keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Liikkuu, liikkuu...jaksaa, jaksaa

Lapset ovat harrastaneet täällä asuessamme tiiviisti kaikenlaista. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että lasten harrastuksiin kuskaaminen on minulle ihan puolipäivätyö. Joka päivälle on 1-4 harrastusta - sunnuntai poislukien.

Helmi telinevoimistelee edelleen. Innostus kyllä lopahti puolisen vuotta sitten, ja tyttö vain jäi pois treeneistä. Ilmoitettiin sitten valmentajille, että harrastaminen loppuu nyt tähän. Muiden tyttöjen suuri suru Helmin lopettamispäätöksestä, sekä huoli joukkueen pärjäämisen puolesta meneillään olleen kilpailukauden johdosta, saivat Helmin kuitenkin lupautumaan mukaan viimeisiin kisoihin. Sillä tiellä ollaan edelleen! Helmi huomasi pienen tauon jälkeen, että voimisteluhan olikin kivaa, ja treenit jäivät päälle.

Voimistelu tukee myös mukavasti Helmin rakkainta lajia, jonka Helmi aloitti voimistelun jo kertaalleen lopetettuaan. Helmi on nyt myös cheerleader. Pienen kokonsa vuoksi nousija, mikä ei äidin näkövinkkelistä ole pelkästään positiivinen asia. Voimistelutaustansa vuoksi Helmi on myös ainoa joukkueestaan, joka tekee akrosarjassaan volttisuoran. Voimistelu- ja cheer-treenejä olisi yhteensä 6 päivänä viikossa (ja onneksemme vain yhdet ovat päällekäin), mutta sanattomalla sopimuksella pidämme aina yhden vapaan päivän keskellä viikkoa sen sunnuntain lisäksi.

Viikon päästä Helmillä on ensimmäiset cheer-kisansa, osavaltiomme sisäiset. Painostus oli joukkueen sisällä kohtalaista, kun Helmi sairastui neljän päivän kuumeeseen viime viikolla eikä päässyt kaksiin peräkkäisiin treeneihin. 37,7 ei kuulemma ole kuumetta. Onneksi (?) tilanne siitä sitten vain huononi, niin ei jäänyt kenellekään enää epäselväksi, että olivatko ne ensimmäiset mittarilukemat kuumetta vai ei.

Matti lopetti myös jalkapallon vuosi sitten. Samalta istumalta etsittiin Matillekin telinevoimisteluseura. Meidän oman kaupungin seurassa ei valitettavasti ole miesten telinevoimistelujoukkuetta, joten alettiin voimistelu Matin kanssa sitten latvasta puuhun -periaatteella. Matti heitettiin tämän alueen voimisteluseurojen yhteisesti ylläpitämään valmennuskeskukseen, johon seurat lähettävät yleensä parhaat voimistelijansa. Ensimmäisten kolmen tunnin treenien jälkeen pelättiin, että seuraavaa kertaa ei tule. Alussa poikia seisotettiin rivissä lähes asennossa. Takana oli kisat, ja tiukka palaute osallistuneille kesti puoli tuntia. Treenien kuluessa kolme-neljä poikaa puhkesi itkemään. Kenellä lähti kynsi irti, kenellä nahkat kädestä, jollain sattui avustettu venyttely niin paljon ja joku itki aivan vain uupumustaan. Meno tosin ei jatkossa ollut aivan yhtä rankkaa. Jotenkin ne ekat treenit olivat kyllä hurjaa seurattavaa lasinkin takaa. Poikien päävalmentaja on romanialainen diplomivalmentaja..

Kovasta treenauksesta kiittää kyllä sitten koko poika. Vuodessa Matti on oppinut heittelemään voltit joka suuntaan, perhosen mukaan lukien. Miesten punnerruksia menee 120 lähes putkeen ja leukoja ainakin 10. Matti on jo kerran osallistunut yksilökisoissa jokaiselle kuudelle telineelle. Siis myös hevoselle! Ei heilutellut palkintopalleja, mutta kokeilkaapa itse pyöritellä itseänne hevosen ympärillä vuoden treenaamisen jälkeen! Ja ottakaa siinä samalla haltuun rekki, renkaat, hyppy, permanto ja nojapuut :)

Voimistelu tukee mukavasti myös Matin rakkainta lajia, jonka Matti aloitti puolisen vuotta sitten. Matti parkouraa. Enpä enää osaakaan sanoa kumpi on mukavampaa seurattavaa: Matin temppuilu jokaiselta korokkeelta, jokaisella vähänkin pehmeämmällä alustalla, jokaisella trampoliinilla heitetty kierrevoltti vai ne jalkkismatsit kentän reunalla. Koululiikunnasta tärähti ykkönen telinevoimistelujakson päätteeksi.




Pianoa soittavat edelleen molemmat, ja onneksi mielellään. Talvella tietenkin myös lasketellaan, kesällä kiipeillään ja patikoidaan...ettei päästäisi sammaloitumaan! Unohtamatta jokavuotista viikkoa maalla, jolloin lapset ottavat joka päivä kaksi ratsastustuntia. Ja sanottakoon nyt vielä, että lapset ovat täysin itse valinneet harrastuksensa, ja täysin vapaaehtoisesti suhaavat kodin ja treenisalien väliä. Lopetetaan taas sitten, jos ei halua, jaksa tai kykene! Siitäkin meillä on jo monta onnistunutta kokemusta.



Lasten harrastaminen pitää kyllä minunkin harrastamiseni tiukassa rytmissä. On niin sujuvaa mennä kuntosalille siksi aikaa, kun olen ajanut molemmat muksut omiin harrastuksiinsa. Joinakin viikkoina jopa sen 6 kertaa viikossa. Jaksaa, jaksaa...

4 kommenttia:

  1. Ai Matti vetelee jo perhosiakin! Huii! Taitavat pikku enkelit ja Eemelit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ovat kyllä ihmeellisiä! Ja sitä energiaa riittää aivan käsittämättömiin!

      Poista
  2. Tuolla lajitaustalla lapset olisivat varmaan hyviä yleisurheilussa ;) Seiväshypyssä sentään laskeudutaan patjalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa yhtään sanoa. Jännää kyllä se, että lapset kiinnostuvat selkeästi samoista tai samankaltaisista lajeista toistensa kanssa. Ensiksi molemmat pelasivat jalkkista. Kun Helmi aloitti voimistelun, niin Matilla alkoi laji kiinnostaa myös. Molemmat rakastavat laskettelua, ja Matti tykkää ratsastaa aivan yhtä paljon kuin Helmikin :D

      Poista

Iloitsen jokaisesta kommentista!