt missään ulkomailla olla.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Liikkuu, liikkuu...jaksaa, jaksaa

Lapset ovat harrastaneet täällä asuessamme tiiviisti kaikenlaista. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että lasten harrastuksiin kuskaaminen on minulle ihan puolipäivätyö. Joka päivälle on 1-4 harrastusta - sunnuntai poislukien.

Helmi telinevoimistelee edelleen. Innostus kyllä lopahti puolisen vuotta sitten, ja tyttö vain jäi pois treeneistä. Ilmoitettiin sitten valmentajille, että harrastaminen loppuu nyt tähän. Muiden tyttöjen suuri suru Helmin lopettamispäätöksestä, sekä huoli joukkueen pärjäämisen puolesta meneillään olleen kilpailukauden johdosta, saivat Helmin kuitenkin lupautumaan mukaan viimeisiin kisoihin. Sillä tiellä ollaan edelleen! Helmi huomasi pienen tauon jälkeen, että voimisteluhan olikin kivaa, ja treenit jäivät päälle.

Voimistelu tukee myös mukavasti Helmin rakkainta lajia, jonka Helmi aloitti voimistelun jo kertaalleen lopetettuaan. Helmi on nyt myös cheerleader. Pienen kokonsa vuoksi nousija, mikä ei äidin näkövinkkelistä ole pelkästään positiivinen asia. Voimistelutaustansa vuoksi Helmi on myös ainoa joukkueestaan, joka tekee akrosarjassaan volttisuoran. Voimistelu- ja cheer-treenejä olisi yhteensä 6 päivänä viikossa (ja onneksemme vain yhdet ovat päällekäin), mutta sanattomalla sopimuksella pidämme aina yhden vapaan päivän keskellä viikkoa sen sunnuntain lisäksi.

Viikon päästä Helmillä on ensimmäiset cheer-kisansa, osavaltiomme sisäiset. Painostus oli joukkueen sisällä kohtalaista, kun Helmi sairastui neljän päivän kuumeeseen viime viikolla eikä päässyt kaksiin peräkkäisiin treeneihin. 37,7 ei kuulemma ole kuumetta. Onneksi (?) tilanne siitä sitten vain huononi, niin ei jäänyt kenellekään enää epäselväksi, että olivatko ne ensimmäiset mittarilukemat kuumetta vai ei.

Matti lopetti myös jalkapallon vuosi sitten. Samalta istumalta etsittiin Matillekin telinevoimisteluseura. Meidän oman kaupungin seurassa ei valitettavasti ole miesten telinevoimistelujoukkuetta, joten alettiin voimistelu Matin kanssa sitten latvasta puuhun -periaatteella. Matti heitettiin tämän alueen voimisteluseurojen yhteisesti ylläpitämään valmennuskeskukseen, johon seurat lähettävät yleensä parhaat voimistelijansa. Ensimmäisten kolmen tunnin treenien jälkeen pelättiin, että seuraavaa kertaa ei tule. Alussa poikia seisotettiin rivissä lähes asennossa. Takana oli kisat, ja tiukka palaute osallistuneille kesti puoli tuntia. Treenien kuluessa kolme-neljä poikaa puhkesi itkemään. Kenellä lähti kynsi irti, kenellä nahkat kädestä, jollain sattui avustettu venyttely niin paljon ja joku itki aivan vain uupumustaan. Meno tosin ei jatkossa ollut aivan yhtä rankkaa. Jotenkin ne ekat treenit olivat kyllä hurjaa seurattavaa lasinkin takaa. Poikien päävalmentaja on romanialainen diplomivalmentaja..

Kovasta treenauksesta kiittää kyllä sitten koko poika. Vuodessa Matti on oppinut heittelemään voltit joka suuntaan, perhosen mukaan lukien. Miesten punnerruksia menee 120 lähes putkeen ja leukoja ainakin 10. Matti on jo kerran osallistunut yksilökisoissa jokaiselle kuudelle telineelle. Siis myös hevoselle! Ei heilutellut palkintopalleja, mutta kokeilkaapa itse pyöritellä itseänne hevosen ympärillä vuoden treenaamisen jälkeen! Ja ottakaa siinä samalla haltuun rekki, renkaat, hyppy, permanto ja nojapuut :)

Voimistelu tukee mukavasti myös Matin rakkainta lajia, jonka Matti aloitti puolisen vuotta sitten. Matti parkouraa. Enpä enää osaakaan sanoa kumpi on mukavampaa seurattavaa: Matin temppuilu jokaiselta korokkeelta, jokaisella vähänkin pehmeämmällä alustalla, jokaisella trampoliinilla heitetty kierrevoltti vai ne jalkkismatsit kentän reunalla. Koululiikunnasta tärähti ykkönen telinevoimistelujakson päätteeksi.




Pianoa soittavat edelleen molemmat, ja onneksi mielellään. Talvella tietenkin myös lasketellaan, kesällä kiipeillään ja patikoidaan...ettei päästäisi sammaloitumaan! Unohtamatta jokavuotista viikkoa maalla, jolloin lapset ottavat joka päivä kaksi ratsastustuntia. Ja sanottakoon nyt vielä, että lapset ovat täysin itse valinneet harrastuksensa, ja täysin vapaaehtoisesti suhaavat kodin ja treenisalien väliä. Lopetetaan taas sitten, jos ei halua, jaksa tai kykene! Siitäkin meillä on jo monta onnistunutta kokemusta.



Lasten harrastaminen pitää kyllä minunkin harrastamiseni tiukassa rytmissä. On niin sujuvaa mennä kuntosalille siksi aikaa, kun olen ajanut molemmat muksut omiin harrastuksiinsa. Joinakin viikkoina jopa sen 6 kertaa viikossa. Jaksaa, jaksaa...

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Dots Cooking - Experimental Asia

Tiedättehän sen tunteen, kun ihminen innostuu jostain uudesta. Matkustaessaan vierailee esimerkiksi uudessa aasialaisessa ravintolassa, joka poikkeaa täysin kaikesta ennen koetusta; ostaa lähtiessään paikan Chefin keittokirjan, joka on kuin pieni taideteos jo itsessään; laittaa vähän uusia astioita tuliaisiksi itselleen ja kotona selailee kirjaa, suunnittelee ja haaveilee. Esimerkiksi. Ja sitten kun ystäväperhe kutsuu itsensä kylään, alkaa viikon valmistelu. Pitää valita mitkä uudet ruokalajit pääsevät illan menuuseen, testata muutamaa jo viikon aikana, käydä useammassa kaupassa kaikki tarvittavat raaka-aineet löytääkseen, miettiä kattaus valmiiksi, kiillottaa kynttilänjalat ja hopeat, hankkia kukat...




No ellette tiedä - niin ei tällainen täälläkään ihan jokaviikkoista ole. Mutta Wienistä palattuapa oli!

Dots, experimental sushi
Mariahilferstrasse 103
1060 Wien


Klikatkaapa ravintolan nimeä! Ambiente-kohdasta näette vähän ravintolan interiööriä. Musta sali, valkoinen sali, vihreä sali, matalin nahkasohvin kalustettu tila, poltettuja ostoskärryjä seinällä, graffitein koristettu huone, musta vessa... Ei pysty sanoin kuvaamaan. Täytyy nähdä. Suosittelen lämpimästi!

Mutta siihen keittokirjaan! Dotsin periaate on, että pitää kokeilla kaikkea, mikä maistuu hyvälle ja tekee kauppansa. Niinpä sushit eivät noudata tarkkaa perinnäistä pieteettiä, vaan marinadissa on mausteena valkoviiniä ja limeä! Täytetyt voileivät maustetaan korianterilla, sesamilla ja limellä, ja välistä pursuaa soijanituja. Pizzan päällä on erilaisia sashimipaloja. Salaatti tehdään avocadosta tai mangosta.


Onkohan mun saksankielitaidossa vielä parantamisen varaa...


Ja niihin tuliaisiin! Olen jo pitkään haaveillut japanilaisista teekupeista. Korvattomista ja kuvattomista, värimaailmaltaan mustavalkoiseen sopivista. Nyt löysin samalla kertaa pannun ja kupit. Kelpaa keitellä vihreää jasmin-teetä!